Ladataan...
Ida Parviainen

Löysin ASMR-videot monta vuotta sitten kaverini kautta ja siitä hetkestä tuo aluksi hieman outo ja hämmentävä asia on ollut mukana elämässäni jollain tavalla. Viimeiset kaksi vuotta olen kuunnellut ASMR-videoita melkein joka ilta nukkumaan mennessäni. Oudosta asiasta onkin siis tullut tapa rentoutua, ottaa omaa aikaa ja nukahtaa levollisemmin.

Lyhenne ASMR tulee englannin kielisestä nimestä Autonomous Sensory Meridian Response. Se tarkoittaa autonomisia, rauhoittavia aistielämyksiä. ASMR voi tuntua myös fyysisesti eri puolilla kehoa kihelmöivänä tunteena, mutta kaikki ihmiset eivät tunne näitä tuntemuksia. ASMR-kokemuksia voi kokea kuulon kautta, kun kuulee jonkun puhuvan rauhallisesti tai kuiskaillen. Myös erilaisten materiaalien naputtaminen ja raapiminen voi olla rentouttavaa. Kokemuksia voi kokea myös näön kautta, esimerkiksi katsomalla käsillä tehtäviä hitaita liikkeitä tai "saamalla katsekontaktin" videolla esiintyvän kanssa, saaden samalla häneltä huomiota. ASMR:n on todettu lievittävän stressiä, auttavan unettomuudesta kärsiviä, nopeuttavan unensaantia ja rauhoittavan mieltä. Sitä ei kuitenkaan voida pitää lääketieteellisenä hoitona, koska aiheesta ei ole tehty kunnolla tutkimusta.

Joitain vuosia sitten ASMR oli vielä melko tuntematon asia ainakin Suomessa ja edelleen hyvin harva tuttavani tuntuu tietävän asiasta mitään. Kun itse löysin tieni ASMR-maailmaan katsoin lähes aina ulkomaalaisia videoita. Nykyään Youtubesta löytyy paljon myös suomalaisia ASMR-videoiden tekijöitä ja myös monet tunnetut Youtubettajat ovat alkaneet tehdä muun sisältönsä lisäksi myös ASMR-videoita. Videoissa valinnanvaraa on todella paljon, sillä erilaisia videoita löytyy runsaasti. Itse olen todella tarkka siitä millaisia videoita katson. En voi sietää syömisääniä, en "vääränlaista" puheääntä, enkä roleplay-videoita. Sen sijaan suosikkejani ovat erilaiset naputtelut esimerkiksi tietynlaisiin koviin muovimateriaaleihin sekä vaikkapa puhelimen näyttöön. Tykkään myös kankaan ja ihon raaputtamisesta sekä "oikeanlaisesta" kuiskailusta ja puheesta. En hirveästi koe kehossani mitään kihelmöintiä, mutta "aivot menevät ihanan pehmeäksi", samalla tavalla kuin silloin kuin Iiro rapsuttaa jalkojani kynsillä - parasta onkin yhdistää nämä kaksi asiaa, ah.

ASMR jakaa hyvin paljon mielipiteitä - osa ihmisistä rakastaa sitä ja on saanut siitä suuren avun kiireisen ja stressaavan arjen keskellä, toiset taas saavat puistatuksia, eivätkä voi sietää mitään ASMR-muotoja. Suosittelen kuitenkin olemaan avarakatseinen ja antamaan mahdollisuuden mikäli luulet, että ASMR:stä voisi olla jotain apua tai hyötyä omassa elämässään. Kannattaa kokeilla paljon eri tyylisiä videoita, eri tekijöiltä. Näin voi löytää jotakin, joka toimii ja tietää, mitkä jutut eivät omalla kohdalla toimi ollenkaan. Itselleni ASMR on ihana asia ja haaveilen siitä, että voisin joskus koittaa tuottaa itse kyseisiä videoita, tarjoten apua ja hyvänolon tunnetta mahdollisesti jollekin toiselle.

Kerro ihmeessä onko ASMR sinulle tuttu asia ja jos on niin kuuluuko se sinun inhokki- vai suosikkilistalle? Millainen ASMR on sinusta parasta ja millaisia tuntemuksia se sinussa herättää? Mitä hyötyä koet ASMR:stä sinulle olevan? Näissä tunnelmissa, ihanaa lauantaita jokaiselle!

Seuraa minua somessa:

Instagram / Facebook

Ladataan...

Ladataan...
Ida Parviainen

Tällä kertaa vuorossa olisi tämän blogin ensimmäinen Myday-postaus eiliseltä, eli maanantailta 17.9.2018.

07:00

Herättiin koko perhe yhtä aikaa. Me suunnattiin Väinön kanssa vessan kautta aamupalan tekoon. Aamupala puurot lisukkeineen oli nopeasti nenän edessä ja Iiro liittyi myös syömään meidän kanssa. Itse jouduin aloittamaan aamun puuron lisäksi kipulääkkeiden voimalla, kiitos endometrioosin ja kuukautiskipujen.

7:40

Aamupalan jälkeen menin Väinön kanssa aamupesuille. Ensin hoidin Väinön pesut ja pukemisen, jonka jälkeen päästin hänet leikkimään huoneeseensa ja jäin itse tekemään omat aamupesut, laitoin nopeasti vähän hiuksia ja puin päälle.

8:30

Iiro oli siivonnut keittiön ennen kuin lähti töihin ja minä hoidin muut kotityöt eli viikkasin puhtaat pyykit telineeltä kaappeihin, siivosin kissanhiekkalaatikon, lakaisin hiekkoja lattialta ja pyyhin muutamat tasot puhtaaksi. Väinö leikki, katsoi lastenohjelmia ja höpötteli kanssani samalla. 

8:50

Puettiin Väinön kanssa ulkovaatteet päälle ja lähdettiin ulkoilemaan. Tehtiin ensin 40min kävelylenkki leikkipuistoon, jossa leikittiin muiden lasten kanssa sekä keskenämme 50min ajan ja sitten käveltiin vielä 15min matka takaisin kotiin.

10:50

Tultiin sisälle, riisuttiin vaatteet ja Väinö leikki hetken pikku eläimillä, jotka ihana naapuri halusi juuri hetkeä aikaisemmin rappukäytävässä hänelle lahjoittaa. Sillä aikaa minä imuroin nopeasti vaunuista useamman päivän ulkoiluissa sinne kertyneet hiekat pois.

11:10

Lämmitin meille edellisenä päivänä tehtyä ruokaa lounaaksi ja syötiin kahdestaan. Ruoan jälkeen siivosin keittiön ja hoidin Väinön päiväuni-kuntoon. 

12:00

Menin nukuttamaan Väinön päiväunille, sillä jostain syystä hän ei ole suostunut nukahtamaan päiväunille ilman nukutusta viime viikkoina. Siinä Väinön vieressä makoillessani omat vatsakivut voimistui ja jouduin ottamaan lisää kolmiolääkettä, jonka seurauksena sain kamalan pahoinvointikohtauksen.

12:30

Yritin kirjoittaa blogia, muttei siitä tullut mitään pahoinvoinnin vuoksi, joten menin Väinön viereen nukkumaan päiväunia toivoen voinnin helpottuvan.

15:00

Herättiin päiväunilta ja mentiin suoraan välipalalle. Syönnin jälkeen siivosin taas keittiön ja laitoin pyykkikoneen päälle.

15:45

Aloitettiin Väinön kanssa leikkihetki sisällä. Jossain vaiheessa ripustettiin myös yhdessä pyykit kuivumaan.

17:00

Iiro tuli töistä kotiin ja syötiin yhdessä koko perhe päivälliseksi samaa ruokaa mitä söimme aiemmin lounaalla.

17:30

Iiro hoiti Väinön ja minä puolestani yllätys yllätys mitäs muutakaan kuin siivosin keittiön. Sitten Iiro meni "vartin vakaille" (=päiväunille) ja sillä aikaa minä pakkailin salikamat kasaan ja valmistelin etukäteen ilta juttuja sekä seurustelin Väinön kanssa. 

18:00

Iiro jäi leikkimään Väinön kanssa sisälle ja minä lähdin ajamaan salille päin, sillä olo oli helpottanut sen verran, että koin järkeväksi lähteä treenaamaan. 

18:30

Aloitin treenin, jossa tein jumissa oleville jaloilleni vain askelkyykkykävelyt kehonpainolla ja muuten treenasin ylä- ja keskivartaloa sekä lopuksi venyttelin. 

20:00

Lähdin ajamaan salilta kotiin päin. Ollessani poissa kotoa Iiro ja Väinö olivat leikkineet sekä käyneet suihkussa iltapesuilla. 

20:30

Kun tulin kotiin Väinö oli syömässä iltapalaa. Itse menin ensimmäiseksi pikaisesti pesemään ihon suihkuun. Iiro hoiti sillä aikaa Väinön hammaspesut, jonka jälkeen minä menin suihkusta tultuani lukemaan Väinölle iltasadun.

21:00

Väinö jäi yksin nukahtamaan ja me hoidettiin Iiron kanssa koti siistiksi. Sitten otin iltapalaa ja samalla sitä syödessäni siirsin kuvia koneelle ja aloin kirjoittamaan tätä kyseistä postausta.

22:45

Suljin koneen, menin hammaspesun kautta sänkyyn ja rupesin nukkumaan ilta-lääkkeistä jälleen huonovointiseksi tulleena.

Sellainen oli yksi normaali, vaikkakin kipuinen ja huonovointinen, maanantai kanssamme. Kerro, jos haluat lukea joskus toistekin, millaiselta näyttää esimerkiksi meidän päivä silloin, kun onkin vuorostaan Iiron biljardi-päivä tai olemme koko päivän yhdessä kotona. Ihanaa tiistaita juuri sinulle!

Seuraa minua:

Instagramissa ja Facebooksissa

 

Ladataan...

Ladataan...
Ida Parviainen

Epäonnistumisen tunne on sellainen, jonka kaikki meistä varmasti tietävät. Siihen liittyy usein ahdistusta, itseinhoa, pettymystä, surua, suuttumusta, joskus jopa naurua - ainakin omalla kohdallani. Epäonnistumisen tunne on erilainen riippuen siitä millaisessa asiassa tai tilanteessa epäonnistuu. Voimakkaimmat epäonnistumisen tunteet olen itse kohdannut äitinä, kun olen jälkikäteen tajunnut toimineeni väärällä tavalla tai antanut lapselleni tapahtua jonkin haaverin. Vaikka nuo asiat eivät olisi isoja, äitiyteen liittyvissä asioissa huomaan olevani kovin herkillä ja epäonnistumisen tunne on poikkeuksellisen voimakas. Myös parisuhteessa on inhottavaa kokea epäonnistuneensa puolisona, vaikka usein epäonnistumisen tunne onkin itsellään eikä toinen osapuoli koe asiaa samalla tavalla. Itselleni on ollut myös kamalaa epäonnistua työssäni asiakkaiden kanssa. Jos asiakas ei ole ollut tyytyväinen saamaansa palveluun, jää hänen pettymyksensä kalvamaan mieltäni pitkäksi aikaa, vaikka saisinkin tilanteen korjattua tai hyvitettyä. Sen sijaan urheilusuorituksissa en ole varmaan koskaan kokenut varsinaisesti epäonnistuneeni huonoista suorituksista huolimatta, johtuen ehkä siitä, etten ole kilpailuhenkinen.

Epäonnistumiset saavat usein hetkeksi mielen matalaksi, joskus vellomaan syvissä vesissä pidempäänkin. Itselleen pitäisi kuitenkin olla armollinen ja opetella ajattelemaan, että myös epäonnistuminen on sallittua. Jokainen epäonnistuu joskus ja se on ihan normaalia - me olemme vain ihmisiä. Epäonnistumiseen johtanut tilanne kannattaa käydä läpi mielessään, jotta se ei jää vaivaamaan pidemmäksi aikaa ja samalla voi ottaa opikseen, jotta seuraavalla kerralla voi nauttia onnistumisen fiiliksestä. Epäonnistumiset voi siis myös kääntää voimavaraksi. Eikä monissa asioissa haittaa sekään vaikka epäonnistuisi uudelleenkin, sillä kaikkea ei voi osata täydellisesti vielä toisellakaan kerralla. Itselleni on ollut vaikeaa oppia hyväksymään oma erehtyväisyyteni ja se, että epäonnistumiset ovat osa elämää. Olen kuitenkin oppinut sen, että epäonnistumisen tunteita ei kannata kantaa liian pitkään taakkana harteillaan, sillä se ei vie meitä minnekään. Epäonnistumisen pelon vuoksi ei myöskään koskaan kannata jättää asioita tekemättä, sillä jos ei koskaan yritä, ei voi koskaan onnistua.

Kun epäonnistuminen ei osukaan omalle kohdalle, vaan jollekin lähellä olevalle, omalla käyttäytymisellämme voi olla suuri merkitys epäonnistuneelle. Epäonnistunut varmasti vähiten haluaa, että me poljemme hänet maanrakoon, vaan kaipaisi tukea ja ymmärrystä. Että häntä kannustettaisiin yrittämään uudelleen, ohjeistettaisiin toimimaan seuraavalla kerralla toisin... Enkä tarkoita sitä, että kaikkea tarvitisi antaa anteeksi, ymmärtää tai hyväksyä, mutta sellaisissa tilanteissa joissa toisen kannattaleminen on mahdollista, tekisimme mieluummin niin, emmekä painaisi toista enempää alaspäin.

Uskalla siis epäonnistua ja ymmärrä myös se, että muutkin ympärilläsi epäonnistuvat.

Seuraa minua:

Instagramissa ja Facebookissa

Ladataan...

Pages