Riippukeinumietteitä

Tässä vielä sinkkuna elellään ja ei muutakaan ole tiedossa, jos sittei ei sattumoisin ”se oikea” pätkähtäisi tulisi itse tuohon portaille oven taakse ilmoittautumaan läsnäolevaksi.

Jonkinverran olen tavannut ihmisiä, muitakin sinkkuja, mutta aikamoisia traumoja on jokaisella takanaan. Itsensä kanssa tulevat toimeen ja elämä on hallussa, mutta niskakarvat nousevat pystyyn nopeasti, jos puhelee vähänkin syvempiä heidän kanssaan.

Jossain yhteydessä tulee ilmi, että ihmiseen pitää tutustua hyvin, ennenkuin alkaa suhteeseen hänen kanssaan. Joo. Jonkinverran olen samaa mieltä, mutta ihmisethän muuttuu. Minä ainakin muutun ja haluan muuttuakin. Kokoajan tiedän itsestäni enemmän ja vanhenenkin. Tänään näen ilman laseja, puolen vuoden päästä en ehkä. Nyt kipitän juosta, parin vuoden päästä saatan rullata rullatuolilla. Mitenkä olisin stabiili, että minut tuntisi täysin, että voisi olla mun kanssa miettimässä parisuhdetta?

No entäs sitten arvot? Muuttuukos ne? Minusta nekin muuttuu. Nyt voi olla tärkeää vaikka se, että omista lapsistaan saa kasvatettua eläjiä maailmaan, mutta jossain vaiheessahan ne on jo eläjiä… sitäkin on muutettava, että tärkeämpi on antaa kannustusta kuin lähtötietoja.
Vanhempia kunnioittaa nyt, mutta entäs sitten kun itse on vanha pieru jo? Eikä juuri ole ketään vanhempaa? Ottaa jo vastaan itse vanhemman ihmisen arvostus oikein.

Itse olen sitä mieltä, että turha olisi miettiä liikaa minkälainen se toinen ihminen olisi, se ei ole huolen aihe. Kunhan yhdessä on hyvä olla ja kommunikaatio toimisi. Kumpikin haluaisi jotain yhteistä hyvää.

Jos nyt jostain pitäisi olla huolissaan, olisi se itse suhde, että minkälaisen siitä yhdessä rakentaisi. Kun olen tässä höpäjänyt tuon identiteetin perään, minusta tärkeintä olisi uskoa itseensä, kuin pelätä valmiiksi toista ihmistä. Ja jos jollekin pitäisi antaa aikaa, olisi se juuri oma itsensä. Aikaa tunnustella itseään, mitä tunteita se toinen minussa saa aikaan. Toinen ihminenhän on vaan toinen ihminen… ja minun tunteet minun tunteet. Minussa ne rakentuu, ei se ole toisen ihmisen hommaa rakentaa niitä minun mieleiseksi.

Mutta minä ainakin omalta kohdaltani uskon itseeni. Uskon, että osaan antaa aikaa itselleni miettiä ja tuntea itseäni. Olempahan itse valmis, jos joku kiva ja reipas nainen jossain vastaan puhaltaa tulla.

 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *