Hetki teknologiakuplan ulkopuolella

Ihan kujalla

Harmitti, koska olin tullut kahvilaan nimenomaan kirjoittamaan. Tilasin kuitenkin kahvin ja istuin alas. 

 

Hiljalleen ymmärsin: en olisi keskittynyt taustalla soivaan jazziin, en olisi nähnyt kuinka aurinko maalailee varjoja seinille kuin musiikin tahtiin ja kuinka suurista ikkunoista näkeekään, miten ihmiset kulkevat ohi, toinen melkein juosten ja toinen ympärilleen pälyillen, miten mies ja nainen juoksevat toisiaan kohden ja halaavat nauraen kuin tarinassa. Kuinka elokuvamainen ääni onkaan, kun kolikot kilahtavat kassakoneeseen, miten espressokone surisee ja kahvilautaset kilahtelee.

Olisinko rapsuttanut viereeni istuvan mummun koiraa, olisinko jutellut koiralle ja mummulle niitä näitä, olisinko huomannut antaa hänelle pöytäni, olisiko hän huomannut siitä niin kiittää?

Niin. Olisin katsonut näyttöpäätettä ja hörppinyt kahvini kokematta ympäröivästäni mitään, tai ainakaan näin paljoa. Ollut kuin kuplassa, johon liian usein teknologia ja sosiaalinen media meidät vetäisee. 

Kiitos siis Runo, kun muistutit. Voi vain istua hiljaa kahvikuppi sylissään, olla odottamatta tai tekemättä mitään, katsoa vain ympärilleen, hengittää ja kuunnella. Olla jouten. Aina ei tarvitse olla hyödyllinen, eikä ainakaan tavoitettavissa. 

Oleminen ei kuitenkaan poistanut kirjoitushinkuani, joten santsikupin sijaan jatkoin matkaani seuraavaan kahvilaan.

 

Kahvila Runo on Tampereen parhaimpia kahviloita. Piipahda: Ojakatu 3

Kommentoi