Itsekurin ja itsensä rakastamisen tasapaino

Ihan kujalla

Tänä aamuna en olisi jaksanut lähteä joogaan. Istuin ainakin vartin pöntöllä harjaamassa hampaita, en vain viitsinyt nousta, minä oikein vitkuttelin, että josko ei muka kerkeäisi. Lähdin kuitenkin, kyllä minä useimmiten lähden näinäkin päivinä, vaikka jokin harmaa painaisi mieltä. 

Opettaja puhui alkavasta joulutauosta: meillä on tunnit lomalla noin kuukauden tässä vuodenvaihteen tienoilla. Hän muistutti, että tehkää omaa harjoitusta, on sitten tammikuussa taas mukavampi jatkaa siitä, mihin on jääty. Viidessäkin minuutissa kerkeää tehdä aurinkotervehdyksiä, ja vähän lankuttaakin, pääasia on se että harjoitus pysyy elämässä mukana.

Puhuimme joogasutran niyamasta eli "määräyksistä", sekä yamasta eli "rajoituksista". Opettaja nosti esille tapasin, eli itsekurin ja sitoutumisen, sen että tekee harjoituksestaan toistuvaa ja harjoittelee myös itsekseen esimerkiksi nyt tulevana joululomana. Puhuimme kuitenkin myös ahimsasta, väkivallattomuudesta, siitä ettei kohtele muita, muttei myöskään itseään väkivalloin. On oltava itseään kohtaan lempeä ja harjoiteltava oikeista syistä: ollakseen terve ja onnellinen. Ahimsa ei toteudu, jos sitoudut (tapas) harjoittelemaan vaikkapa päivittäin vain siksi että olisit laihempi, tekisit hienompia asanoita tai voisit sanoa harjoittelevasi joka päivä.

Esimerkiksi minun päivässäni toteutui tänään oikealla tavalla tapas. Ei minulla ollut mitään syytä olla lähtemättä aamulla joogaan, minua vain yksinkertaisesti laiskotti. Keräsin kuitenkin itseni ja ymmärsin, ettei se laiskotus ole mikään oikea tunne jota tulisi seurata. Juuri tuollaisina laiskoina hetkinä on tärkeää löytää itsekuri (tapas), mutta taas heikkona, oikeasti väsyneenä ja etenkin sairaana ymmärtää rakastaa itseään (ahimsa).

Minä olen sitoutunut (ashtanga)joogaan hyvin lempeällä tavalla. En ole aina ollut, mutta nykyään olen, koska olen ymmärtänyt että vain siten voin hyvin. Harjoittelen ashtangaa kahdesti tai kolmesti viikossa, mutta en stressaa vaikka joskus harjoittelisin vain kerran. Useimmiten käyn tunneilla, mutta kolmesta kerrasta yksi saattaa olla kotiharjoitus. Lisäksi teen leppoista omannäköistä joogaa sängynpohjalla, saunassa tai lattialla, sellaista yinin kaltaista. 

Tavoitteeni on, ei niinkään harjoitusten määrä tai edes kehittyminen, vaan puhtaasti se että jooga pysyisi elämässäni viikosta toiseen. Ensimmäiset viisi vuotta joogapolultani meni hukkaan oikeastaan vain siksi, että tavoitteeni oli joogata päivittäin. En koskaan pystynyt siihen ja koin jatkuvasti huonommuuden tunnetta, joka johti pitkiin joogataukoihin. Vain lempeys (ahimsa) voi lopulta johtaa säännöllisyyteen, säntillisyyteen ja itsekuriin (tapas), joogassa ja muuallakin elämässä, näin minä sen näen.

Näissä ajatuksissa kävelin kaupungilla ja päätin olla tarttumatta alennuksiin. Kävin kyllä katselemassa kauniita esineitä ja kenkiä, mutta koin etten tarvitse oikein mitään. Sekin oli kai jotain itsekuria, mutta toisaalta myös rakkautta sekä lempeyttä ympäristöä kohtaan. Tältä suunnalta siis hyvää Luontoliiton Älä osta mitään -päivää <3

Kuvat ovat alkuviikon mökki-treffeiltämme.

Kommentoi