Muutto ja muutoksia

muuttojamuutoksia2.JPG

20 neliötä olikin liian vähän. Kahdelle, isolle ukolle ja vähän pienemmälle minulle. Myönnettäkööt, että niin minimalisti minusta tai meistä ei tule, emmekä me tykkääkään elää ihan niin vähällä. 

Muutimme siis 40 neliöön. Tänne mahtuu, on keittiökin erikseen, ja sänky parvella. Pihassa puusauna, huonekorkeus kolme metriä. Oikeastaan kaikkea sitä, mistä en ole edes uskaltanut haaveilla. Tampereen keskustakin on tuossa kivenheiton päässä: kävelin tänä aamuna joogakoululleni vartissa. Silti hiljaista, ollaan sivukadulla, ei tänne kuulu autot. Juna kylläkin, mutta sekään ei paljoa, juuri sopivasti (rakastan junia). 

Nyt istun kuvassa näkyvän pöydän ääressä juomassa kahvia ja kuuntelen miten tuo ukko kasaa vaatekaappia. Ihanaa muuten, että hän ei kiroile yhtään, ei turhaudu. Kasaa vain kärsivällisenä, ihan rauhassa, hörppää kahvia ja jatkaa hommia. Lukee vihkoa keskittyneenä ja laittaa palaset paikalleen. Näistä jutuista tiedän, että tuon kuuluu olla minun kumppani. 

Kuvassa näkyvän pöydän äärellä olen kerinnyt tehdä paljon muutakin. Esimerkiksi kirjoittaa ensimmäisiä artikkelejani, joilla on deadline, joihin haastattelen oikeita ihmisiä, joiden aiheet olen itse ideoinut. Vakavinta kirjoitushommaa, mitä olen koskaan päässyt tekemään. Innostavaa, uutta, myös jännittävää, mutta joka hetki tuntunut omalta. Minun jutulta.

Niin, tunne kirjoittamista kohtaan on voimistunut vahvasti. Sen verran paljon, että hylkäsin aatokset sosiaalityön opiskelusta ja päätin, että haen ensi keväänä lukemaan journalistiikkaa ja ehkä myös suomen kieltä ja kirjallisuutta. Seuraan sitä, mikä tuntuu omalta.

Muitakin muutoksia mielessä on sattunut. Lokakuussa varmistui, että pääsen kaksivuotiseen joogaopettajakoulutukseen Helsinkiin. Alan sisäistää asiaa nyt joulukuussa. Olen haaveillut asiasta joitain vuosia, mutta ajatellut aina, että ”sitten kun”. Sitten kun olen edennyt astangasarjassa pisteeseen x, sitten kun olen saavuttanut vankan tasapainon mielessäni, sitten kun meditaatio ja jooga ovat joka aamuisia ja iltaisia rutiineja (eivät todellakaan ole), jopa sellaista ajattelin, että sitten kun olen notkeampi. Sitten minusta voisi tulla joogaope.

Lokakuussa kuitenkin havahduin siihen, miten jooga tuntuu olevan elämässäni sellaisessa tasapainossa ja teen sitä vihdoin mielestäni oikeista syistä, sellaisista, joista haluaisin ehkä muillekin kertoa. Ensimmäistä kertaa tuntui siltä, että minulla voisi olla jotain annettavaa. Minulle alkoi muodostua oma käsitys joogasta, ja kaikki ulkoiset paineet katosivat. Aloin tehdä minun joogaani. Samaan aikaan irtisanouduin silloisesta työstäni ja siitä rohkaistuneena kirjoitin hakemuksen koulutukseen. Tuskin maksulliseen koulutukseen kovin hankalaa on päästä sisään, mutta ilahduin kuitenkin, kun minut otettiin mukaan.

Olen yllättynyt, ettei minulla ole ollut paineita joogata enemmän tai olla jotain muuta. Olen menossa koulutukseen hyvin kevein mielin, tiedän riittäväni tällaisena. Oikeastaan tämä keveys on varmistanut ajatukseni siitä, että ajankohta koulutukselle on oikea.

Muutoksia, muutoksia. Uusia töitä, irtisanoutumisia, joogaopettajahommia, uusi täydellinen koti, kevään yhteishaun pohdintaa.

Elämä tuntuu aika ihanalta.

Niin ja minulla on vihdoin tällainen kotiovi, josta olen aina haaveillut:

muuttojamuutoksia.JPG

 

Ihanaa viikonloppua <3

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *