Ollaanko hetki odottamatta mitään

tyytyvainen.JPG

 

Usein olen vain juossut eteenpäin odottaen jotain suurempaa ja ihmeellisempää. Sitten kun olen laihempi, niin… Sitten kun pääsen opiskelemaan, niin… Sitten kun asun tuolla, niin… 

Niin sittenkö voin hengittää? Olla onnellinen? Valmis? Täysi?

Ei. Eihän se niin mene. Vaan sitten tulee tilalle uusia unelmia ja tavoitteita, ja taas juostaan kohti niitä. Ei pysähdytä osoittamaan kiitollisuutta ja tyytyväisyyttä tälle hetkelle, mitä ympärillä juuri nyt on. 

Voiko se johtaa siihen, että juoksemme vain tähtihetkiemme ohi? Jonain päivänä kymmenien vuosien päästä havahdumme, että oho, se meni jo. Se elämän ihanin aika, ja nyt ei ole enää oikein mitään mitä odottaa. 

Mitä jos juuri tämä hetki onkin elämämme paras, emmekä muistaneet nauttia siitä?

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *