Somesta tulee paha mieli, tarvitseeko siellä olla?

sosiaalinen_media.JPG

IRC-Gallerian ja Facebookin kulta-aikojen jälkeen olen tippunut somen käytöstä ulkopuolelle. Olen kyllä yrittänyt käyttää Instagramia ja tiedän jollain tavalla mikä on Snapchat (jouduin tarkistamaan kuinka tuo kirjoitetaan), olen käyttänyt Jodelia ja on minulla yhä profiili Facebookissa, mutta koen silti olevani somekulttuurista pihalla. Esimerkiksi puhelimessani ainut sosiaalisen median palvelu on Whatsapp. Käytän yhä Facebookia tietokoneelta käsin, joskus harvakseltaan kännykän selaimella.

Instagramiinkin minulla on tunnus (en muista mikä se on), ja olenkin sinne päivittänyt vuosien varrella useita kuvia. Lataan sovelluksen aina välillä, yritän ottaa hienoja ruokakuvia ja laittaa osuvia hashtageja, innostun kun saan 10 tykkäystä ja yhden uuden seuraajan, sitten kyllästyn taas viikon päästä ja koko sovellus jää. Oikeastaan se jää myös siksi, että Instagramista tulee yksinkertaisesti paha mieli.

Kuten sosiaalisesta mediasta muutenkin. Minä ainakin vertailin itseäni huomaamattakin muihin naisiin, ahdistuin omasta vartalostani ja jos joskus vältyin ulkonäköpaineilta, niin sitten tuli paha mieli siitä miten jostakuta toisesta kiinnostutaan enemmän – miksei minun juttuni kiinnosta ketään? Vertailu on liian iso osa somettamista ja epäilen, että jokainen tekee sitä toisinaan huomaamattaankin.

On kauheaa miettiä, millaisen yhteiskunnan keskellä nykyajan lapset ja nuoret kasvaa. Teininä minä vihasin isoa takapuoltani, nenääni ja pieniä tissejäni ihan tarpeeksi ilman sosiaalista mediaakin, miten ihmeessä tämän päivän teinit handlaa tämän kaiken? Jokainen murrosiän keskellä painiva nuori kokee muuttuvasta vartalosta hämmennystä ja vertailua on riittämiin ihan koulussa kavereidenkin kesken. Miten se vaikuttaa, kun taskussa on koko ajan laite, joka ilmoittaa merkkiäänellä uusista tykkäyksistä, jotka merkkaavat nuorelle sitä miten kauniina tai kiinnostavana häntä pidetään, laite, jonka pelkästään miettimiseen nuori käyttää tunteja päivän aikana, ja käyttämiseen sitten toiset tunnit. Kuinka paljon turhaa energiaa koko homma oikeasti vie?

On myös hyvin tavallista, että nykyisin toisen kanssa keskustellessa tyyppi saattaa selata puhelintaan asiaa kummemmin pahoittelematta. Joskus olen tehnyt tätä itsekin, mutta nykyään olen havahtunut siihen miten törkeää käytöstä se on. Haluan olla läsnä sen ihmisen kanssa, jonka kanssa vietän aikaani. On myös äärimmäisen kuluttavaa olla kahdessa paikassa samaan aikaan: olet fyysisesti läsnä vaikkapa siinä kahvilassa, mutta mielesi on läsnä ihan muualla.

Olen siitä onnekas, että läheiseni eivät elä somelle. Tiedän kyllä henkilöitä, joiden kanssa puhelin on koko ajan läsnä: kaikki talletetaan Instaan, kaikesta jää jälki ja joskus tuntuu, että jotkut asiat valitaan tai tehdään vain, koska halutaan saada siitä materiaalia sosiaaliseen mediaan. Esimerkiksi kerran eräs nainen kysyi suosituksia hyvästä sushiravintolasta tärkeimpänä kriteerinään se, että paikassa tulisi olla hienot lautaset, mieluiten mustat. Saa sitten feediin sopivan kuvan ravintolakokemuksesta. 

sosiaalinen_media2.JPG

Onhan tämä bloggaaminenkin sometusta ja kyllä minusta tuntuu pahalta, jos tekstini ei kiinnosta ketään, ja yhtälailla tuntuu mielettömältä jos saan kivoja kommentteja. En ole tehnyt tätä kauaa ja oikeastaan välillä mietin, että sopiiko tämäkään minulle, mutta toisaalta kirjoittaminen on minulle elämäntapa, hengitän tälle hommalle, en koe bloggaavani ”sometusmielessä” vaan koska haluan ensisijaisesti vain kirjoittaa. Näen bloggaamisen yhtenä väylänä saavuttaa kirjoittamiseen liittyviä unelmia, ja koen että saan tästä arvokasta kokemusta siitä millaista on julkaista tekstejä ja saada niistä kommenttia. Lisäksi kirjoitan yksinkertaisesti enemmän tämän ansiosta, joka on minulle tärkeää koska haluan pitää kirjoitusrutiinin yllä. 

Eivätkä kokemukseni sosiaalisesta mediasta ole pelkästään huonoja. Somen kautta löytää uusia mielenkiinnonkohteita, ideoita, olen löytänyt jopa ystäviä, osallistunut mielenkiintoisiin keskusteluihin ja seurannut ajankohtaisia ilmiöitä – onhan tässä paljon hyödyllisiäkin puolia. Mutta nämäkään asiat eivät ole sosiaalisen median tuotosta, vaan some on yksi väylä toteuttaa edellä mainittuja asioita. Lukisinko paperisia lehtiä enemmän, kävisinkö useammin kirjastossa tai tapaisinko jopa ystäviäni useammin, jos en voisi hyödyntää sosiaalista mediaa? Onko sosiaalinen media yksi niistä tekijöistä, jotka lisäävät nykyajan ihmiselle kiireen tuntua, painetta suorittaa ja olla läsnä joka paikassa? 

Joskus mietin, että kuinka paljon olen pahimmillaan käyttänyt sellaista aikaa somessa, jonka olisin voinut käyttää vaikkapa kirjojen lukemiseen, urheiluun, ystävän kanssa kehittävään keskusteluun tai ylipäätään itseni kehittämiseen? On ihan totta, että aivot täytyy joskus heittää vapaalle eikä aina tarvitse tehdä mitään tärkeää, mutta onko sosiaalinen media ensinnäkään se tapa tai paikka, jossa haluan itseni ”nollata”? 

Olen pohtinut koko sosiaalisesta mediasta poistumista. Olisi ihanaa, kun kukaan ei voisi tonkia mitä olen joskus typeränä teininä kirjoitellut vaikkapa Facebookin aikajanalle, minusta ei olisi netissä niin suurta jälkeä, olisin vain minä, luuta ja verta, en kuvia ruudulla. Olisi ihanaa, kun ei tarvitsisi tuntea velvollisuutta olla aina saavutettavissa, voisi keskittyä oleelliseen: läsnäolemiseen, elämiseen, niihin asioihin ja ihmisiin, joilla on oikeasti merkitystä.

Mutta sitten tulee vastaan muutama karu fakta: miten tietäisin tulevista tapahtumista taikka miten ystävät kutsuisivat minut juhliin jos ei Facebookin tapahtumaryhmien kautta? Jäisinkö ulkopuolelle? Entä työt? Onko työhaaveeni sellaisia, joissa minun on välttämätöntä opetella somen käyttö ja joissa sosiaalinen media on yksi väylä oman tekemisensä jakamiselle? 

Koen, että tänä päivänä monissa tilanteissa on välttämätöntä olla osa sosiaalista mediaa. Minusta on huolestuttavaa, ettei somen käyttö ole enää samalla tavalla yksilön valinta liittyä jonkin nettisivun käyttäjäksi, kuten ennen, vaan se on oletus, asia jossa lähes jokaisen on oltava mukana. Tuntuu, että iso osa elämästä tapahtuu sosiaalisen median kautta. Ylipäätään on vaikeaa kuvitella tämän päivän yhteiskuntaa ilman somea, joka tuntuu aika mielettömältä, kun ottaa huomioon kuinka vähän aikaa sosiaalinen media on ollut ihmisten tuntema käsite (kymmenisen vuotta). Miten lyhyessä ajassa jostain ilmiöstä voikaan tulla näin tärkeä osa ihmisten elämää?

On myös mielenkiintoista miettiä, mihin suuntaan media muuttuu seuraavan kymmenen vuoden aikana. Kasvaako ihmiset entistä enemmän kiinni älylaitteisiin, vai aletaanko hiljalleen kyseenalaistaa niiden vaikutus omaan hyvinvointiin ja ymmärtää tässäkin asiassa, että kohtuus kaikessa.

Saa nähdä.

 

Hyvää alkanutta viikkoa ja joulun aikaa, ollaanhan läsnä <3

Kommentit (2)
  1. Kyllä, enää on aika vaikea ajatella elämää täysin ilman sosiaalista mediaa. Vaikka itse en ole kovin aktiivinen julkaisemaan mitään, niin facebookin ja instagramin selaaminen on kuitenkin aika oleellinen osa päivääni, ja sitä kautta pysyn edes jotenkin kärryillä muiden elämästä ja tapahtumista. Ilman sosiaalista mediaa tätä yhteyttä ei olisi, ja erityisesti tapahtumien osalta facebook on se tärkein kanava, josta saan tiedon tapahtumista.

    Vaikka huomaan, että näiden feedien selailu vie välillä ehkä turhankin paljon aikaa, niin vaikea kuitenkaan luopua täysin, koska pelkäisin jääväni liian ulkopuolelle kaikesta (vaikka en nykyäänkään ole mitenkään aktiivisesti mukana, vaan lähinnä vain seuraan muita, mutta tämä luo kuitenkin jonkinlaisen yhteyden tunteen).

    1. Se on kyllä ihan totta, että sosiaalisen median ansiosta muiden ihmisten elämän tapahtumista pysyy hyvin kärryillä. Toisaalta oon miettinyt, et vähentääkö se sit toisille kommunikointia ja kuulumisten kyselyä. 

      Toi ulkopuolisuuden tunne on jännä. Koen sitä itsekin ajoittain, mut sit jos pidän vaikka jotain somelakkoja, niin huomaankin ettei mitään pahaa tapahtunut ja oon yhtälailla perillä mitä mulle tärkeille ihmisille kuuluu. 

      Kiitos kommentista!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *