Ladataan...
Ihan kujalla

Kylmät puurot piristävät talvella siinä missä kesälläkin. Seuraavissa vegaanisissa tuorepuuroissa lämpö tulee joulun mausteista: piparista ja suklaasta, luumusta, appelsiinista ja kanelista. Kun aamun aloittaa tummapaahteisella kahvilla, jonka puruihin on sekoitettu ripaus kardemummaa ja ehkä kanelia, ja kaivaa jääkaapista illalla valmiiksi tehdyn puuron, alkaa pakkaspäivä varmasti hyvin. Nauttikaa <3

mustikka-pipari-tuorepuuro
(näistä kolmesta oma henkilökohtainen lempparini - testaa ainakin tämä <3)

puolikas banaani
0,5 dl Alpron go on rahkaa
1 dl kaurahiutaleita
2 rkl chiasiemeniä
1,5 dl mantelimaitoa
vajaa desi pakastemustikoita
1,5 tl piparkakkumaustetta
ripaus suolaa

Murskaa banaani haarukalla kulhon pohjalle. Lisää rahka, kaura, chiasiemenet sekä mantelimaito. Sekoita. Lisää vielä mustikat, piparkakkumauste sekä suola. Sekoita uudelleen. Maista, lisää tarvittaessa suolaa ja piparkakkumaustetta (muista, että jääkaapissa maut vahvistuvat hiukan). Anna tekeytyä jääkaapissa yön yli. 

luumu-vanilja-tuorepuuro

2 tuoretta luumua
2 tuoretta taatelia
0,5 dl Alpron go on rahkaa
0,5 dl kaurahiutaleita
2 rkl (30 ml) chiasiemeniä
2 tl vaniljasokeria
1,5 dl mantelimaitoa
ripaus suolaa

Paloittele luumut sekä taatelit veitsellä, muista poistaa kivet. Murskaa niitä kevyesti kulhon pohjalle haarukalla. Lisää loput ainekset ja sekoita. Anna tekeytyä yön yli jääkaapissa.

kanelinen appelsiini-suklaa-tuorepuuro

puolikas banaani
0,5 dl Alpron go on rahkaa
1 dl kaurahiutaleita
2 rkl chiasiemeniä
1,5 dl mantelimaitoa
puolikkaan luomuappelsiinin mehu + raastettu kuori
1 rkl (15 ml) tummaa kaakaojauhetta
1 tl kanelia
ripaus suolaa

Murskaa banaani haarukalla kulhon pohjalle. Lisää rahka, kaurahiutaleet, chiasiemenet, mantelimaito, purista joukkoon appelsiinin mehu ja raasta halutessasi vielä kuorta mauksi. Sekoita. Lisää lopuksi vielä kaakaojauhe, kaneli ja suola. Maista, ja lisää makuja halutessasi lisää.

 

Leppoista lauantaita <3

Ladataan...
Ihan kujalla

 

En ole koskaan ollut järin innostunut meikkaamisesta (unohdetaan teiniaika, silloin vuorasin naamani täyteen meikkivoidetta ja kajaalia yrittäen kai piiloutua niiden taa). Kuitenkin jo 18-vuotiaana olin noin vuoden meikkaamatta, ihan vain koska kiukutti koko homma ja halusin opetella olemaan sinut ulkonäköni kanssa. Ensimmäiset baarireissut on siis tehty melkoisena luonnonlapsena. 

Meikkaamaton vaihe opetti tosiaankin sen tärkeimmän: olemaan ilman meikkiä. Nykyisinkään en meikkaa läheskään päivittäin. Meikkaan, jos olen menossa asiakaspalvelutyötehtävään tai muuten sellaiseen tilanteeseen, jossa haluan olla edustava tai nätti. Esimerkiksi treffipäivät miehen kanssa ovat hetkiä, jolloin haluan laittautua. Meikkaus ei ole minulle mikään rutiini, vaan spesiaali hetki. Siinä on jopa juhlan tuntua.

 

Meikkinaama kolmella tuotteella: meikkipohja, ripsiväri ja huulipuna. 

 

Olen menossa elämässäni monella tapaa minimalistiseen suuntaan. Ostan vain, jos on pakko tai jos haluan jotain todella todella kovasti. Tämä koskee niin asumista, pukeutumista kuin kosmetiikkaakin. Minimalismi ohjaa elämääni muillakin tavoin: teen asioita, joista nautin, vietän aikani ihmisten kanssa, joita rakastan. Olen karsinut elämästäni monia asioita ja henkilöitä, joiden ymmärsin tekevän minulle huonoa. En ole lukenut Kon Marin kirjaa (kokonaan), se ei oikein iskenyt minuun, mutta noudatan jollain tapaa kirjan perusohjetta: pidän elämässäni asioita, jotka tuottavat minulle iloa. Näen minimalismin myös ekologisena valintana: minkään järjetön kuluttaminen kun ei ole ekologista. 

Meikkipussini oli minulle pitkään suuri murheenkryyni. Se oli likainen, täynnä turhia asioita ja huonoja meikkejä. Myös loppuun käytettyjä sekä jo pilalle menneitä meikkejä. Ymmärsin, että olin sen suhteen vähän hamstraaja: kyllähän tätä vielä joskus voi johonkin tarvita

Nykyisin pidän meikkipussini siistinä, ostan vain tuotteita jotka kerkeän varmasti käyttää loppuun ja yhden kutakin tuotetta kerrallaan - en esimerkiksi koe tarvitsevani kuin yhden huulipunan. Meikatessa minua ei kiinnosta trendit, kuten tämän hetken paksut kulmakarvat ja contouring-meikkaus. Tuntuisi hupsulta käydä hankkimassa esimerkiksi microblading-kulmakarvat, sillä eihän minulla oikeasti ole paksuja ja vahvoja kulmakarvoja. Paksut ja tummat kulmakarvat ovat toki kauniit, mutta ohuemmatkin ovat kivat (ja varmasti taas joskus muotia). Lisäksi en koe, että minun tarvitsisi olla jokaisella tavalla jonkun kauneisihanteen mukainen. En ylipäätään jaksa tavoitella kauneusihanteita, se on hirveän kuluttavaa ja tekee hallaa itsetunnolle.

 

 

Microbladingin sijaan värjään kulmakarvani itse (tällä tavoin meikkipussissani ei tarvitse olla esimerkiksi kulmakynää). Käytän vegaanista BeautyLash-värjäyssettiä tummanruskeassa sävyssä. Värjäys kerran parissa viikossa riittää ja vie viitisen minuuttia.

 

 

Kasvoille käytän bareMineralsin Original mineraalimeikkivoidetta sävyssä 03. Puuterimainen poskipunani on loppu, mutta rakastan Zuiin poskipunia (etenkin sävyä mango). Ne ovat vaan niin kalliita, että taidan odotella alennuksia. Kosmetiikan kanssa käytän muuten todella paljon alemetsästystekniikkaa: minulla on rahaa käyttää yllättävän laadukkaitakin tuotteita, kun ostan vain vähän ja alennuksesta. Etenkin ihonhoitotuotteissa tämä on hyvä taktiikka. Mielummin pari erityisen hyvää tuotetta (metsästettynä alesta), kuin kaikki litkut keskinkertaisena.

Aluksi luonnonkosmetiikan ripsivärit ahdistivat niin kovasti, etten meinannut haluta edes kokeilla. Mutta ovathan ne hyviä! Olen kokeillut kahta, ja molemmat osoittautuivat vallan toimiviksi. Tällä hetkellä käytän Avrilin ripsiväriä, joka on ollut todella toimiva ja kestää minulla koko päivän, vaikka minulla onkin raskaat luomet enkä varo naamaani erityisesti (unohdan usein, että minulla on meikkiä). Toinen hyvä ripsiväri on Zuiin Volume -ripsiväri, joka on myös kalliimpi. Olen kuitenkin kallistunut Avrilin ripsiväriin hinnan puolesta, laatuero näiden kahden välillä ei ole niin merkittävä että haluaisin satsata Zuiin ripsariin.

 

 

Poskille ja huulille minulla on tällä hetkellä Zuiin voidemainen huuli- ja poskipuna sävyssä Janus. Olen neuroottinen sen suhteen, että poski- ja huulipuna mätsäävät yhteen. Kirkkaanpunaisten huulien kanssa en käytä poskipunaa lainkaan. Löysin tämän tuotteen alennuksesta ja olen tykännyt, mutta en tiedä ostaisinko tuotetta normaalihintaisena. Huulipunana minulla on Bohon edullinen kirkkaanpunainen huulipuna sävyssä 312. Tämän alle tykkään käyttää huulirasvaa. Tällä hetkellä huulirasvana minulla muuten on Avrilin edullinen huulivoide, joka on ollut hintaansa nähden superhyvä! 

Siinäpä ne. Neljä meikkiä meikkipussissa riittää vallan mainiosti, jos ei koe tarvetta peitevoiteelle tai vastaaville. Minä koitan nukkua sen verran, ettei olisi mustat renkaan silmien ympärillä, mutta jos joskus on niin sitten vain elän niiden kanssa. Finnejä en jaksa peitellä, tuntuu että se on yhtä tyhjän kanssa ja ne paistavat meikinkin alta enemmän tai vähemmän. Kevyellä meikillä finnejä ei myöskään synny kovin herkästi.

 

Ihanaa viikonloppua jokaiselle <3 

Ladataan...
Ihan kujalla

 

Olen kiitollinen suomen kielestä. Jokaisesta oudosta vänkyräsanasta, murteista, jopa hankalasta (siksi mielenkiintoisesta) kieliopista. Suurin syy miksi kirjoitan, on kieli, joka on minun korviini kauneinta maailmassa.

Olen kiitollinen turvallisuudesta, jota saamme nauttia. Kaikkialla maailmassa en ole voinut kävellä pimeällä yksin, jossain en edes istua viittä minuuttia rauhassa. Jossain päin maailmaa et voi soittaa poliisille, et kääntyä virkavallan puoleen jos jotain sattuu, sillä siitä ei välttämättä ole mitään apua - pahimmillaan siitä voi olla vain enemmän haittaa. 

Olen kiitollinen vuodenajoista, pohjoisesta, siitä että saan todellakin asua pohjoismaissa. Kun ilmat viileni lokakuussa, katselin Näsijärven yllä liiteleviä revontulia kylmänsinisellä yötaivaalla. Kun sellaista näkyä katselee ikään kuin ulkopuolisen silmin, voi tuntea mieletöntä mystiikkaa ja taikaa, ymmärtää että Suomi on todella eksoottinen maa. Vaihtelevat vuodenajat ja alati muuttuva luonto on rikkaus, jota kaipaisin ehdottomasti jos muuttaisin ulkomaille. Yksi syy, miksi pyrin elämään ekologisesti, on rakkaus talveen ja toive siitä, että vielä monet lapset saisivat kokea sen talven ihanuuden mihin minäkin lapsena rakastuin. Tänä talvena lupaan uskaltaa käydä avannossa ja luistella vielä enemmän, kuin viime talvena!

Olen kiitollinen ilmaisesta koulutuksesta. Tällä hetkellä, toivottavasti myös tulevaisuudessa, kuka tahansa voi periaatteessa lukea itsensä miksikä vain. Tämä on minulle henkilökohtaisesti suuri ja koskettava asia, sillä minun lähtökohdistani en opiskelisi useassa maassa yhtään mitään. Meillä vanhempien ratkaisut ja taloudellinen tilanne ei ole automaattinen este lapsen pitkälle koulutukselle, joka on valtavan hienoa. 

Olen kiitollinen puhtaasta luonnosta. Kuinka monesti olenkaan saanut uida luonnon vesissä, tallustella kesäisin siellä täällä ilman kenkiä, kieriä lumihangessa, kerätä marjoja ja sieniä, miten äitini ja hänen miehensä saavat kalastaa ympäri vuoden, miten meillä on sellainen ilma jota saa hengittää, joka tekee iholle hyvää. Kun olin Aasiassa, hiuksistani valui päivän päätteeksi harmaata vettä ja kasvoihini puhkesi hirveä akne. Ilman takia. Koin ihan fyysisesti hurjan puhtauden tunteen, kun palasin Suomeen. 

Olen kiitollinen ilmaisesta terveydenhuollosta, erityisesti mielenterveys- ja päihdetyöstä. Olen saanut valtavasti apua omiin ongelmiini ja kokenut, että minun ei tarvitse olla yksin surujen ja vaikeuksien kanssa. Enkä ole maksanut senttiäkään yhdestäkään keskustelukerrasta.

Olen kiitollinen eurooppalaisuudesta. On vapauttavaa, kun tietää, että voi muuttaa hyvinkin helposti vaikka toiselle puolelle Eurooppaa. Tuntuu, että maailma on avoinna ja on mahdollisuuksia, joista valita. Matkustaminen on helppoa ja luo yhteisöllisyyden tunnetta: liftasin pari vuotta sitten yli kymmenen Euroopan maan halki, eikä minkään maan rajalla ollut mitään ongelmia. Voin liikkua ja elää vapaasti.

 

Olen kiitollinen sosiaali- ja työttömyysturvasta. Vaikka raha stressaa monesti, olen aina voinut luottaa siihen, että pahimmassa tapauksessa voin kääntyä tukien varaan, aina on edes hiukan rahaa jolla saa vuokran maksettua ja ruuat ostettua. Raha ei ole useimmissa maissa tämän kaltainen itsestäänselvyys, johon me olemme saaneet tottua.

Olen kiitollinen kulttuuristamme. Minusta on ihan mukavaa, kun ei tarvitse heittää small talkia. Puhutaan sitten, kun on oikeasti asiaa. Eikä suomalaiset niin juroja ole, tarvitaan vain oikeanlainen tila ja paikka: käyn kerran viikossa uimahallissa, ja lähes jokainen kerta saunassa syntyy keskustelu tuntemattoman kanssa. Se on uskomatonta ja hellyyttävää. Ollaan niin ujoja, mutta sitten kun heitetään vaatteet pois ja mennään kuumaan huoneeseen irvistelemään, niin löytyykin yhteinen sävel. 

Olen kiitollinen ruuasta. Siitä, että täällä sitä jokainen saa, on monia tahoja jotka jakavat esimerkiksi ruokakasseja niitä tarvitseville. Mutta myös ruisleivästä, mämmistä, karjalanpiirakoista, salmiakista ja korvapuusteista (jälkimmäisestä iso kiitos)

 

+ Meillä suomalaisilla menee äärettömän hyvin. Moni on meille kateellinen. Autammehan jatkossakin hätää kärsiviä, annetaan tästä mitä me olemme saaneet. Isänmaallisuus on ennen kaikkea kiitollisuutta ja ylpeyttä, toivottavasti myös halua antaa sitä muille. Se, että autamme apua tarvitsevia, ei ole meiltä pois. 

 

Hyvää itsenäisyyspäivää jokaiselle ja onnea Suomi 101 <3

 

Kuvat ovat muistoja meidän parin viikon takaisilta mökkitreffeiltä.

Pages