Ladataan...
Ihan kujalla

Harmitti, koska olin tullut kahvilaan nimenomaan kirjoittamaan. Tilasin kuitenkin kahvin ja istuin alas. 

 

Hiljalleen ymmärsin: en olisi keskittynyt taustalla soivaan jazziin, en olisi nähnyt kuinka aurinko maalailee varjoja seinille kuin musiikin tahtiin ja kuinka suurista ikkunoista näkeekään, miten ihmiset kulkevat ohi, toinen melkein juosten ja toinen ympärilleen pälyillen, miten mies ja nainen juoksevat toisiaan kohden ja halaavat nauraen kuin tarinassa. Kuinka elokuvamainen ääni onkaan, kun kolikot kilahtavat kassakoneeseen, miten espressokone surisee ja kahvilautaset kilahtelee.

Olisinko rapsuttanut viereeni istuvan mummun koiraa, olisinko jutellut koiralle ja mummulle niitä näitä, olisinko huomannut antaa hänelle pöytäni, olisiko hän huomannut siitä niin kiittää?

Niin. Olisin katsonut näyttöpäätettä ja hörppinyt kahvini kokematta ympäröivästäni mitään, tai ainakaan näin paljoa. Ollut kuin kuplassa, johon liian usein teknologia ja sosiaalinen media meidät vetäisee. 

Kiitos siis Runo, kun muistutit. Voi vain istua hiljaa kahvikuppi sylissään, olla odottamatta tai tekemättä mitään, katsoa vain ympärilleen, hengittää ja kuunnella. Olla jouten. Aina ei tarvitse olla hyödyllinen, eikä ainakaan tavoitettavissa. 

Oleminen ei kuitenkaan poistanut kirjoitushinkuani, joten santsikupin sijaan jatkoin matkaani seuraavaan kahvilaan.

 

Kahvila Runo on Tampereen parhaimpia kahviloita. Piipahda: Ojakatu 3

Ladataan...
Ihan kujalla

Tänä aamuna en olisi jaksanut lähteä joogaan. Istuin ainakin vartin pöntöllä harjaamassa hampaita, en vain viitsinyt nousta, minä oikein vitkuttelin, että josko ei muka kerkeäisi. Lähdin kuitenkin, kyllä minä useimmiten lähden näinäkin päivinä, vaikka jokin harmaa painaisi mieltä. 

Opettaja puhui alkavasta joulutauosta: meillä on tunnit lomalla noin kuukauden tässä vuodenvaihteen tienoilla. Hän muistutti, että tehkää omaa harjoitusta, on sitten tammikuussa taas mukavampi jatkaa siitä, mihin on jääty. Viidessäkin minuutissa kerkeää tehdä aurinkotervehdyksiä, ja vähän lankuttaakin, pääasia on se että harjoitus pysyy elämässä mukana.

Puhuimme joogasutran niyamasta eli "määräyksistä", sekä yamasta eli "rajoituksista". Opettaja nosti esille tapasin, eli itsekurin ja sitoutumisen, sen että tekee harjoituksestaan toistuvaa ja harjoittelee myös itsekseen esimerkiksi nyt tulevana joululomana. Puhuimme kuitenkin myös ahimsasta, väkivallattomuudesta, siitä ettei kohtele muita, muttei myöskään itseään väkivalloin. On oltava itseään kohtaan lempeä ja harjoiteltava oikeista syistä: ollakseen terve ja onnellinen. Ahimsa ei toteudu, jos sitoudut (tapas) harjoittelemaan vaikkapa päivittäin vain siksi että olisit laihempi, tekisit hienompia asanoita tai voisit sanoa harjoittelevasi joka päivä.

Esimerkiksi minun päivässäni toteutui tänään oikealla tavalla tapas. Ei minulla ollut mitään syytä olla lähtemättä aamulla joogaan, minua vain yksinkertaisesti laiskotti. Keräsin kuitenkin itseni ja ymmärsin, ettei se laiskotus ole mikään oikea tunne jota tulisi seurata. Juuri tuollaisina laiskoina hetkinä on tärkeää löytää itsekuri (tapas), mutta taas heikkona, oikeasti väsyneenä ja etenkin sairaana ymmärtää rakastaa itseään (ahimsa).

Minä olen sitoutunut (ashtanga)joogaan hyvin lempeällä tavalla. En ole aina ollut, mutta nykyään olen, koska olen ymmärtänyt että vain siten voin hyvin. Harjoittelen ashtangaa kahdesti tai kolmesti viikossa, mutta en stressaa vaikka joskus harjoittelisin vain kerran. Useimmiten käyn tunneilla, mutta kolmesta kerrasta yksi saattaa olla kotiharjoitus. Lisäksi teen leppoista omannäköistä joogaa sängynpohjalla, saunassa tai lattialla, sellaista yinin kaltaista. 

Tavoitteeni on, ei niinkään harjoitusten määrä tai edes kehittyminen, vaan puhtaasti se että jooga pysyisi elämässäni viikosta toiseen. Ensimmäiset viisi vuotta joogapolultani meni hukkaan oikeastaan vain siksi, että tavoitteeni oli joogata päivittäin. En koskaan pystynyt siihen ja koin jatkuvasti huonommuuden tunnetta, joka johti pitkiin joogataukoihin. Vain lempeys (ahimsa) voi lopulta johtaa säännöllisyyteen, säntillisyyteen ja itsekuriin (tapas), joogassa ja muuallakin elämässä, näin minä sen näen.

Näissä ajatuksissa kävelin kaupungilla ja päätin olla tarttumatta alennuksiin. Kävin kyllä katselemassa kauniita esineitä ja kenkiä, mutta koin etten tarvitse oikein mitään. Sekin oli kai jotain itsekuria, mutta toisaalta myös rakkautta sekä lempeyttä ympäristöä kohtaan. Tältä suunnalta siis hyvää Luontoliiton Älä osta mitään -päivää <3

Kuvat ovat alkuviikon mökki-treffeiltämme.

Ladataan...
Ihan kujalla

Teininä työskentelin pienessä kahvilassa, jossa keitin aamuvuoroissa aamupalapuurot asiakkaille. Puurojen makumaailma (jotka sain ihan itse luoda, niin jänskää!) vaihteli aina taatelin ja muskottipähkinän pehmeästä liitosta kirpsakkaan omena-puolukkaan tai ihastuttavaan kardemumma-mustikkaan. Sain lempinimekseni Puurotyttö niin asiakkaiden kuin pomonikin puolesta, joka olisi ehkä jollekin toiselle kokkiopiskelijalle tuntunut vähättelyltä, mutta minä olin siitä kovin ylpeä. Puurohan on parasta.

Ajattelin jakaa tänne kaksi aivan yksinkertaista, mutta juuri siksi niin ihanaa puuro-ohjetta, jotka ovat jääneet vahvasti mieleeni lyhkäisen elämäni varrelta. 

KAURAPUUROA JA MUSTIKKAMAITOA

Tästä minun ja puuron rakkaustarina alkoi. Mummulassa syödään aina kaurapuuroa ja marjamaitoa, useimmiten mustikkamaitoa, koska mummu on kova käymään mustikassa. Mustikkamaito on takuuvarma makumuisto suoraa lapsuuteen, uskon että monelle muullekin. Nykyään tämä vain unohtuu chiasiementen ja eksoottisten hedelmien joukkoon, ei sitä aina muista miten hyvää se perinteinen ja aivan simppeli voikaan olla.

Tarvitset:

Annos kaurapuuroa (mausta halutessasi kardemummalla, sopii mustikan kanssa älyhyvin!)

Desi pakastemustikoita
1,5 desiä (kasvi)maitoa 
Makeutusta, kuten sokeria tai makeutusainetta

Päälle pensasmustikoita, siemeniä ja ripaus kardemummaa

Sulata mustikat ja murskaa haarukalla. Lisää maito ja haluamasi määrä makeutusta. Sekoita, ja kaada kaurapuuron päälle. Hyvää huomenta.

TAATELI-BANAANI-MAAPÄHKINÄVOI-PUURO

Näiden kolmen liitto toimii (melkein) missä vain, mutta erityisesti puurossa, varsinkin nyt kun ilmat viilenee. Aina kun kaipaa lohtua, jotain makeaa tai vain ihanan aloituksen päivälle, tämä on hyvä.

Tarvitset:

Annoksen kaurapuuroa
Kaksi tuoretta taatelia
Kanelia

Lisää kaurapuuron joukkoon keittovaiheessa kaksi hienonnettua tuoretta taatelia sekä kanelia (halutessasi myös muita talven makuja, kuten neilikkaa tai muskottipähkinää). Reilu suola sopii tähän, tulee taatelin kanssa sellainen suolainen kinuski -viba.

Puolikkaan banaanin
Ruokalusikallisen maapähkinävoita
Koristeeksi esimerkiksi taateli, chiasiemeniä, hifitelijälle myös kanelitanko

Lisää ylläolevat tuoreen kaurapuuron päälle, nauti (mieluiten tummapaahteisen kahvin kanssa).

 

Syökää paljon paljon puuroa, se on terveellistä + kauran sekä esimerkiksi mustikat saa iisisti kotimaisena <3 

Pages