Ladataan...
Ihan kujalla

 

En ole koskaan ollut järin innostunut meikkaamisesta (unohdetaan teiniaika, silloin vuorasin naamani täyteen meikkivoidetta ja kajaalia yrittäen kai piiloutua niiden taa). Kuitenkin jo 18-vuotiaana olin noin vuoden meikkaamatta, ihan vain koska kiukutti koko homma ja halusin opetella olemaan sinut ulkonäköni kanssa. Ensimmäiset baarireissut on siis tehty melkoisena luonnonlapsena. 

Meikkaamaton vaihe opetti tosiaankin sen tärkeimmän: olemaan ilman meikkiä. Nykyisinkään en meikkaa läheskään päivittäin. Meikkaan, jos olen menossa asiakaspalvelutyötehtävään tai muuten sellaiseen tilanteeseen, jossa haluan olla edustava tai nätti. Esimerkiksi treffipäivät miehen kanssa ovat hetkiä, jolloin haluan laittautua. Meikkaus ei ole minulle mikään rutiini, vaan spesiaali hetki. Siinä on jopa juhlan tuntua.

 

Meikkinaama kolmella tuotteella: meikkipohja, ripsiväri ja huulipuna. 

 

Olen menossa elämässäni monella tapaa minimalistiseen suuntaan. Ostan vain, jos on pakko tai jos haluan jotain todella todella kovasti. Tämä koskee niin asumista, pukeutumista kuin kosmetiikkaakin. Minimalismi ohjaa elämääni muillakin tavoin: teen asioita, joista nautin, vietän aikani ihmisten kanssa, joita rakastan. Olen karsinut elämästäni monia asioita ja henkilöitä, joiden ymmärsin tekevän minulle huonoa. En ole lukenut Kon Marin kirjaa (kokonaan), se ei oikein iskenyt minuun, mutta noudatan jollain tapaa kirjan perusohjetta: pidän elämässäni asioita, jotka tuottavat minulle iloa. Näen minimalismin myös ekologisena valintana: minkään järjetön kuluttaminen kun ei ole ekologista. 

Meikkipussini oli minulle pitkään suuri murheenkryyni. Se oli likainen, täynnä turhia asioita ja huonoja meikkejä. Myös loppuun käytettyjä sekä jo pilalle menneitä meikkejä. Ymmärsin, että olin sen suhteen vähän hamstraaja: kyllähän tätä vielä joskus voi johonkin tarvita

Nykyisin pidän meikkipussini siistinä, ostan vain tuotteita jotka kerkeän varmasti käyttää loppuun ja yhden kutakin tuotetta kerrallaan - en esimerkiksi koe tarvitsevani kuin yhden huulipunan. Meikatessa minua ei kiinnosta trendit, kuten tämän hetken paksut kulmakarvat ja contouring-meikkaus. Tuntuisi hupsulta käydä hankkimassa esimerkiksi microblading-kulmakarvat, sillä eihän minulla oikeasti ole paksuja ja vahvoja kulmakarvoja. Paksut ja tummat kulmakarvat ovat toki kauniit, mutta ohuemmatkin ovat kivat (ja varmasti taas joskus muotia). Lisäksi en koe, että minun tarvitsisi olla jokaisella tavalla jonkun kauneisihanteen mukainen. En ylipäätään jaksa tavoitella kauneusihanteita, se on hirveän kuluttavaa ja tekee hallaa itsetunnolle.

 

 

Microbladingin sijaan värjään kulmakarvani itse (tällä tavoin meikkipussissani ei tarvitse olla esimerkiksi kulmakynää). Käytän vegaanista BeautyLash-värjäyssettiä tummanruskeassa sävyssä. Värjäys kerran parissa viikossa riittää ja vie viitisen minuuttia.

 

 

Kasvoille käytän bareMineralsin Original mineraalimeikkivoidetta sävyssä 03. Puuterimainen poskipunani on loppu, mutta rakastan Zuiin poskipunia (etenkin sävyä mango). Ne ovat vaan niin kalliita, että taidan odotella alennuksia. Kosmetiikan kanssa käytän muuten todella paljon alemetsästystekniikkaa: minulla on rahaa käyttää yllättävän laadukkaitakin tuotteita, kun ostan vain vähän ja alennuksesta. Etenkin ihonhoitotuotteissa tämä on hyvä taktiikka. Mielummin pari erityisen hyvää tuotetta (metsästettynä alesta), kuin kaikki litkut keskinkertaisena.

Aluksi luonnonkosmetiikan ripsivärit ahdistivat niin kovasti, etten meinannut haluta edes kokeilla. Mutta ovathan ne hyviä! Olen kokeillut kahta, ja molemmat osoittautuivat vallan toimiviksi. Tällä hetkellä käytän Avrilin ripsiväriä, joka on ollut todella toimiva ja kestää minulla koko päivän, vaikka minulla onkin raskaat luomet enkä varo naamaani erityisesti (unohdan usein, että minulla on meikkiä). Toinen hyvä ripsiväri on Zuiin Volume -ripsiväri, joka on myös kalliimpi. Olen kuitenkin kallistunut Avrilin ripsiväriin hinnan puolesta, laatuero näiden kahden välillä ei ole niin merkittävä että haluaisin satsata Zuiin ripsariin.

 

 

Poskille ja huulille minulla on tällä hetkellä Zuiin voidemainen huuli- ja poskipuna sävyssä Janus. Olen neuroottinen sen suhteen, että poski- ja huulipuna mätsäävät yhteen. Kirkkaanpunaisten huulien kanssa en käytä poskipunaa lainkaan. Löysin tämän tuotteen alennuksesta ja olen tykännyt, mutta en tiedä ostaisinko tuotetta normaalihintaisena. Huulipunana minulla on Bohon edullinen kirkkaanpunainen huulipuna sävyssä 312. Tämän alle tykkään käyttää huulirasvaa. Tällä hetkellä huulirasvana minulla muuten on Avrilin edullinen huulivoide, joka on ollut hintaansa nähden superhyvä! 

Siinäpä ne. Neljä meikkiä meikkipussissa riittää vallan mainiosti, jos ei koe tarvetta peitevoiteelle tai vastaaville. Minä koitan nukkua sen verran, ettei olisi mustat renkaan silmien ympärillä, mutta jos joskus on niin sitten vain elän niiden kanssa. Finnejä en jaksa peitellä, tuntuu että se on yhtä tyhjän kanssa ja ne paistavat meikinkin alta enemmän tai vähemmän. Kevyellä meikillä finnejä ei myöskään synny kovin herkästi.

 

Ihanaa viikonloppua jokaiselle <3 

Ladataan...
Ihan kujalla

Makasin höyryävässä vedessä, sylissä, ja katselin kirkasta tähtitaivasta. Kuului vain nuotion turvallinen humina kylpytynnyrin pesästä, puiden pauke ja miehen rauhallinen hengitys korvani vieressä. Tajusin, etten ole muistanut miltä tuntuu olla niin kaukana ja niin rauhassa, ettei kuule yhdenkään moottoritien kohinaa, ettei kuule oikeasti pienintäkään ääntä ympärillään, että miltä kuulostaakaan oikea hiljaisuus.

Meillä oli vaihtoehtona lähteä neljännen vuosipäivän kunniaksi esimerkiksi Tukholmaan tai Kööpenhaminaan viikonloppulomalle. Pohdittiin hotelleja ja katseltiin lentoja, ravintoloita ja kirpputoreja. Mutta koko ajan sisällä velloi outo tunne, että tämä ei tunnu oikealta. Ei tuntunut tippaakaan omalta suunnitella kaupunkilomaa lentomatkan päähän, lomaa jonka tarkoituksena olisi vain kuluttaa. Syön kasvisruokaa ja kierrätän, mikä tämä yhtäkinen ajatus lentämisestä parin päivän takia oikein on? 

Ymmärsin, että vaikka toisaalta voisinkin sallia itselleni lentomatkan silloin tällöin (en ole lentänyt taas noin puoleentoista vuoteen), en kuitenkaan voisi nauttia reissusta täysillä. Tuntuisi typerältä ja itsekkäältä. Siksi sitten ilmoitinkin, että kuule, keksitään jotain muuta, mä en halua lentää vaan tehdä tässäkin fiksun valinnan.

"Vuokrataan vaikka mökki, ollaan vain luonnossa ja syödään."

On ollut aivan ihanaa vain syödä pussillinen karjalanpiirakoita ja levyllinen uutta lempisuklaata (Tony's chocon suolainen kinuski-suklaa), lämmitellä saunassa ja takan ääressä kun ulkona kylmenee, juoda aamukahvit paljussa, ihastella tyyntä järveä, tikan nakuttelua ja jänskätellä öisin paukkuvia hirsiseiniä (ja herättää mies, että mikä toi oli, onko täällä joku, jännittää, ja sitten toinen rauhallisesti selittää loogisen selityksen ihan kaikelle ja nukahdan siihen kun selkääni piirretään sormen päällä).

Välillä sitä unohtaa matkoja suunnitellessaan, että vaihtoehtoja löytyy juna- tai automatkan päästä. Meillä on mielettömän kaunis ja puhdas kotimaa josta olen oppinut onneksi nauttimaan niin kovasti, että ei tunnu mitenkään hankalalta valita ulkomaan matkan ja kotimaamatkailun välillä. Edes kaipuuta pidemmille reppureissuille ei juurikaan ole; ne käy välillä mielessä ja unelmissa, mutta sitten ajatus taas unohtuu kun jokin harrastus tai projekti vie ajatukset mennessään. Arki, koti ja perhe on alkanut tuntua niin mahdottoman tärkeiltä, että just nyt en halua "rikkoa" tätä kaikkea lähtemällä tästä pois. 

Näissä ajatuksissa on hyvä käydä vielä yökylvyssä ihan pilkkopimeässä, käpertyä sitten takan ääreen, ihan vain olemaan, rauhoittumaan, ei sitä sen kummempaa tarvitse.