Ladataan...
Ihan kujalla

Maja/Talo

Uusin lemppari. Hullun hyviä ruiskarpaloleipiä erilaisilla täytteillä, vegehodareita (!!) ja pienpanimo-oluita mielenkiintoinen kirjo. Alkoholittomalle illalle Kombuchaa, joka sekin oli tamperelaisen poppoon The Good Guysin käsialaa. Leipä avokado-vuohenjuusto-täytteellä oli tuhti ja erinomainen, hintaa vajaat 12 euroa. Maja/Talossa on mieletön tunnelma ja hyvin asiakaskohtainen palvelu, olo oli todella tervetullut ja kaverillinen - just sellainen, että oli pakko huikata ovelta että "me tullaan toistekin!" Rento ja välitön, hyvän fiiliksen mesta istua iltaa porukalla, kaksin tai yksin.

Ainut miinus tässä on se, että olen halunnut käydä täällä kuukausia, mutta mestan hivenen hankalien aukioloaikojen vuoksi en ole päässyt! Kannattaa siis tsekata aukiolot ravintolan sivuilta, ennen kuin menee visiitille.

http://www.ravintolamajatalo.com 
Pirkankatu 1, Tampere

Muusa

Luottomesta ja ehdoton lemppari. Pääruuat ovat hyviä, mutta parasta on kerätä pöytä täyteen alkuruokia (bang bang -kukkakaali <3), mezeä ja sidejä jaettavaksi. Vehnäoluen ystäville vinkki: Vlaamsche Bandiet sai minut innostumaan oluista ylipäätään, ja kyseistä olutta ei olla löydetty toistaiseksi mistään muualta. Mutta Muusasta sitä saa. 

Muusa toimii Olympia-korttelin yhteydessä, jossa järjestetään paljon keikkoja. Ehkä parhaimmat muistot ovat sellaisilta illoilta, kun ollaan menossa katsomaan hyvää musiikkia ja ennen keikkaa pysähdytään Muusaan syömään <3

Lisäksi Muusan brunssi on mielestäni Tampereen paras. Brunssi sopii niin vegaanille kuin sekasyöjällekin, valintaa on vaikka ja kuinka. Brunssi maksaa 19,90 euroa henkilöltä, joka on kyseisestä kattauksesta vähintäänkin kohtuullinen hinta! 

http://olympiakortteli.fi/muusa/
Satakunnankatu 10, Tampere 

Zeytuun

Olen melkoisen kaikkiruokainen kasvisruokailija. Ainoastaan oliivit olivat pitkään ongelma: vaikka kuinka opettelin, en oppinut tykkäämään niistä. Mutta Zeytuunissa nekin ovat hyviä. Hauskaa sinänsä, sillä ravintolan nimi on arabiaa ja tarkoittaa oliivia.

Zeytuun on lähi-idän mauilla pelaileva kasvisravintola, sekä Tampereen ensimmäinen meze-ravintola. Suosionsa vuoksi Zeytuuneja on Tampereella nykyään kaksi: uudemmassa, Kuninkaankadulla sijaitsevassa ravintolassa saa myös kahvilatuotteita. Omat lempparit ovat ehdottomasti mezet sekä Zeytuunin (kuvassa näkyvät) leipäannokset. Hinta-laatu-suhde on kohdallaan. Täällä ravintolalasku jää aina melkoisen pieneksi, sillä pääruuan saa alle 15 eurolla, eikä kylkeen kaipaa oikeastaan vettä kummempaa.

http://www.zeytuun.com
Kuninkaankatu 17, Tampere
Tuomiokirkonkatu 21, Tampere

Ladataan...
Ihan kujalla

Kylmät puurot piristävät talvella siinä missä kesälläkin. Seuraavissa vegaanisissa tuorepuuroissa lämpö tulee joulun mausteista: piparista ja suklaasta, luumusta, appelsiinista ja kanelista. Kun aamun aloittaa tummapaahteisella kahvilla, jonka puruihin on sekoitettu ripaus kardemummaa ja ehkä kanelia, ja kaivaa jääkaapista illalla valmiiksi tehdyn puuron, alkaa pakkaspäivä varmasti hyvin. Nauttikaa <3

mustikka-pipari-tuorepuuro
(näistä kolmesta oma henkilökohtainen lempparini - testaa ainakin tämä <3)

puolikas banaani
0,5 dl Alpron go on rahkaa
1 dl kaurahiutaleita
2 rkl chiasiemeniä
1,5 dl mantelimaitoa
vajaa desi pakastemustikoita
1,5 tl piparkakkumaustetta
ripaus suolaa

Murskaa banaani haarukalla kulhon pohjalle. Lisää rahka, kaura, chiasiemenet sekä mantelimaito. Sekoita. Lisää vielä mustikat, piparkakkumauste sekä suola. Sekoita uudelleen. Maista, lisää tarvittaessa suolaa ja piparkakkumaustetta (muista, että jääkaapissa maut vahvistuvat hiukan). Anna tekeytyä jääkaapissa yön yli. 

luumu-vanilja-tuorepuuro

2 tuoretta luumua
2 tuoretta taatelia
0,5 dl Alpron go on rahkaa
0,5 dl kaurahiutaleita
2 rkl (30 ml) chiasiemeniä
2 tl vaniljasokeria
1,5 dl mantelimaitoa
ripaus suolaa

Paloittele luumut sekä taatelit veitsellä, muista poistaa kivet. Murskaa niitä kevyesti kulhon pohjalle haarukalla. Lisää loput ainekset ja sekoita. Anna tekeytyä yön yli jääkaapissa.

kanelinen appelsiini-suklaa-tuorepuuro

puolikas banaani
0,5 dl Alpron go on rahkaa
1 dl kaurahiutaleita
2 rkl chiasiemeniä
1,5 dl mantelimaitoa
puolikkaan luomuappelsiinin mehu + raastettu kuori
1 rkl (15 ml) tummaa kaakaojauhetta
1 tl kanelia
ripaus suolaa

Murskaa banaani haarukalla kulhon pohjalle. Lisää rahka, kaurahiutaleet, chiasiemenet, mantelimaito, purista joukkoon appelsiinin mehu ja raasta halutessasi vielä kuorta mauksi. Sekoita. Lisää lopuksi vielä kaakaojauhe, kaneli ja suola. Maista, ja lisää makuja halutessasi lisää.

 

Leppoista lauantaita <3

Ladataan...
Ihan kujalla

Minua on kiinnostanut lapsesta saakka eläinten oikeudet, sittemmin ekologisuus, kun ymmärsin ilmastonmuutoksen ja vanhemmiten myös terveellisyys. Hienoja arvoja kyllä, myös ruokapöydässä, mutta kun menee överiksi niin mikään arvo ei sitten oikein toteudukaan, tai tuota iloa. Olenkin alkanut kyseenalaistaa, että tarvitseeko itseään laittaa ruokapöydässä minkäänlaiseen lokeroon, vai onko iloa tuottavampaa ja pitkällä tähtäimellä kannattavampaa syödä mitä mieli tekee ja keho tarvitsee, arvonsa korvan takana pitäen.

 

Minulla oli elämässäni vaihe, jolloin kaappini pursusi superfoodeja ja terveystuotteita, jos jonkinlaista proteiini- ja viherjauhetta. Pääni oli pyörällä hiilareista ja proteiineista, saanko nyt tarpeeksi vai liikaa, ja sitten vielä ne rasvatkin - hyvälaatuiset, totta kai. Toisinaan punnitsin kaiken mitä suuhuni laitan ja sitten syötin kaiken ohjelmaan, joka kertoi minulle mikrot ja makrot sekä tietty kalorit. Niitä sitten tuijotin, enkä todellakaan saanut näkemästäni koskaan hyvää oloa, vaan ainahan sieltä löytyi jotain viilattavaa, aina voisi olla hitusen parempi.

Sen laatuista itsekuria jaksoi kerrallaan viikon, kaksi, joskus jopa kuukauden, mutta sitten tuli romahdus, ylensyönti, josta koitui kauheasti huonoa omaatuntoa ja itseinhoa. Eihän minun ruokavaliooni tällainen kuulu, miksen onnistu, kaikki muutkin onnistuvat (instagram-feedin perusteella).

Olen ollut yllä selitetyn terveysneurootikon lisäksi myös vegaani, vegataristi, maidoton, gluteenitonkin, vienyt aina kaiken äärimmilleen ja tullut sitten rytinällä alas - kokenut huonoa omaatuntoa, kun ottikin mummun kahvipöydässä kananmunaa ja voita sisältävän korvapuustin, todennut, että eihän minusta ole vegaaniksi ja heittänyt hanskat tiskiin. Kipuillut, että haluaisin nauttia elämästä enkä kieltäytyä ihan kaikesta, mutta haluaisinhan minä olla hyvä tyyppikin.

Ruoka on minulle intohimo ja kiinnostava aihe. Näin myöhemmin olen järkeillyt, että ehkä sen vuoksi olenkin hurahtanut milloin mihinkin täydellä tohinalla. On ollut tarve löytää ruokaa kohtaan se oma juttu, oma tapa syödä.

Kun lehdet ja blogit tursuavat uusia ruokatrendejä ja joka toisella on sosiaalisessa mediassa esillä hyvin vahva mielipide siitä, miten kuuluisi syödä, alkaa itsekin ihmetellä omaa jääkaappiaan ja kauppalistaansa. Syömästään ruuasta tulee yhtäkiä osa omaa identiteettiä. Tarvitseeko sen olla osa sitä, tarvitseeko ruokaa kohtaan löytää se oma juttu, vai voisiko ruoka olla päivän iloinen ja rento hetki, kuten vaikkapa suihkussa käynti? 

Sataprosenttiseksi vegaaniksi minusta ei siis ollut eikä gluteenittomuus tehnyt oloa sen kevyemmäksi kuin muukaan ruoka. Ei joka sunnuntainen mealpreppaus ja ruuan punnitseminen helpottanut arkea vaan tuottivat lähinnä stressiä, veivät syömisestä iloa, tunnetta ja spontaaniutta - en syönyt mitä halusin syödä, vaan söin mitä olin suunnitellut syöväni, mikä olisi järkevintä syödä. 

Ehdottomuus tuo harvoin onnea elämässä, miksipä se toimisi ruokapöydässäkään, jonka ääreen kuitenkin palataan useita kertoja päivässä. Minulla vegaanius elämäntapana tuntui liian rajoittavalta siinä missä ruuan punnitseminenkin, mutta sen sijaan vegaaniset ja terveelliset valinnat tuovat vain iloa ja onnistumisen tunnetta. Kun on mahdollisuus valita, hyvä valinta tuottaa hyvän mielen itsestä. Jos mahdollisuuksia ei ole, jos ei ole tilaa myös "huonommille valinnoille", syöminen alkaa tuntua ehdottomalta ja ilottomalta.

Oi leipä miksi sinustakin joskus kieltäydyin

Nykyisin olen ymmärtänyt, että tarkkojen diettien sijaan tärkeintä on löytää tasapaino sekä pysyvyys. Syödä niin terveellisesti ja ekologisesti kuin jaksaa, olla ottamatta paineita, laittamatta itseään mihinkään lokeroon. Suunnitella vähän kauppalistaa etukäteen, mutta jättää tilaa myös mieliteoille ja spontaaniudelle. Joskus voi syödä tylsästi ja yksipuolisesti vaikka parikin viikkoa tuntematta siitä huonoa omaatuntoa - kaksi viikkoa kun ei koko elämän pituudessa hirveästi paina. On ihanaa olla toisinaan miettimättä syömisiään tippaakaan, ajatella ruoka vain nautintona ja polttoaineena, simppelinä elämän perusjuttuna jota ei tarvitse stressata. Ottaa vain ihan rennosti.

Ja ne rahat, mitä käyttäisin superfoodeihin, laitan mielummin hyvään tuoreeseen perusruokaan (= läjään tuoreita vihanneksia sekä kasviksia) ja liikuntaharrastuksiin - niin simppeliä ja tuo varmasti yhtälailla hyvää oloa ja terveyttä! 

Tätä postausta kirjoittaessa tajusin, että olen tehnyt enemmän terveellisiä ja vegaanisia valintoja esimerkiksi viimeisen vuoden aikana, kuin silloin, kun olen yrittänyt olla täysin vegaani tai noudattaa jotain diettiä. Itseasiassa en edes muista koska viimeksi olisin ostanut kotiin mitään eläinperäistä, tosin viime viikonloppuna söin kyllä ravintolassa vuohenjuustoa. Minun kohdalla rajoitukset eivät siis tepsi, lempeys kylläkin (tässäkin asiassa)

Pages