Elämän väkevöittämistä

Ihminen ei ole koskaan valmis. Sitä on aina keskeneräinen ja matkalla johonkin. Joskus on hyvä pysähtyä pohdiskelemaan mihin on oikein matkalla. Miltä elämä näyttää ensi kuussa, ensi vuonna, viiden vuoden kuluttua? Viimeiset pari viikkoa olen kuunnellut läjän self-help oppaita, ja pyrkinyt poimimaan niistä jotain mystistä inhimillistä elämänviisautta. Yksi yhdistävä tekijä kaikissa näissä opuksissa on tavoite löytää jokin mitä voisi kutsua "väkeväksi elämäksi" kuten kirjan Väkevä elämä kirjoittanut Joni Jaakkola asian osuvasti sanoitti. 

Elämällä ei välttämättä ole suuntaa jos vain lilluu virran mukana, eikä itse tietoisesti lähde tavoittelemaan jotakin itselle tärkeää. Vain ottamalla haluamansa voi saada. Kukaan ei herää yhtenä aamuna vain saadakseen tietää että on kuulemma juuri juossut maratonin, valmistunut tohtoriksi, saanut unelmiensa työpaikan, muuttanut unelmiensa kotiin, lukenut 52 kirjaa menneen vuoden aikana, opiskellut mitä eroa on erilaisilla viskeillä, maalannut tai kirjoittanut elämänsä mestariteoksen ja puhuu viimein espanjaa sujuvasti. -Ne eivät ole asioita jotka vain tipahtaisivat taivaalta, vaan niiden eteen täytyy itse päämäärätietoisesti tehdä työtä ja panostaa omaa aikaa ja energiaa. Kyse ei edes niinkään ole siitä, mistä sitä edes haaveilee, vaan enemmänkin siitä, että ne omat haaveet voisi olla hyvä idea listata ylös ja muodostaa niistä tavoitteita joita kohti pyrkiä. 

Kun sinulle on selkeää mitä oikein olet tavoittelemassa, helpoin seuraava askel on ottaa käteen kalenteri ja varata aikaa omien tavoitteiden eteen työskentelylle. Omien unelmien toteuttamiselle. Viikossa on aina pakollisia menoja, mutta toisaalta suurimmalla osalla meistä aikaa löytyy myös somessa roikkumiseen ja tv:n katseluun, joten siitä ajasta voisi varmasti nipistää ja lähteä juoksulenkille, kielikurssille, tai muuten vain tehdä juuri sitä mitä olet aina oikeasti halunnut tehdä. Sitten kun katsoo kalenterista päivänsä ohjelmaa, tietää että "Hei, mulla on tänään treffit itseni kanssa ja vain itseäni varten". Ja koska kukin on oman elämänsä tärkein henkilö, niitä treffejä ei saa ohittaa. 

Meissä kaikissa varmaan asuu sellainen pieni ääni takaraivossa, että aina kun jostakin haaveilee, sieltä takaraivosta kuuluu kuiske: "Joskus ois kiva tehdä/mennä/kokeilla/oppia", "Varmaan sitten kun olen eläkkeellä on viimein aikaa...", "Kyllä mä muuten, mutta tää on niin kiireinen vuosi ettei ole aikaa", "Se nyt ois sellainen kiva juttu tehdä, mutta en nyt tiedä".  -Kannattaa oppia kuuntelemaan sitä sisäistä ääntä jonka mielestä koskaan ei ole oikein hyvä aika alkaa toteuttamaan itseään tai kasvaa täyteen potentiaaliinsa ihmisenä. Aina ei jaksa tai ehdi, se on ihmisyyttä. Mutta "aina" on silti ihan eri asia kuin että ei "ikinä" jaksaisi tai ehtisi.

Kirjoita lista haaveistasi. Kirjoita millainen aikuinen haaveilit olevasi kun olit lapsi? Millainen aikuinen haluaisit olla nyt? Mitä haluat tehdä eläkkeellä? Entä kymmenen vuoden päästä? Sitten vain selvität miten pääset pureutumaan noihin projekteihin ja aloittamaan jo tänään. Ei kaiken tarvitse olla isoa ja vaikeaa. Pienetkin jutut voivat olla tosi merkittäviä. -Ja nämä jutut kannattaa aloittaa jo tänään, sillä koskaan ei voi tietää mitä elämässä tapahtuu seuraavaksi. Ehkä huomenna tapahtuu jotakin odottamatonta, ja sinulla ei enää ikinä olekaan mahdollisuutta tehdä kyseistä asiaa. Sitten pohdit taaksepäin kuinka sääli on, ettet tehnyt asiaa kun se oli vielä mahdollista. 

Oman ajankäytön priorisoinnissa kannattaa miettiä mikä tekee sinut onnelliseksi ja tehdä niitä asioita enemmän. Ottaa vastuu omasta hyvinvoinnista, eikä syytellä olosuhteita loputtomiin. Ehkä pikkuvarpaan dippaaminen kylmän näköiseen veteen lämpötilan testaamiseksi osoittaakin, että vesi onkin juuri sopivan lämmintä uintia varten. Kenenkään ei tarvitse olla supersuorittaja. Mutta aina kannattaa pitää mielessä se millainen ihminen on aina halunnut olla, ja työskennellä sitä kohti, sen sijaan että vain tyytyisi vallitsevaan olotilaan ja lilluisi eteenpäin. 

Mitä olet itse lykännyt uskottelemalla itsellesi litanian tekosyitä? 

-Anna 

PS. Tätä teksitä kirjoittaessa soi Reino Nordinin biisi Momentumii 

Kuva: Flickr: Ann Scranton, Peonies

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Tuoltahan se tuntuu kun on niin moneen asiaan keskityttävä. Tuo kalenterista itselleen varattava aika kuullostaa liian ihanalta jotta sen voisi jättää pois. Täytyy ottaa itsekkäästi oma elämä haltuun ettei puurra pelkästään toisten eteen.
Minua harmittaa liiallinen television katselu. Olenkin yrittänyt vähentää sitä ja valinnut useimmin kirjan. Nyt otan itselleni lisäaikaa jumpatakseni. Askel askeleelta kohti nautinnollisempaan olotilaan

Ihmeituhippi
Ihme ituhippi

Itselleni kalenteri on tähän tosiaan paras apuväline, sillä muuten puolivahingossa jokaiselle päivälle soluttautuu asioita joita teen toisten eteen, tai vaihtoehtoisesti jotka ovat jonkun sortin muuta sälä-tekemistä joka ei tee itseäni yhtään sen onnellisemmaksi. Ajan saa aina täyttymään jollakin jollei sitä erikseen varaa itselle merkitykselliseen tekemiseen. 

Minitu (Ei varmistettu) Https://minitublogi.wordpress.com

Oi tämä teksti! <3

Ihmeituhippi
Ihme ituhippi

Kiitos Minitu! :) 

Ps. Sulla on tosi kiinnostava blogi ja ehdottomasti ihastelen tekstejäsi jatkossakin!

Vierailija (Ei varmistettu)

Oman ajan ottaminen on hyvää mielenterveydelle. Pysyy iloisena ja jaksaa. Iltaisin olen niin laiska että katselisin mielelläni vain telkkua jonka olen huomannut lisäävän ei poistavan stressiä.

Ihmeituhippi
Ihme ituhippi

Kieltämättä oman ajan ottaminen on yksi isoimmista mielenterveysteoista jonka hyvinvointinsa eteen voi tehdä :) 

Kommentoi