Hetkinen - kirjallakin on hiilijalanjälki?

Ihme ituhippi

Tuskin on suuri yllätys, että rakastan lukemista. Kirjat ovat kuuluneet elämääni jo kauan ennen kuin opin lukemaan, ja lukemaan opittuani jatkuvasti koettelin kirjaston lainassa olevien kirjojen määrien rajoituksia. Kirjastot ovat minulle kirkkoja. Tiedon aarreaittoja, paikkoja joista voin hakea paperikasoja jotka vievät minut toisiin todellisuuksiin, kuvitteellisten tai todellisten ihmisten pään sisään, tai saada paperikasan joka kertoo mieleni ja kehoni toiminnasta molekyylien tasolla. Voin lukea satoja vuosia sitten kuolleiden ihmisten sanoja ja ajatuksia, tai tutustua paremmin tämän hetken trendikkäimpään aiheeseen josta en ole aiammin tiennyt hölkäsen pölähtämää. 

Viroon muutettuani kirjaston virkaa minulle alkoivat toimittamaan kirjakaupat, sillä paikallisten kirjastojen englanninkieliset valikoimat olivat suppeita, ja suomenkielisistä valikoimista löytyi aina jo koetut Tuntematon sotilas ja Täällä pohjantähden alla. Myöskin elämäni tahti muuttui, ja yhtäkkiä en pariin kolmeen vuoteen ehtinytkään lukemaan kirjaa kuukauden laina-ajan puitteissa. Suomessa olen aina rakastanut kaivella kierrätyskeskuksien ja kirpparien kirjahyllyjä uusia maailmoja etsiessäni. Virossa luonnollisesti näissäkin paikoissa kirjalöydöt olivat viroksi. Vaikka nykyään joten kuten viroksi pärjäänkin, en koe että sanakirja kädessä lukeminen olisi kovin suuri rentouttava nautinto jossa pääsisin keskittymään tarinaan, kun kielioppi tai vaikea sana jolle ei löydy käännöstä Google Translatesta olisi mielessä se päälimmäinen asia. 

Nyt sitten alkuviikosta viimeinkin kotimaankamaralle muuttaneena ostettua kirjaa lukiessani, aloin ihmettelemään taidolla sidottua paperiläjää jota pitelin käsissäni. Miksi omistin tämän kirjan? -Se oli kiinnostava. Tykkäsin kirjailijan aiemmasta tuotannosta. Janoan paperikirjan käsituntumaa ja tuoksua. Ja sitä, että konkreettisesti kirjan merkin asettaessani näen, että missä kohti olen menossa. Pieni ekosyyllisyys pulpahti mieleeni. Voisin yhtä hyvin lukea enemmän e-kirjoja ja naistenlehtien artikkeleita netistä, niin niitä ei tarvitsisi printata ja haaskata paperia, kun modernimpi ja ympäristöystävällisempikin käyttöliittymä on keksitty. Paljonkohan luonnonvaroja uuden kirjan painamiseen kuluu? 

Aloin pohtimaan mikä tekee perinteisestä printistä itselleni niin houkuttelevan. Voin lukea ennen nukkumaanmenoa ilman sinivalolle altistumista, ja melatoniinin tuotantoni hyrrää paremmin. En ole jatkuvasti tietoinen siitä mitä kello on, ja kykenen keskittymään paremmin ajattelematta ajankulua. Minulla on käsissäni vain yksi kirja kerrallaan tuhannen sijaan, jolloin valinnan mahdollisuuteni ovat rajalliset ja joudun oikeasti sitoutumaan ja keskittymään kyseisellä hetkellä kädessäni olevaan opukseen. Saan nuuhkia kirjan sivuja ja hipelöidä sen paperia tai ihastella miten vanha kirja eroaa uudesta kirjasta. Puolestaan sanoma- tai naistenlehtiä lueskellessani tulen lukeneeksi artikkeleita joita en olisi verkossa klikannut, ja pääsen ulos oman mukavuusalueeni ja pienen kuplani sisältä. Myöskään printtimedian mainonta ei ole yhtä ärsyttävää, se ei vilku tai liiku, se vain on, ja voin kääntää sivua eteenpäin huomioimatta sitä juurikaan. Ei ärsyttäviä pop up ikkunoita sarjassa "tilaa uutiskirjeemme", "rekisteröidy" tai "osallistu arvontaan". En myöskään katoa yhden artikkelin luettuani artikkelista löytyvien toisten artikkelien linkkien klikkailun päämäärättömään limboon (jota aika osuvasti surffaamiseksi kutsutaan), jossa lopulta tunnin kuluttua löydä itseäni ajan- ja paikantajun kadottaneena selaamasta jotain aivan tyhjänpäiväistä scheissea, tilanteesta josta on tiedostava läsnöolo kaukana.  

Vaikka pyrin lukemaan enemmän e-kirjoja, en usko että tulen luopumaan täysin paperisisista tuotteista. Niissä on se tietty fiilis, jota koen muuten hankalaksi tavoittaa. Toisaalta paperisten kirjojenkin kanssa säätämisen voi tehdä fiksummin. En ole kovin usein kuullut kenestäkään joka heittäisi kirjoja kaatopaikalle, ja toivon että niin ei tapahdu. Yleensä kirjat jäävät kotiin kertomaan että ne on luettu, tai että ne aiotaan lukea. Etenkin Suomessa kirjastojärjestelmä on aina ollut itselleni suuri rakkauden kohde, mutta toisaalta tulen nykyään myös ostaneeksi kirjoja ja ajoittain lehtiä. Mitä niille ostetuille sitten tekisin? Itse yleensä säilytän ne, ellei kirja ollut niin hyvä, että haluan antaa sen eteenpäin luettavaksi ja keskusteltavaksi, tai niin huono, etten halua nähdä sitä silmissäni. 

Mikäli kirjoja tai lehtiä ei halua säilyttää enää kotonaan, fiksuinta on antaa ne lähipiirille ja jakaa lukemansa tarina. Ne kestävät aikaa ja luultavasti joku kuitenkin haluaa säilyttää ne merkkinä läpi käydystä kokemuksesta. Toisaalta koska tarina ei lukemalla kulu, mikäli lähipiiri ei ole kiinnostunut ylitsevuotavista kirja- tai lehtivarannoistasi, myöskin kierrätyskeskuksen tai julkisten tilojen erilaiset kierrätyshyllyt ja/tai -pöydät olen kokenut painetulle sanalle hyvinä loppusijoituspaikkoina. Ihan siitä syystä, että tiedän itsekin usein käyttäväni kyseisiä paikkoja kirjojen ja lehtien etsiskelyyn, ja paperi harvoin jää vain seisomaan hyllyyn odottamaan seuraavaa lukijaansa jota ei koskaan tule. 

Fyysisiä kirjoja uutena tai käytettynä ostaessa kannattaa myös harkita seuraavia: 

1. Onko tämä sellainen kirja jonka haluan säilyttää kirjahyllyssäni lukemisen jälkeenkin? -Yleensä itse jätän yhden lukukerran elämäntaito-oppaat kauppaan, ne ovat ihan kivoja, mutta harvoin herättävät niin suuria tunteita, että tahtoisin oikeasti omistaa niitä. Sen sijaan tietokirjat, klassikot ja omien suosikkikirjalijoiden kirjat ovat hyllyyni tervetulleita, ellen löydä kirjaa luettavakseni jostakin muualta, tai todella pidin kirjasta niin paljon, että haluan antaa sille kunnianosoituksena hyllypaikan kotoani. 

2. Mitä tämä paperi on? Nykyään kirjakaupoissa törmää ihanan usein myös FSC-sertifioidulle paperille printattuihin kirjoihin. Kannattaa tiedostaa miten tuotetulle paperille kirjasi on printattu. 

3. Onko tätä kirjaa mahdollista löytää käytettynä? Mitä useampi ihminen lukee saman kirjan, sitä pienempi sen laskennallinen vaikutus on. Kannattaa kirjakaupan sijaan vierailla divarissa, kirpparilla tai kierrätyskeskuksessa etsimässä uutta luettavaa. Myöskin olen tykännyt erityisesti Amazonin tarjoamasta mahdollisuudesta tilata koulukirjoja käytettyinä. En ole kiinnostunut erityisesti maksamaan uuden karheasta kirjasta, vaan siitä, että saan kokea kirjan paperisena. Käytetyissä kirjoissa on myös luonnetta ja ajan patinaa, jota uusiin kirjoihin ei ole ehtinyt vielä kertyä. 

4. Jos en lukemisen jälkeen haluakaan pitää tätä, miten kierrätän tämän? Onko joku läheiseni kiinnostunut samasta kirjasta tai lehdestä? Kulkisiko tämä kirja eteenpäin seuraavalle lukijalle jos veisin tämän kierrätyskeskukseen? Luonnollisesti kaikkein ekologisinta olisi, jos useampi ihminen lukisi saman kirjan ennen kuin kirja päätyisi uudismateriaaliksi vessapaperirullia varten. Ja parhaassa tapauksessa toivon, ettei kirjan tarvitsisi lainkaan kohdata niin surullista kohtaloa. 

Uskon lukemisen tärkeyteen, ja mielestäni kirjastot tuovat ainakin omaan elämääni pientä juhlaa jatkuvalla syötöllä. Toisaalta ajankäyttöni vuoksi, en kykene pitämään kiinni jalosta periaatteesta, jossa kaikki lukemiseni tapahtuisi kirjastojen tukemana. Toisaalta e-kirjat puolestaan ovat helppoja ja kevyitä kantaa mukana (kannattaa ehdottomasti tsekata myös Amazon Kindle sovellus puhelimelle), ja netistä löytyy kasapäin klassikoita ilmaiseksi, (käy tsekkaamassa esim. Project Gutenberg), mutta silti sähköisessä kirjassa sivujen kääntely ja ajan patinan ihastelu jää pois. Täydellisessä maailmassa en varmaankaan ostaisi kirjoja lainkaan, mutta toisaalta elämä ei kuitenkaan toimi ihan niinkään. 

Niin, ja kuinka suuri se uuden kirjan ostamisen ympäristövaikutus sitten on? -Mediaunioni MDU:n Faktori nimisten verkkosivujen mukaan yhden painetun kirjan hiilijalanjälki vastaa noin seitsemän kilometrin autoilua, ja luonnollisesti kirjan hiilijalanjälki kutistuu, mitä kauemmin kyseinen kirja on olemassa ja käytössä. Ja toisaalta keskimäärisessä suomalaisessa kotitaloudessa kirjat ja lehdet ilmeisesti muodostavat vain noin 1% kotitalouden tuottamasta hiilijalanjäljestä. Kyse on lopulta suhteellisesti pienestä huolenaiheesta, jonka saa kuitattua vaikka vaihtamalla yhden tai kaksi lyhyempää ajoa fillarointiin tai kävelyyn, tai vaikka vaan laittamalla lamppuja pois päältä tai lämmittämällä hiukan vähemmän. Ja hankkimalla niitä kirjoja käytettyinä, mikäli on hankkiakseen. Mutta toisaalta jos kuvittelee kuluttavansa painettua sanaa enemmän kuin keskimäärinen suomalainen talous, ehkä asialla onkin myös laskennallista merkitystä johon kannattaakin kiinnittää huomiota ja pohtia miten tämänkin voisi tehdä harkitummin? 

Millainen lukija ja kirjojen haalija olet? Millä perusteella hankit kirjan? Luetko e-kirjoja? 

-Anna 

 

Kommentit

smagardi
astu harhaan

Luen aina kuin ehdin ja yöpöytä tursuileekin lukujonon kirjoja, mutta ostamisen sijaan lainaan kirjastosta ja joskus harvoin kavereilta. Tein muutamia vuosia sitten päätöksen, että ostan vain yhden kirjan vuodessa itselleni joululahjaksi (viime vuonna tosin ostin lahjakirjani jo tammikuussa :D) ja siinä olen myös hyvin pitäytynyt. Silloin tulee hankittua jokin oikeasti kiinnostava kirja, jonka pariin palaa uudelleen ja uudelleen. Kirjojen hiilijalanjälki ei ollut syynä päätökseen, vaan oman kodin tavaramäärän vähentäminen. Ennen ostin kirjoja vähän liiankin usein ja viime vuosina suunta onkin ollut pois päin, kun olen antanut niitä ilmaiseksi ja arvokkaampia myynyt eteenpäin.

E-kirjoja en ole lukenut enkä oikeastaan tahdokaan lukea. Kyllä se vanha kunnon paperiversio on se oikea minulle, ei näyttöä tuijottamalla vaan pääse samaan tunnelmaan. <3

https://astuharhaan.wordpress.com/

Ulkomailla asuessa suomenkielisiä kirjoja on tosiaan vaikea saada muuten kuin ostamalla. Yhtä lailla on hankala päästä eroon vanhoista kirjoista. Jollei joku toinen saman maan suomalainen halua niitä, niin niitä voi viedä kirjan tai pari joka Suomen reissulla lentokentän book swapiin. En kuitenkaan tiedä, mitä tehdä lopuille arviolta 300 kirjalle. Pohdinta on ajankohtainen, koska kirjahylly irtosi seinästä. Mietin, säilyttäisinkö pelkästään lempikirjani. Runokirjoja ja joitain tietokirjoja tulee luettua uudestaan. Toisaalta kirjavarantoni on lapseni ainoa kirjallinen lähde suomen kieleen. Luen myös e-kirjoja, ja olenkin ruvennut katselemaan, mitä kirjoja saan Storytelistä - en tarvitse niitä samoja enää hyllyyn (paitsi Saima Harmajan runoja).

Terveisin Riikka Runometsä-blogista

A.S. (Ei varmistettu)

Lukeminen on tärkeä osa elämääni, ja haluan lukea kirjat paperisina versioina, koska kaipaan kirjaa konkreettisena esineenä edessäni. Selailu on helpompaa ja näkee selkeämmin misä vaiheessa kirjaa on menossa.

Vaikka luen paljon, niin en kuitenkaan osta kirjoja juuri ollenkaan, enkä koe tarvetta omistaa kirjoja. Kirjasto sen sijaan on ahkerassa käytössä, ja onkin mahtavaa, että ylipäätään on tällainen mahdollisuus saada lähes mikä tahansa kirja käsiinsä ilmaiseksi.

Kommentoi