Miksi välttelen kemikaaleja?

Ihme ituhippi

Ylen Akuutti vietti kemikaaliviikkoa häshtägillä #kemikaalihaaste jokin aika sitten, ja olin todella iloinen että aihe nostetiin kunnolla esiin. Yleinen toteamus aiheen tiimoilta on kyyninen "maailmassa kaikki on kemikaalia, kuten myös happi ja vesi". Itseäni toteamus ärsyttää siinä mielessä, että tuolla tavoin toteamalla toteaja vähättelee teollisesti valmistettuihin raaka-aineisiin liittyviä riskejä, niin itsensä kuin kaikkien muidenkin osalta. Vaikka suurin osa meitä ympäröivistä aineista onkin luultavasti ihan ok-turvallisia jonkin aikaa käytettynä, tällä hetkellä näemme vasta ensimmäisiä sukupolvia, jotka ovat olleet koko elämänsä ajan altistettuina erilaisille kemikaaleille oli kyse sitten säilöntä-, palonesto-, torjunta- tai väriaineista. Yhteiskunnan tasolla kärsimme erilaisista elämäntapasairauksista, jotka liittyvät korkeaan elintasoomme ja sen mukanaan tuomaan elämäntyyliimme, emmekä tässä yhteydessä välttämättä puhu edes pelkästään ruoasta tai vähäisestä fyysisestä aktiivisuudesta. 

En itsekään ole valmis muuttamaan keskelle metsää savupirttiin mussuttamaan oman maan perunoita kietoutuneena juuttikankaaseen, mutta uskon että jokapäiväisessä elämässä omaa kemikaalialtistusta on silti mahdollista kontrolloida ja jollakin tasolla rajoittaa, jos asian ensin tiedostaa. On omalla tavallaan kiehtovaa, että vaikka usein raskauden alkaessa ihmiset havahtuvat siihen että "Mitä kaikkea ihoni ja ruokavalioni kautta oikein kulkeutuukaan lapseeni?", ihmiset harvemmin havahtuvat siihen mitä kaikkea ihon ja ruokavalion kautta kulkeutuu juuri minuun itseeni? Tätäkin on toki hiljattain alkanut tapahtumaan, jonka koen olevan loistava asia. 

Elämän osa-alueita joilla turhaa kemikaalialtistusta on helppoa rajoittaa

- Kodin pesuaineet. "Puhtaan pyykin tuoksu" on vain merkki pesuainejäämistä parfyymeineen pyykissä, ja suurin osa vaatteista ja kodin tekstiileistä ovat jatkuvasti ihollamme. Toivon että en nappaa sisälleni tiedostamattani mitään mitä en toivoisi. Sama pätee tiskaamiseen, vaikka astianpesuaine jättää astiat kivasti sitruunan tuoksuisiksi, se tuoksu tarkoittaa että astiassahan on vielä jokin pitoisuus pesuainetta jäljellä, ei se muuten tuoksuisi yhtään miltään. Näihin on mahdollista etsiä ympäristö- ja kehoystävällisempiä ratkaisuita, ja jo pikainen visiiitti esim. Ruohonjuuren pesuainehyllylle voi olla helposti toteutettava ratkaiseva askel. 

- Kosmetiikka. Luonnonkosmetiikka on viimein murtautunut myös valtavirran tietoisuuteen, ja tarjolla on useita brändejä erilaisiin tarkoituksiin ja todella laajassa hintaskaalassa, eli jokaiselle löytyy jotakin. Etenkin erilaisten voiteiden ideanahan on, että ne imeytyisivät ihoomme mahdollisimman tehokkaasti, joten johonkinhan ne ainesosat kulkeutuvat siitä ihon pinnalta, ei se kaikki vain maagisesti haihdu pois. Kosmetiikka jota levitämme ihollemme päätyy pieninä pitoisuuksina pintaverenkiertomme kautta syvemmälle kehoomme, ja samasta syystä mm. raskaana olevia naisia varoitellaan milloin mistäkin kemikaalista. Tässä kohden uskon, että luonnonkosmetiikka on fiksu valinta. Kyllä, luonnostakin voidaan uuttaa erilaisia kemikaaleja, ja kasvitkin ovat täynnä vaikka miten hurjia myrkkyjä, mutta toisaalta ihmiset ovat käyttäneet kasveja erilaiseen poppastohtorointiin vuosituhansia, ja kasvien vaikutuksista voimme olla historiallisen näytön perusteella suhteellisen vakuuttuneita, siinä missä olen ehkä hivenen skeptinen laboratoriossa luotujen kemikaalien suhteen, joiden kanssa sitten markkinoille tuomisen jälkeen vielä ihmetellään "Oliko tämä nyt terveysriski sittenkin? -Tutkitaanpas asiaa lisää". 

- Lihan ja muidenkin eläintuotteiden harkittu kulutus, sillä ruokaketjussa kaikki kulkee alhaalta ylöspäin ja korkeimmat kemikaalipitoisuudet löytyvät ruokaketjun huipulla olevista olennoista. Tämän rikastumisen vuoksi kannattaa syödä eläintuotteita vain kohtuudella, mikäli haluaa välttyä suurimmilta riskitekijöiltä. Liha on hivenen kuin hanavesi, ihan syömä- ja juomakelpoisen puhdasta sellaisenaan, mutta usein se voisi kyllä olla puhtaampaakin. Ilmiö kulkee kutakuinkin siis niin, että kun eläin syö torjunta-aineella tai millä tahansa muulla suihkittua rehua, kemikaali varastoituu sen kudoksiin, vaikka rehu itsessään kulkeutuu ulos muuta kautta, jonka jälkeen ihminen syödessään eläimen saa huomattavasti voimakkaamman kerta-annoksen juuri sitä mitä kyseinen eläin söi. 

- Keinotekoiset lisäaineet. Lukemalla ruokatuotteen sisällysluetteloa pääsee pitkälle. Sitruunahaposta harvoin on haittaa, mutta usein törmää sen verran erikoisen kuuloisiin teknisiin nimityksiin lisäaineelle, että itselläni ei riitä aikaa ja jaksamista joka ikisen maailman E-koodin perkaamiseen todetakseni onko tämä nyt harmiton vai haitallinen aine. En väitä että kaikki mahdolliset ruoan lisä-aineet olisivat itse saatanasta, mutta toisaalta niiden hankala tulkittavuus, mikä lisäaine on nyt peräisin luonnosta ja jotakin jonka voisin tunnistaa ruoaksi, ja mikä on peräisin koeputkesta on yllättävän haastavaa varmasti itse kullekin E-koodien viidakossa mikäli haluaa joskus päästä ruokakaupasta kotiinkin. Oma toimintamenetelmäni asian kanssa on, että jollei tuotteen pakkauksessa ole selkeästi ilmaistu mitä aine on (esim. sitruunahappo, johanneksenleipäpuujauhe yms.), se on helppoa jättää kauppaan. 

- Lääkkeet. Kirjoitin jokin aika sitten postauksen siitä, että lääkekuureja kannattaa todella syödä vasta sitten kun oikeasti tuntuu siltä, mutta ei napsia miten sattuu. Lääkkeiden koko pointti on imeytyä kehoon ja vaikuttaa sinne "missä kipu on", joten järkevintä sekä ympäristön, että oman kehon kannalta on kuluttaa lääkkeitä harkiten, silloin kun itsestä todella tuntuu siltä, eikä ottaa väkevää troppia varoiksi. 

- Muovi. Mielestäni muovi on ihan jees elintarvikepakkauksissa, koska sen ruokahävikkiä vähentävä vaikutus on valtava. Kuitenkin koen, että on hyvä idea vältellä muovia sen sisältämien muovinpehmenninaineiden vuoksi aina kun järkevästi mahdollista. (Mutta tietekin myös siksi, että kun ei osta muovia, sen vastuullista hävittämistä ei tarvitse pähkäillä.) Erityinen inhokkini kemikaalinäkökulmasta ovat muoviset keittiövälineet, esim. lastat ja paistinpannujen teflonpinnoitteet, sekä muoviastiat joissa välillä lämmitetään jotakin. Kuumentuessaan muovista mahdollisesti liukenee haitallisia kemikaaleja, joita ei liukenisi jos muovia käsiteltäisiin huoneenlämpöisenä. Tämän lisäksi mikäli muovi näkee elämää enemmän, siitä usein alkaa irtoamaan mikromuovihippusia, jotka kulkeutuvat ruonalaiton yhteydessä ruoansulatuksemme käsiteltäviksi. Muovi on hyvä renki, mutta huono isäntä. Mielestäni muovia on myöskin pienellä pohdinnalla helppoa vältellä keittiöoloissa, puusta, teräksestä, lasista ja keramiikasta valmistettuja keittiövehkeitä on vaikka millä mitoin. 

Aiheet joihin on hankalampi yksityishenkilönä puuttua

- Palonestoaineet. Oli kyseessä sitten tekstiilillä verhoiltu penkki tai sohva, useimmiten tekstiilit on suihkutettu palonestoaineilla, sen varalta että joko tehtaassa tai logistiikkavaiheessa kävisi köpelösti. Nämä aineet sitten pölisevät ympäriinsä normaalikäytön tohinassa ja aiheuttavat laajan skaalan erilaisia terveysriskejä. Vaikka ideana näiden kanssa on, että paloturvallisuus kasvaisi, tutkimuksen mukaan siinä vaiheessa kun koko asunto on liekeissä, palonestoaineen olemassaololla ei ole suurta merkitystä, jonka lisäksi se vain tuottaa normaalia savua myrkyllisempää savua.

- Torjuntaineet. Itse vaikka kuinka parhaalla tahdollani toivoisin, yleensä en kykene ostamaan kaikkea ruokaani luomuna, koska sitä se elämä vaan on. Modernista maataloudesta puhuessamme sen esittämät ratkaisut ongelmiin ovat usein ongelmallisia itsessään. Kasvintorjunta-aineilla on todistetutsti moninaisia vaikutuksia niin ympäristöön kuin ihmiskehoonkin, ja tietenkin mieluiten niitä välttelisi kokonaan. Toisaalta, jos aikoo ryhtyä asian kanssa ehdottomaksi, ruokavalio muuttuu hyvin pikaisesti ehkä hiukan yksipuoliseksikin. 

Millaisia ajatuksia postaus herätti? Pyritkö omassa elämässäsi välttelemään turhan suurta kemikaalikuormaa, vai oletko sitä mieltä että kaikki kuolevat johonkin jossain vaiheessa, joten asialla ei ole suurempaa merkitystä arkielämän kannalta? 

-Anna 

Kuvat: Flickr: Slice of Chick - Key Limes, chenjack - 水果05

Kommentit

iidis
Varpain jaloin

Oma matkani kohti ekologisempaa elämäntapaa alkoi noin 7-8 vuotta sitten (en laske tähän nyt kasvissyöntipäätöstä, joka tapahtui jo paljon aiemmin) juurikin kemikaalien vaikutuksia pohtimalla. Ensin vaihtui mm. käyttämäni kosmetiikka ja pesuaineet. Ja sittemmin muutoksia on tullut yhä enemmän.

Mieheni teki hyvän mutta hieman makaaberin vertauksen pesuaineiden tuoksusta: Jos astumme kakkaan ja kenkä haisisi kakalta vielä pesemisen jälkeen, olettaisimme että siinä on yhä "kakkapartikkeleita", vaikka kakkaa ei ehkä enää näkyisikään ja pesisimme sen uudelleen, kunnes haju on poistunut.

Ihmeituhippi
Ihme ituhippi

Tuo kakkavertaus on todella hyvä! On nimittäin aivan yhtä erikoista että vaatteissa ja tiskeissä pesuainejäämät ovat jopa toivottavia :) 

Mari33 (Ei varmistettu)

Ihan samaa mieltä kemikaaleista sun kanssa! Oon pohtinut jo hetken, että kun teflonpannuni alkaa vedellä viimeisiään, en osta enää vastaavia tilalle. Mutta mutta.. Mikä olisi yhtään samanlainen siis siinä mielessä, että ruuanlaitto olisi helppoa ja nopeaa? Olisiko kellään mitään vinkkejä tähän asiaan? En millään tahtoisi lapsille laittaa ruokaa teflonpannulla, mutta valurautaisella sähläämään alkaminen nopean arkiruuan kanssa ei myöskään houkuttele..

Emilia2 (Ei varmistettu)

Mulla on käytössä valurautapannu ja koska tarvitsen toisenkin pannun, nii seuraava on hiiliteräspannu. Kannattaa tutustua siihen, olisin linkannut Kemikaalitutkan kirjoituksen aiheesta, mutta sivu näytti olevan remontissa :)

Kommentoi