Oodi oman ajan ottamiselle

Mitä se sellainen oma aika on? Mun näkemyksen mukaan oma aika on sitä, kun tekee asioita vain itsensä vuoksi, mutta ei pakotettuna. -Eli ei, pyykkääminen tai laskujen maksaminen ei ole omaa aikaa vaikka omaa elämänlaatuahan niillä ylläpidetään. Oma aika on tärkeää jaksamisen kannalta, etenkin kun arjessa tuppaa usein aikataulut menemään miten sattuu, riippuen miten on töitä, opiskeluja, kotitöitä ja juttuja jotka pitää vaan hoitaa ajoissa. 

Itse ainakin olen aikamoinen yes-man mitä tulee aikataulutuksiini, ja usein töideni keikkaluontoisuuksien vuoksi en oikein uskalla sanoa millekkään keikalle tai projektille ei, peläten että mahdollisuus ei toistu, tai etten tienaisi tarpeeksi. Ja tietenkin kohtuullisen kunnianhimoisena ihmisenä en halua tehdä mitään juosten kusten, vaan kun teen, teen sen kunnolla ja hartaudella. Sitä sitten väkerrän juttuja yömyöhään tai vaihtoehtoisesti lopputuloksena ei ole aikaa pitää vapaapäiviä kahteen viikkoon, kun on kiire ja juttu täytyy saada tehtyä, eikä kotona koneen ääressä työskennelty aika tavallaan ole töihin menemistä, paikkaan jossa joku voisi alkaa paasaamaan työsuojelusta. Usein vielä kun yhden jutun saa tehtyä, tilalle putkahtaa kaksi uutta. 

On taito itsessään oppia sanomaan ei. Jokaiseen ilmestyvään projektiin ei tarvitse lähteä mukaan ja välillä riittää että tekee ne turhat mutta pakolliset  jutut tarpeeksi hyvin. Tämän lisäksi usein olisi hyvä idea kylmän realistisesti napata kalenteri kauniiseen käteen ja vaan ihan puhtaasti merkata ylös milloin aikoo pitää vapaapäiviä, koska kotoa työskentelevän opiskelija-silpputyöläisen arjessa työn ja vapaa-ajan välinen viiva on aika veteen piirretty. Pitää myös oppia valikoimaan taistelunsa. Ei ole heikkoutta myöntää että "hei, ei tää juttu ollutkaan mua varten" sillä varmasti joku muu aiheesta innostuneempi tekee saman työn paremmin kuin redbullilla tankattu ja väsynyt ihminen jonka asenne on "miks mä suostuin tähän". Kannattaa vaan olla itselleen rehellinen ja miettiä mitkä on itselle ne pari kolme tärkeää juttua joihin haluaa panostaa aikaa ja jaksamistaan, ja karsia kaikki muu turha pois. Suorittajalle omanlaistaan ajankäytön minimalismia. 

Omaa aikaa ei pahemmin anneta mistään ulkopuolelta, vaan se täytyy ihan itse reippaasti ottaa. Täytyy sanoa että "mun pitää levätä", "muuten kiva, mutta mä en valitettavasti ehdi", ja "mä en ole tavoitettavissa silloin".  Ihmisillä on myöskin tosi erilaisia jaksamisen rajoja, ja ihan niinkuin kaikessa muussakin, ne omat rajat täytyy oppia tunnistamaan ja niitä tätytyy kunnioittaa. Muuten lopputuloksena on vaan ennen pitkää jonkun asteinen hermoromahdus ja loppuun palaminen, koska ihminen ei ole kone. 

On ihan yhdentekevää mitä sillä omalla ajallaan lopulta tekee, niin kauan kunhan se rentouttaa ja vie ajatukset pois asioista jotka täytyy tehdä arjen pyörittämiseksi. Tärkeintä on vaan, että on päivä tai pari viikossa kun voi vaan vaikka nukkua pitkään, käydä salilla, nähdä ystäviä, lukea kirjoja, koomata tv:n edessä ja tuijotella seiniä autuaana. Itselleni ainakin paras hermolepo on tehty ihan turhasta hömpästä. 

Miten otat omaa aikaa ja mitä teet "omalla ajallasi"? 

-Anna 

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

On ollut jotenkin haastavaa myöntää itselleen, ettei ole mikään kone. Tuntuu että nyky-yhteiskunnassa kaikki muut paahtaa tuhatta ja sataa ja ovat tavoitettavissa päivin öin ja sen rinnalla minä tunnun jotenkin hyödyttömältä. Tarvitsen viikoittain vapaata kaikesta ja aikaa vaan maata pitkään aamulla sängyssä ihan rauhassa. Minua kuormittaa työelämä vaikka siitä nautinkin ja olen työssäni hyvä. Askel kerrallaan opettelen hyväksymään oman persoonani ja pyhitän itselleni lepopäiviä tarpeen mukaan. Viikonloppuisin levätään, käydään rauhallisella kävelyllä ja fiilistellään hyvää ruokaa. Sen voimalla jaksaa arkena paahtaa töissä ja salilla.

Ihmeituhippi
Ihme ituhippi

Kieltämättä itsellekin tuntuu aina välillä että muilla menee paljon lujempaa kuin itsellä, ja muilla riittää energiaa vaikka mihin. Toisaalta omien ystävien kanssa jutteleminen on aina hyvä herätys todellisuuteen, muutkin ovat ihan samanlaisia ihmisiä kuin itse jotka tarvitsevat myös lepoa arjen paahtamisen tasapainoksi. Itse olen alkanut laittaa puhelimeni älä häiritse tilaan kello kymmenen maissa enkä todellakaan jaksa enää vastailla yhtään mihinkään enää sen jälkeen. Sen rajan vetäminen on helpottanut yllättävän paljon arjessa palautumista. 

smagardi
astu harhaan

Itselläkin on ollut viime aikoina vähissä se oma aika, kun kalenteriin on pitänyt änkeä ihan omatoimisesti kaikkea mahdollista näkemistä ja tekemistä vapaapäiville. Tällä viikolla sain taas vihdoin taottua järkeä omaan päähän ja jätin tarkoituksella sunnuntain täysin vapaaksi mistään velvoitteista. Täällä sitä nyt on sitten heräilty hitaasti, nautittu kunnon aamiainen rauhassa ja edessä olisi vielä pesuvadin kokoluokkaan verrattava teekupillinen vihreää teetä.

Jos tässä sitten vaikka lukisi kirjaa, tuijottaisi kuola poskella netflixiä, kirjoittelisi jotakin, ottaisi päikkärit tai lähtisi vaikka luontopolulle hengittelemään sateen raikastamaa ilmaa. Onhan tässä vielä koko päivä aikaa päättää ja tehdä - tai olla tekemättä.

Ihmeituhippi
Ihme ituhippi

Itsekin tunnistan tuon, sitä aina etukäteen jotenkin ajattelee että "ai mullahan on vapaapäivä, silloin kerkiän muuten näkemään kavereita ja tekemään kaikki ne jutut joita arkena en ehdi muuten". Sitten sitä on ihan yhtä uupunut, ellei jopa uupuneempi vapaapäivien jälkeen kuin ennen niitä. Sitä täytyy vaan pakottaa itsensä etukäteen merkkaamaan kalenteriin päiviä jotka ovat varattu vain itselle, vaikka se tuntuukin höpsöltä ja yleensä ne määrittyvät sinne arjen päivien lomaan mahdollisuuksien mukaan. 

vierailija (Ei varmistettu)

Tuttu tunne ettei aika riitä. Yrittää olla täydellinen medioiden luoman kuvan kanssa. Kilpaa juokseva tehopakkaus.
Minä huomasin etten jaksa ja tarvitsen lepoa, joten otin pakolliseksi vapaapäiväksi sunnuntain. Siinä on välillä vaikea olla kun mieli sanoo, että kun tuona ja tuon saan tehtyä joka on ihan vähäinen määrä niin sitten lepään loput sunnuntaista. Täydellinen itsepetos joka on vain lopetettava.
Nyt psyykkaan itseni sunnuntaiaamuisin etten todellakaan tee mitään juuri tänäisenä päivänä ja kyllä sen viikolla huomaan. En ole kyllästynyt ainaiseen työn tekemiseen jolle ei loppua näy, virtaa riittää ja olen oppinut viikollakin jaksottamaan työni maltillisemmin. Ajatuksissa ollut täydellinen ihmisen malli on saanut rinnalleen rento ihminen mallin ja se tuntuu hyvältä, niillä mennään. Olen huomannut että ne ovat oikein hyvät frendit keskenään kunhan niitä hieman kouluttti ja näin elämä alkaa löytää sen nautittavan tasapainon.

Ihmeituhippi
Ihme ituhippi

Itseäni kutkuttaa jotenkin kuva ikuisen tehosuorittajan lisäksi kuva ihmisestä joka osaa ottaa elämän letkein rantein, ja pyhittää myös vapaa-aikaa. Tosin sitten kuvittelen että se täydellisen ihmisen vapaa-aika olisi jotenkin ylevämpää kuin tv:n tuijotus ja pakastelasagne. Sitä aina jotenkin kuvittelen että täydellisen ihmisen latautumisaikaa olisi piristävä hellä aamujooga, vihersmoothie, lenkki merenrannalla, kirpparilla kiertelyä, täydellisen päivällisen kokkaamista ja sitten vielä Dostojevskin lukemista "ihan vaan silleen rauhassa" ennen nukkumaanmenoa. Se kuulostaa instagram-leppoisalta, mutta toisaalta jälleen kerran yököttävän rasittavalta, ja itselleni ainakin puoliksi tiedostomattomalta pyrkimykseltä täyttää odotus siitä mitä "omasta ajasta" nauttimisen pitäisi ulkopuolisten normien mukaan olla. Ehkä pakastelasagne ja telkkari ovatkin vapaapäivien anarkismia. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Juuri se siinä vapaapäivässä onkin parasta
että sen voi tehdä täysin rennosti mitään suorittamatta. Hetken mielijohteesta tehdä jaloja laiskottelun elkeitä. Tätä päivää nautinnolla viikolla odottaa. Tämä on minun salainen paheeni täydellisenä ihmisenä. Ei jaksa olla täydellinen ellei saa joskus ottaa lomaa itsestään.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.