Ladataan...
Ihme ituhippi

Joulun ja jouluvalmistelujen suhteen asenteeni on "mieluummin överit kuin vajarit". Kyseessä on vuoden suurin juhla jolloin syödään hyvin, muistetaan läheisiä, vietetään aikaa yhdessä ja laitetaan koti nätiksi. Itse koen olevani jouluihminen, mutta toisaalta myös ituhippeilyni puolesta olen alkanut kyseenalaistamaan joulunvieton ekologisia vaikutuksia. On kuitenkin olemassa övereitä ja övereitä. -Koti voi olla kauniisti koristeltu, puhtauttaan uhkuva, joulupöytä täynnä ihanaa ruokaa ja lahjat saajilleen mieluisia myöskin hiukan perinteistä harkitummalla toteutus tavalla. Miten sitten lähteä toteuttamaan jouluövereitä harkitusti ja ekologisesti kestävämmin? Eikös tämä ole perin juurin ristiriitainen ajatus? 

Hypätäkseni otsikon kysymykseen, onko ekojoulu uhka vai mahdollisuus? Uskon että ehdottomasti mahdollisuus! Se, että joulun toteuttaa ekologisemmin ei tarkoita että kaikki perheenjäsenet kyynel silmäkulmassa järsivät kuivahtanutta ruiskänttyä toissavuoden neulasettoman kuusen ympärillä, saaden lahjaksi kirpparilta ostettuja puhkikulutettuja villasukkia, josita saa "kivan parsintaprojektin" juhlapyhiksi. -Aivan kuten ekologisemman ruokavalion ja siivoustottumuksienkin kanssa, kun joulun "ekoistamisen" toteuttaa fiksusti, vaikutus on merkittävä, mutta tunnelmaan ja joulufiilikseen sillä ei ole merkittävää vaikutusta eikä mitään jää puuttumaan. 

9 vinkkiä joulun ekologisen kuorman keventämiseen

1. Käytä olemassa olevia koristeita, tee niitä itse kierrätysmateriaaleista, tai hae luonnosta materiaaleja koristeluun, esim. havuja, käpyjä yms. Kotiin ei tarvitse tuoda joka vuosi uutta teemaa. Tietenkin tässä mennään siihen mikä on itse kustakin esteettisesti miellyttävää, mutta itse ainakin tykkään käydä hakemassa metsästä kuolleita oksia joihin ripustan palloja, valoja ja rusetteja, sekä levittelen havupuiden oksia ympäri asuntoa maljakoissa. Omat joulupalloni olen hommannut hopean eri sävyissä kierrätyskeskuksesta naurettavan halvalla, sillä ihmisillä on kiehtova taipumus linkaista menemään palloja jotka eivät sovi tämän vuoden väriteemaan. Ja tietenkin käytännön näkökulmasta joulupallot ovat uutena ostettuina aika kalliita. Mikäli kuitenkin kaipaat jotakin jännää tai koristearsenaalissasi on puutteita, käy kurkkaamassa läheisen kierrätyskeskuksesi tarjonta tavaratalon sijaan. Muista myöskin kierrättää luonnosta keräämäsi koristeet käytön jälkeen asianmukaisesti. 

2. Tee joulusiivous ekologisemmilla aineilla. Olen aiemminkin puhunut ekologisempien siivousvälineiden puolesta, lopputulos on aivan yhtä puhdas, ja ekologisemmilla aineilla saa siivottua kodin jouluisen raikkaaksi ihan yhtä hyvin kuin perus markettimyrkyilläkin. Ekologiset puhdistuaineet hajoavat luonnossa alkutekijöihinsä eivätkä saastuta vesistöjä tai jätä potentiaalisesti haitallisia jäämiä kodin pinnoille samalla tavoin kuin "perinteiset" pesuaineet.  

3. Anna fiksumpia lahjoja. Anna lahjaksi joko elämyksiä tai jotakin mitä lahjansaaja todella tarvitsee. Älä osta krääsää joka jää kaapin perukoille pyörimään ihan vaan koska " oli pakko hommata jotain". Tästä linkistä pääset myös kurkkaamaan aiemmin kirjoittamani postauksen kestävämmästä lahjan antamisesta, mikäli kaipailet ideoita kestävämpään lahjontaan. Myöskin erityisesti lasten lahjojen kanssa voi pohtia olisiko sille muoviselle lelulle jotain muuta kivaa vaihtoehtoa. Kannattaa myöskin oikeasti keskustella lahjan vastaanottajan kanssa tämän toiveista, jotta hutiostoksilta vältytään. Myöskin mikäli joku toivoo ettei lahjoja osteta, toivetta on kohteliasta kunnioittaa. 

4. Panosta laatuun, älä määrään. Jouluna lahjotaan kuin viimeistä päivää. Mieti kuitenkin tänä vuonna josko kuitenkin panostaisit lahjan laatuun lahjojen määrän sijaan. Usein yksi tai kaksi huolella harkittua lahjaa tuottavat huomattavasti enemmän iloa kuin kasa satunnaisia paketteja, jotka ovat "ihan okei" mutta eivät lahjan saajan näkökulmasta mitään erityistä ja jäävät pyörimään nurkkiin käyttämättöminä.

5. Osta järkevä määrä ruokaa. Kyllä, joulu on vuoden suurin mättöjuhla, mutta siitä tuppaa jäämään myös hurjia määriä ylijäämää, joka pahimmassa tapauksessa muodostuu ruokahävikiksi. Yksi vaihtoehto perinteisen kinkku-ja-laatikot setin sijaan on tehdä ylevämpi juhlapäivällismenu, johon on panostettu kunnolla, mutta koska päivällinen on tarkemmin suunniteltu, siitä ei jää perinteisen joulupöydän tyylistä ylijäämää, kun taustalla oleva idea ei olekaan ollut "paljon ja kaikkea" vaan enemmänkin "elämys ja laatua". Myöskin mikäli perinteisen joulupöydän silti haluaa toteuttaa, kannattaa miettiä paljonko ruokaa tosiasiallisesti kuluu, ja jo etukäteen keksiä miten jämät voi jatkojalostaa uusiksi aterioiksi. Olen aiemmin kirjoittanut myöskin ruokahävikin torjunnasta, ja vanha postaus on taas ajankohtainen antamaan ideoita joulun aiheuttaman ruokahävikin minimoimisessa. 

6. Osta "järkevää" ruokaa. Joulun ruokavalikoimaan kuuluu tietty irrottelu, mutta toisaalta silti kannattaa noudattaa perusperiaatteita mahdollisimman lähellä tuotetuista raaka-aineista joita ei tarvitse lennättää tai laivata maailman laidalta omaan pöytään. Vaikka perinteinen joulu on aika lihaisa, kannattaa keksiä myöskin kasvisvaihtoehtoja perinteisten herkkujen rinnalle. Mikäli haluat heittäytyä ja sinulla riittää aikaa, esim. laatikkoja ja leivonnaisia voi tehdä itse kotona, jolloin pakkausjätettä syntyy vähemmän. Tämän lisäksi jätä ronskisti kauppaan ne perinneruoat joita teidän perheessä kukaan ei syö, tai enintään osta sitä vain ihan vähän jotta ruoasta riittää maistiaisiksi, mutta kyseistä inhokkia ei löydy pakastimesta vielä ensi maaliskuussa (porkkanalaatikko, katson sinua). 

7. Kierrätä lahjojen pakkausmateriaalit, tai pakkaa lahjat jo lähtökohtaisesti kierrätysmateriaaleihin tai kierrätettäviin esim. hauskaan vanhaan sanomalehtipaperiin, ylijäämätapettiin, tai vaikkapa kauniiseen huiviin. Olen viime aikoina nähnyt paljon uudelleen käytettäviä tekstiilisiä lahjapusseja jotka ovat hurmaava ajatus. 

8. Jätä välistä sukulointikierrokset jotka eivät tuota hyvää oloa. Jouluna tosi moni pakkautuu autoon tai muuhun kulkuvälineeseen hivenen vastentahtoisena näkemään sukulaisia joiden kanssa ei ole mukavaa olla. Joulun järjestely on useimmille muutenkin projekti, ja voi olla että jo sukulaisille matkaaminen itsessään tuottaa stressiä vaikka perillä olisikin ihan kiva olla. Joulun tarkoitus on olla lämmön ja rauhan juhla, eikä suorituspaineiden ja itsensä loppuun rutistamisen maratoni vuoden päätteeksi. Mitä jos tänä vuonna ottaisitkin rennosti ja viettäisit joulun rauhassa kotona? Ekoteon lisäksi tee itsellesi mielenterveysteko; käy vain niiden sukulaisten luona joiden luona oikeasti tuntuu hyvältä käydä. Säästät polttoainetta ja henkistä tasapainoasi. Lisäksi ylläripylläri, sukulaisten luo voi tehdä vierailuja muulloinkin kuin jouluna. 

9. Kun lähdet sukuloimaan, koittakaa sopia kimppakyytejä. Jouluun liittyy luonnollisesti rauhan ja lämmön lisäksi yhdessäolo. Mikäli edellisestä kohdasta huolimatta tiedät, että aiot lähteä sukulaisille jouluksi koska siitä tulee hyvä olo, mikä olisikaan tehokkaampi tapa aloittaa läheisten kanssa yhteisen ajan vietto kuin yhdessä matkustaminen ja kuulumisten vaihtaminen jo menomatkalla? Etenkin jos kaikkien matka kulkee kohtalaisen samansuuntaisesti, on parempi ajatus kulkea yhdessä yhdellä autolla kuin että kaikki tulisivat omillaan, jolloin polttoainetta säästyy ja yhteisöllisyyttäkin tulee ruokittua samalla. 

Oletko pohtinut viettäväsi ekojoulua? Kerro kommenteissa millaisia suunnitelmia sinulla on! :) 

-Anna 

Ladataan...
Ihme ituhippi

Ylen Akuutti vietti kemikaaliviikkoa häshtägillä #kemikaalihaaste jokin aika sitten, ja olin todella iloinen että aihe nostetiin kunnolla esiin. Yleinen toteamus aiheen tiimoilta on kyyninen "maailmassa kaikki on kemikaalia, kuten myös happi ja vesi". Itseäni toteamus ärsyttää siinä mielessä, että tuolla tavoin toteamalla toteaja vähättelee teollisesti valmistettuihin raaka-aineisiin liittyviä riskejä, niin itsensä kuin kaikkien muidenkin osalta. Vaikka suurin osa meitä ympäröivistä aineista onkin luultavasti ihan ok-turvallisia jonkin aikaa käytettynä, tällä hetkellä näemme vasta ensimmäisiä sukupolvia, jotka ovat olleet koko elämänsä ajan altistettuina erilaisille kemikaaleille oli kyse sitten säilöntä-, palonesto-, torjunta- tai väriaineista. Yhteiskunnan tasolla kärsimme erilaisista elämäntapasairauksista, jotka liittyvät korkeaan elintasoomme ja sen mukanaan tuomaan elämäntyyliimme, emmekä tässä yhteydessä välttämättä puhu edes pelkästään ruoasta tai vähäisestä fyysisestä aktiivisuudesta. 

En itsekään ole valmis muuttamaan keskelle metsää savupirttiin mussuttamaan oman maan perunoita kietoutuneena juuttikankaaseen, mutta uskon että jokapäiväisessä elämässä omaa kemikaalialtistusta on silti mahdollista kontrolloida ja jollakin tasolla rajoittaa, jos asian ensin tiedostaa. On omalla tavallaan kiehtovaa, että vaikka usein raskauden alkaessa ihmiset havahtuvat siihen että "Mitä kaikkea ihoni ja ruokavalioni kautta oikein kulkeutuukaan lapseeni?", ihmiset harvemmin havahtuvat siihen mitä kaikkea ihon ja ruokavalion kautta kulkeutuu juuri minuun itseeni? Tätäkin on toki hiljattain alkanut tapahtumaan, jonka koen olevan loistava asia. 

Elämän osa-alueita joilla turhaa kemikaalialtistusta on helppoa rajoittaa

- Kodin pesuaineet. "Puhtaan pyykin tuoksu" on vain merkki pesuainejäämistä parfyymeineen pyykissä, ja suurin osa vaatteista ja kodin tekstiileistä ovat jatkuvasti ihollamme. Toivon että en nappaa sisälleni tiedostamattani mitään mitä en toivoisi. Sama pätee tiskaamiseen, vaikka astianpesuaine jättää astiat kivasti sitruunan tuoksuisiksi, se tuoksu tarkoittaa että astiassahan on vielä jokin pitoisuus pesuainetta jäljellä, ei se muuten tuoksuisi yhtään miltään. Näihin on mahdollista etsiä ympäristö- ja kehoystävällisempiä ratkaisuita, ja jo pikainen visiiitti esim. Ruohonjuuren pesuainehyllylle voi olla helposti toteutettava ratkaiseva askel. 

- Kosmetiikka. Luonnonkosmetiikka on viimein murtautunut myös valtavirran tietoisuuteen, ja tarjolla on useita brändejä erilaisiin tarkoituksiin ja todella laajassa hintaskaalassa, eli jokaiselle löytyy jotakin. Etenkin erilaisten voiteiden ideanahan on, että ne imeytyisivät ihoomme mahdollisimman tehokkaasti, joten johonkinhan ne ainesosat kulkeutuvat siitä ihon pinnalta, ei se kaikki vain maagisesti haihdu pois. Kosmetiikka jota levitämme ihollemme päätyy pieninä pitoisuuksina pintaverenkiertomme kautta syvemmälle kehoomme, ja samasta syystä mm. raskaana olevia naisia varoitellaan milloin mistäkin kemikaalista. Tässä kohden uskon, että luonnonkosmetiikka on fiksu valinta. Kyllä, luonnostakin voidaan uuttaa erilaisia kemikaaleja, ja kasvitkin ovat täynnä vaikka miten hurjia myrkkyjä, mutta toisaalta ihmiset ovat käyttäneet kasveja erilaiseen poppastohtorointiin vuosituhansia, ja kasvien vaikutuksista voimme olla historiallisen näytön perusteella suhteellisen vakuuttuneita, siinä missä olen ehkä hivenen skeptinen laboratoriossa luotujen kemikaalien suhteen, joiden kanssa sitten markkinoille tuomisen jälkeen vielä ihmetellään "Oliko tämä nyt terveysriski sittenkin? -Tutkitaanpas asiaa lisää". 

- Lihan ja muidenkin eläintuotteiden harkittu kulutus, sillä ruokaketjussa kaikki kulkee alhaalta ylöspäin ja korkeimmat kemikaalipitoisuudet löytyvät ruokaketjun huipulla olevista olennoista. Tämän rikastumisen vuoksi kannattaa syödä eläintuotteita vain kohtuudella, mikäli haluaa välttyä suurimmilta riskitekijöiltä. Liha on hivenen kuin hanavesi, ihan syömä- ja juomakelpoisen puhdasta sellaisenaan, mutta usein se voisi kyllä olla puhtaampaakin. Ilmiö kulkee kutakuinkin siis niin, että kun eläin syö torjunta-aineella tai millä tahansa muulla suihkittua rehua, kemikaali varastoituu sen kudoksiin, vaikka rehu itsessään kulkeutuu ulos muuta kautta, jonka jälkeen ihminen syödessään eläimen saa huomattavasti voimakkaamman kerta-annoksen juuri sitä mitä kyseinen eläin söi. 

- Keinotekoiset lisäaineet. Lukemalla ruokatuotteen sisällysluetteloa pääsee pitkälle. Sitruunahaposta harvoin on haittaa, mutta usein törmää sen verran erikoisen kuuloisiin teknisiin nimityksiin lisäaineelle, että itselläni ei riitä aikaa ja jaksamista joka ikisen maailman E-koodin perkaamiseen todetakseni onko tämä nyt harmiton vai haitallinen aine. En väitä että kaikki mahdolliset ruoan lisä-aineet olisivat itse saatanasta, mutta toisaalta niiden hankala tulkittavuus, mikä lisäaine on nyt peräisin luonnosta ja jotakin jonka voisin tunnistaa ruoaksi, ja mikä on peräisin koeputkesta on yllättävän haastavaa varmasti itse kullekin E-koodien viidakossa mikäli haluaa joskus päästä ruokakaupasta kotiinkin. Oma toimintamenetelmäni asian kanssa on, että jollei tuotteen pakkauksessa ole selkeästi ilmaistu mitä aine on (esim. sitruunahappo, johanneksenleipäpuujauhe yms.), se on helppoa jättää kauppaan. 

- Lääkkeet. Kirjoitin jokin aika sitten postauksen siitä, että lääkekuureja kannattaa todella syödä vasta sitten kun oikeasti tuntuu siltä, mutta ei napsia miten sattuu. Lääkkeiden koko pointti on imeytyä kehoon ja vaikuttaa sinne "missä kipu on", joten järkevintä sekä ympäristön, että oman kehon kannalta on kuluttaa lääkkeitä harkiten, silloin kun itsestä todella tuntuu siltä, eikä ottaa väkevää troppia varoiksi. 

- Muovi. Mielestäni muovi on ihan jees elintarvikepakkauksissa, koska sen ruokahävikkiä vähentävä vaikutus on valtava. Kuitenkin koen, että on hyvä idea vältellä muovia sen sisältämien muovinpehmenninaineiden vuoksi aina kun järkevästi mahdollista. (Mutta tietekin myös siksi, että kun ei osta muovia, sen vastuullista hävittämistä ei tarvitse pähkäillä.) Erityinen inhokkini kemikaalinäkökulmasta ovat muoviset keittiövälineet, esim. lastat ja paistinpannujen teflonpinnoitteet, sekä muoviastiat joissa välillä lämmitetään jotakin. Kuumentuessaan muovista mahdollisesti liukenee haitallisia kemikaaleja, joita ei liukenisi jos muovia käsiteltäisiin huoneenlämpöisenä. Tämän lisäksi mikäli muovi näkee elämää enemmän, siitä usein alkaa irtoamaan mikromuovihippusia, jotka kulkeutuvat ruonalaiton yhteydessä ruoansulatuksemme käsiteltäviksi. Muovi on hyvä renki, mutta huono isäntä. Mielestäni muovia on myöskin pienellä pohdinnalla helppoa vältellä keittiöoloissa, puusta, teräksestä, lasista ja keramiikasta valmistettuja keittiövehkeitä on vaikka millä mitoin. 

Aiheet joihin on hankalampi yksityishenkilönä puuttua

- Palonestoaineet. Oli kyseessä sitten tekstiilillä verhoiltu penkki tai sohva, useimmiten tekstiilit on suihkutettu palonestoaineilla, sen varalta että joko tehtaassa tai logistiikkavaiheessa kävisi köpelösti. Nämä aineet sitten pölisevät ympäriinsä normaalikäytön tohinassa ja aiheuttavat laajan skaalan erilaisia terveysriskejä. Vaikka ideana näiden kanssa on, että paloturvallisuus kasvaisi, tutkimuksen mukaan siinä vaiheessa kun koko asunto on liekeissä, palonestoaineen olemassaololla ei ole suurta merkitystä, jonka lisäksi se vain tuottaa normaalia savua myrkyllisempää savua.

- Torjuntaineet. Itse vaikka kuinka parhaalla tahdollani toivoisin, yleensä en kykene ostamaan kaikkea ruokaani luomuna, koska sitä se elämä vaan on. Modernista maataloudesta puhuessamme sen esittämät ratkaisut ongelmiin ovat usein ongelmallisia itsessään. Kasvintorjunta-aineilla on todistetutsti moninaisia vaikutuksia niin ympäristöön kuin ihmiskehoonkin, ja tietenkin mieluiten niitä välttelisi kokonaan. Toisaalta, jos aikoo ryhtyä asian kanssa ehdottomaksi, ruokavalio muuttuu hyvin pikaisesti ehkä hiukan yksipuoliseksikin. 

Millaisia ajatuksia postaus herätti? Pyritkö omassa elämässäsi välttelemään turhan suurta kemikaalikuormaa, vai oletko sitä mieltä että kaikki kuolevat johonkin jossain vaiheessa, joten asialla ei ole suurempaa merkitystä arkielämän kannalta? 

-Anna 

Kuvat: Flickr: Slice of Chick - Key Limes, chenjack - 水果05

Ladataan...
Ihme ituhippi

KonMari on ollut omalla tavallaan päräyttävän vallankumouksellinen teos. 

Itse en ole kysiestä eeposta lukenut, ja periaatteesta en aiokaan lukea, sillä koen löytäneeni itselleni sopivan ostofilosofian, tavan järjestää kotiani, ja päättää mitkä asiat eivät enää elämääni ja kotiini sovi. Tietenkään en ole kuitenkaan voinut välttyä lainauksilta kirjasta sieltä sun täältä ja utelias kun olen, olen tietenkin netistä metsästänyt käsiini teoksen pääpiirteet ja oleellisimmat vinkit. 

Yksi KonMarissa jaetuista vinkeistä silti kaihertaa itseäni edelleen ja pulpahtelee silloin tällöin mielen pinnalle. Nimittäin vierasvara. En tiedä miten minimalisti-guru Kondo itse händlää tilanteet kun tulee vieraita, mutta hänen oppejaan noudattamalla sosiaalinen elämäni olisi kyllä köyhempää. 

Kirjassa esitettiin, ettei ole mitään järkeä hillota ylimääräisiä kappaleita esim. täkkejä, patjoja sun muita "turhakkeita" vierasvaroina, jos kodissa asujat eivät niitä itse arkielämässään suoraan tarvitse. Ja tämä ei nyt ollut mikään sanatarkka lainaus, mutta kutakuinkin näin sen idean muistan. Eihän vierasvarana oleva täkki ole itselle käytännöllinen tai välttämättä erityisesti tuota iloakaan siellä kaappia tukkiessaan. 

Nautin siitä, että voin olla sen verran vieraanvarainen, että voin aina tilanteen tullen tarjota kaverille tai perheenjäsenelle sohvaa, tai sen puutteessa ilmapatjaa jolla nukkua. Että luonani ajan viettäminen ei olisi mikään kynnyskysymys, koska ei tarvitse laskea, että "Joo, muuten voitaisiin mennä meille ja tehdä ruokaa, mutta tässä on vähän sellainen juttu, että mulla ei ole tarpeeksi lautasia." Ai pyjamabileet? "Joo, sä voit tuoda oman patjan, tyynyn, lakanat, pyyhkeet ja täkin, koska mulla on tarjota sulle tosi kiva tyhjä alue lattia pinta-alaa! Siitä tulee sika kivaa!

On tietenkin asia erikseen etenkin, jos yökyläilijä ei ole todella läheinen ihminen, jonka kanssa nauretaan törkeyksille ja jutellaan siitä mikä elämässä oikeasti vituttaa, pelottaa tai tekee onnelliseksi. -Hiukan etäisempien ihmisten kanssa sitä varmasti onkin hiukan vieraskoreampi ja itsekin varmaan veisin omia lakanoita ja kaikkea muuta asiaan kuuluvaa. Silti oikeasti läheisten ihmisten kanssa haluan todella nauttia siitä hetkestä ja läsnäolosta, ja aika reippaasti tarjota käytettäväksi ihan kaiken mitä talosta löytyy, sillä itselleni ei ole iso vaiva myllätä pesukoneessa yksiä ylimääräisiä lakanoita ja yhtä pyyhettä, verrattuna siihen, että mietiskelen miten toinen raahailee omia lakanoitaan ja pyyhkeitään, tyynyjään ja makuupussejaan pitkin maita ja mantuja monen tunnin matkan päästä. 

Jotenkin kun yritän ihmetellä tätä KonMari filosofiaa jossa vierasvaraa ei säilytetä, "koska sitten jää enemmän tilaa elämiselle", koen , että tuossahan juuri hävitään sillä elämän osa-alueella joka on kaikkein tärkein. Oli kyse sitten perheenjäsenestä tai parhaasta kaverista joka jää yöksi. 

Tietenkin se on aina aivan ihmisestä kiinni, että mihin on tottunut ja mistä tykkää, ja jos vieraita ei oikeasti ikinä käy, onhan se turhan romun säilyttäminen täysin turhaa. Mutta toisaalta, kuten kaikessa minimalismissa, tässäkin pitäisi pelata oman elämäntavan mukaan. Kun asun Tallinnassa, useimmiten yöksi tulijat ovat juuri perheenjäseniä ja ystäviä, ja tuntuu ihanalta saada majoittaa elämän tärkeimpiä ihmisiä joita on ollut ikävä. Ehkä tilanne olisi eri, jos sellainen "joo käydään vaan lounaalla ja leffassa ja mennään teille tekemään ruokaa ja sitten lähden kotiin illalla"-tyylinen hengailu olisi mahdollista kun kaikki asuisivat niin lähellä. 

Mutta joo. Vierasvara on oikeasti yllättävän tärkeä juttu, jonka minimointia kannattaa miettiä pariin otteeseen. Harvemmin kukaan majoittaa viikoittain suurperhettä, mutta toisaalta voisi olla ihan hyvä idea, jos kykenisi majoittamaan yhden tai kaksi ihmistä silloin tällöin. Koska ihmissuhteet ovat kuitenkin elämän suola ja yksi tärkeimmistä onnellisuuden osatekijöistä. 

Vaikka Marie Kondo sanoisi, että ihan hyvin ne läheiset raahaavat omat yöpymiskamansa tiettömien taivalten takaa tai nukkuvat lattialla, että saadaan yksi hylly tyhjäksi vierasvaratavaroista. 

Mitä mieltä olet vierasvaran säilyttämisestä? 

-Anna 

Kuvat: Flickr: nooodle12 ja kellysauer

Ladataan...
Ihme ituhippi

Talvitakki on varmasti monen vaatekaapissa yksi kalleimmista yksittäisistä vaatekappaleista. Tämä johtuu siitä, että pohjoisen olosuhteissa tarvitaan takki joka pitää ulkopuolellaan purevan tuulen, hyisen rännän ja on sen verran laadukkaista materiaaleista, että se pysyy siistinä pitkään. Talvitakki on kertaostoksena yleensä sen verran kallis, että sitä mielellään pitää hyvää huolta takista saadakseen sen kestämään mahdollisimman kauan, ja vältelläkseen tulevaisuuden takin ostoa mahdollisimman pitkälle. 

Koen löytäneeni oman tyylini asian suhteen; musta villakangastakki talven peruskivenä on saapunut jäädäkseen. Ensimmäisen mustan villakangastakkini sain joskus ala-asteen viidennellä luokalla, ja hyvin hoidettuna se kesti itselläni vielä yliopistoelämäni ensimmäisen talven loppuun asti. Sanomattakin selvää, että enpä ole mitenkään merkittävästi kasvanut pituutta enää 11-vuotiaana olemisen jälkeen, joten tämä on ollut mahdollista. -Nyt kierroksissa on elämäni toinen parin vuoden ikään päässyt musta villakangastakki, jonka toivon saavani pitää käytössä vielä vuosikausia. 

Takkia ostaessani pätee kolme sääntöä:

  • Sen täytyy olla musta jotta lika ei näy. Aion anteeksipyytelemättä istua takki päällä bussin penkillä, puistonpenkillä, juoda kahvia joka kuitenkin varmasti läikkyy, kahmaista rapaisen koiran kainaloon... Vaaleissa tekstiileissä tahrat usein näkyvät herkemmin. 
  • Takissa täytyy olla ajaton malli ja leikkaus. Jos aion käyttää takkia seuraavat 10 vuotta, tämän vuoden trendikkäin kuosi tai leikkaus ei näytä enää kovin hyvältä edes kahden talven kuluttua. 
  • Takissa täytyy olla vähintään 70% villaa. Villa on materiaalina siitä kiva, että se hengittää, ja varaa ilmaa väleihinsä on sopivan viileä lämpimämmässä säässä ja sopivan lämmin kylmässä. Materiaalina kestävimpiä ovat villasekoitekankaat, sillä pieni määrä muovikuitua kuitenkin vahvistaa kankaan kestävyyttä. 

Tänä vuonna sitten viimein kaivoin talvitakin naftaliinista kun Tallinnaan viimein saatiin ensilumi pari päivää sitten ja ensimmäinen reaktioni oli "no johan on pahaksi päässyt". -Hihat, taskujen suut, kainalot ja kylki jonka puolella usein pidän laukkua olivat nyppyyntyneet härskin näköisiksi. Tähän on onneksi kuitenkin ratkaisu. Seuraa elämäni tehokkain Pirkka-niksi jolla pidentää vaatteen käyttöikää: 

  1. Tarvitset teippiharjan ja partahöylän. 
  2. Vedä takki kertaalleen läpi teippiharjalla, jolla saat irti kaiken takin pinnassa vapaana vaeltavan pikkukarvan. 
  3. Ota höylä kauniiseen käteen, laita kunnon työvalaistus päälle ja hellästi höylää nukka pois kankaan pinnasta. 
  4. Teippiharjaa irronnut nukka pois

Mikäli selitys kuulosti hämärältä, Youtubesta löytyy tutorial pätkiä joiden avulla hahmottaa hommaa tarkemmin. 

Samaa tekniikkaa olen kokeillut myöskin college-vaatteisiin ja lopputulokset ovat olleet hyviä. Ohuempiin neulevaatteisiin en uskaltaisi partahöylällä kajota, sillä materiaali ei ole useinkaan mielestäni tarpeeksi tukevaa pysyäkseen aloillaan terän alla, ja pelkään että käden tai kankaan vähääkään lipsahtaessa viiltelen reikiä ohuempiin vaatteisiin. Talvitakki puolestaan on sen verran jykevää kangasta, että sen kanssa ei tarvitse olla erityisen huolissaan. -Tällä tavoin olen itse saanut freesattua nyppyyntyvää talvitakkia vaikka kuinka monta vuotta putkeen, ja homma on melkein vastaavaa kuin kenkien lankkaus. Pienellä vaivalla elähtänyt näyttää taas uudelta, eikä ole mitään tarvetta hankkiutua eroon hyvästä takista, joka on vain jäänyt hivenen vaille huoltoa. Myöskin nukkapuimurit ovat hyviä apuvälineitä kyseiseen puuhaan, mutta toisaalta ainakaan itse en ole omistanut vielä niin tehokasta nukkapuimuria, että sen käyttö olisi yhtä nopeaa ja lopputulos yhtä hyvää kuin partahöylällä vetely. 

Hyvin huollettu vaate tuottaa iloa pitkään: 1. Ei tarvitse vaivautua kaupoille etsimään uutta talvitakkia vuosittain. 2. Se, että ostaa laadukkaan takin kerralla ja käyttää sitä seuraavat kymmenen vuotta tulee huomattavasti edullisemmaksi kuin vuosittain uuden takin hankinta. 3. Vaatteesta kunnolla huolehtiminen kutistaa ekologista kuormaasi, kun vaate todella käytetään elinkaarensa päähän asti, jolloin sen valmistukseen käytetyistä materiaaleista ja työstä on viimeinkin mehustettu kaikki käyttötehokkuus irti, eli sitä ei ole valmistettu turhaan. 

Näin keskiviikkofiiliksissä käykäämme kunnollisella vaatehuollolla kertakäyttöisyyttä vastaan. :) 

-Anna 

Ladataan...
Ihme ituhippi

Alun perin kiinnostuin "ekokodin" ekologisemmista puhdistusvaihtoehdoista hoksattuani luonnonkosmetiikan hyödyt kemikaali altistuksen vähentämisessä ja ei vienyt pitkää aikaa keksiä, että sama logiikka pätee myös kodinpuhdistukseen. En ole kovin allerginen tai hajusteyliherkkä ihminen, mutta siitä huolimatta pyrin myöskin olemaan altistamatta itseäni turhaan yliherkkyyttä aiheuttaville aineille. Lisätietoa hajusteiden ja muiden allergisoivien aineiden kanssa fiksummin pelaamisesta löytyy mm. Allergia-, Iho-, ja Astmaliiton verkkosivuilta.

En mielelläni kutsu kotiani ekokodiksi, sillä ihan koti se vaan on, eikä siivousvalintani mielestäni ole varsinaisesti mikään diippi steitmentti yhteiskunnan vallitsevaan tilaan liittyen. Ekokoti on sanana vähän kuin ilmaisu "tyttöbändi". -Maailmassa menee hyvin sitten kun kyseistä etuliitettä ei enää tarvita. Ja ehkä vielä lisäksi olen sen verran sisäistettyjen ennakkoasenteiden uhri itsekin, että kuulostaisi omaan korvaani hiukan turhan härskiltä ihme ituhippeilyltä alkaa työpaikan kahvipöytäkeskustelussa selittää täysin pokkana: "No, mä käytän ekokotini siivoukseen ruoka-aineita ja muuta tosi hipin kuuloista tavaraa. Mutta jos tulisit käymään, et edes tajuaisi että mun kodissa ei Tolua käytetä. "

Etikka on ekokodin halvin yleispuhdistusaine. Itse puhdistan etikalla keittiön pintoja, käytän sitä pyykin huuhteluaineena, ja välillä lorautan sitä lattianpesusaaviin pesuaineen sijasta. Myöskin Tallinnassa on kalkkisin koskaan kohtaamani vesi, joten veden ja kahvinkeittimet ovat aivan tukossa jo parin keittelykerran jälkeen, jolloin vesi-etikka liuksen keittäminen, ja sen jälkeen vielä huuhteluksi yhden vesi kierroksen keittäminen laitteessa saa sen taas hehkumaan puhtauttaan hetkeksi. Myöskin kalkista pinttyneitä suihkukaappeja olen puhdistanut laittamalla laimentamatonta etikkaa suihkepulloon, ja suihkutellut siitä tasaisen kerroksen seinille, antanut etikan liota seinissä pari tuntia, ja sen jälkeen kalkkitahrat ovat lähteneet seinistä kevyesti ilman väkivaltaista ja voimia vievää hankausta ja hinkuttamista. Välillä olen myöskin lorauttanut ikkunanpesuveteen etikkaa, ja lopputulos on mielestäni ollut huomattavasti kirkkaampi kuin perus tiskiaineella. 

Viina. Eestissä olen usein ostanut marketin halvinta ja vahvinta vodkaa, joka toimii niin rasva- ja meikkitahrojen tekstiileistä puhdistukseen kuin vessanpesuun, sekä viinahauteena haavojen desinfiointiin. 

Sokeri. Sokeripalalla hinkuttamalla saa muuten ihan älyttömän näppärästi lieden puhdistettua ilman voimakkaampien kemikaalien käyttöä. 

Eko-tiskiaine. Näitä ekologisemman tiskiaineen brändejä on useampia: löytyy Ecoveriä, ja itse tällä hetkellä käytän Tallinnassa helposti saatavilla olevaa Sonettia. Tällä hetkellä ilman astianpesukonetta tiskaan astiani käsin, ja siihen tottumuksen vuoksi helpoin ratkaisu on perusetikan sijaan hiukan tutumpi geelimäinen tiskiaine. Välillä tilanteesta riippuen käytän vastaavan tyylistä tiskiainetta myös lattioiden pesuun, ikkunanpesuveden pohjasaippuana, sekä oikeastaan kodin yleispuhdistusaineena. Tämä on hyvä ja helppo ratkaisu etenkin jos etikan haju tökkii, eikä sen kanssa mielellään ole tekemisissä, mutta kodin hoidossa haluaisi silti toimia hiukan kestävämmin, luontoa ja omaa kehoa kunnioittaen. 

Marseille-saippua. Marseille-saippua on oliiviöljystä valmistettua saippuaa, jota olen tykännyt käyttää herkempien alusvaatteiden käsinpesuun, nahkatuotteiden puhdistukseen sekä meikkisivellinten puhdistukseen. Marseille-saippua sopii myöskin kodin yleispesuaineeksi, jos sen jaksaa liottaa veteen. Marseillesaippuan ehdoton paras puoli on, että sitä saa palasaippua muodossa, jolloin logistiikka vaiheessa ei tarvitse kuljettaa painavaa vettä liuotetun saippuan seassa pitkin maita ja mantuja, kun olisi voinut kuljettaa pelkän saippuan kuivatuotteena, kuten Marseille-saippuan kanssa usein tehdään. 

Pesupähkinät. Olen itse tykännyt pestä pyykkini pesupähkinöillä, joissa toimiva saippua-aine on luonnonmukainen saponiini. Pesupähkinät heitetään pyykkikoneeseen pienessä pussissa ja saman pähkinän voi käyttää useamman kerran ennen kuin se tulee tiensä päähän. Pesupähkinät ovat täysin hajustamattomia, joten pyykkiin ei jää sellaista välillä jopa hiukan äksyä pyykinpesuaineen tuoksua joka pistää nenän vetistämään. 

Pölypussiton imuri. Omilleni muutettuani käytin ihan tyytyväisenä vanhemmiltani saatua parikymmentä vuotta vanhaa Daewoon pörisijää, kunnes viime syksynä se viimein sanoi sopimuksensa irti. Tuli hetki ostaa aikuisen elämäni ensimmäinen oma imuri, joka oli jotenkin hämmentävä kokemus. Tiesin heti, että imuri tulee olemaan pölypussiton. -Miksi?  a) Pölypussit joiden ainoa funktio on mennä roskikseen maksavat yllättävän paljon rahaa b) Pölypusseja ei ole kotona varastossa koskaan silloin kun todella tarvitsisi c) Pölypussin metsästys kaupasta on aina tuntunut neulan metsästykseltä heinäsuovasta, sillä siinä saa lukea imureiden mallinumeroita silmät sikkuralla kun yrittää tulkita "niin sopiiko tämä siihen mun imuriin?". Pölypussien kanssa sähläämiseen kypsyneenä hommasin sitten pölypussittoman imurin, ja noin vuoden kokemuksen jälkeen suosittelen lämmöllä: aina kun imu tuntuu hyytyvän, sen kuin kippaa vain säiliön sisällön roskikseen ja jatkaa imurointia. Vähemmän roskaa ja vähemmän kikkailua. 

Mikäli omassa kodissani käyttämistäni kodin puhdistusaineista ja vinkeistä jäi mielestäsi vielä uupumaan jokin kaipailemasi ratkaisu, Marttaliiton sivuilta löytyy myös aivan älyttömän hyviä luonnonmukaisempia kodinpuhdistusvinkkejä. Iloinen yllätys ekologisemman kodinsiivouksen saralta itselleni on myäskin ollut Facebookissa Ekokoti & ekopesuaineet ryhmä

Mitä käytät kodin siivoukseen? Onko sinulla mitään erityisempiä periaatteita tai tavoitteita aiheen tiimoilta? 

-Anna 

Kuvat: Flickr: Amy The Nurse: Cactu

Ladataan...
Ihme ituhippi

Olen hurahtanut podcasteihin. Spotify-soittolistan jumputuksen sijaan on vaihtelun vuoksi yllättävän kivaa kuunnella bussissa istuessa kuulokkeista ihmisiä höpöttämässä, oli kyse sitten siitä, että tarjolla on hölötystä viihteen ja komedian vuoksi, tai sitten vakavampaa keskustelua politiikasta, maailman tilasta tai terveydestä. Laiskalle ihmiselle kyseessä on uskomattoman helppo ja vaivaton tapa oppia uutta ja tulla tutustutetuksi aiheisiin joihin ei joko muuten olisi törmännyt, tai jotka kiinnostavat, mutta aina ei vain aika riitä kaivaa lisää tietoa että siihen saisi aikaiseksi muodostettua edes hataria alustavia mielipiteitä. Video killed the radio star, mutta podcasti herätti radio-staran jälleen eloon. On jännää havaita, että erittäin visuaalisessa maailmassa on joskus tosi kivaa myös ihan ilman jatkuvaa kuvituksen virtaa. 

Tästä valaistumisesta inspiroituneena kasailin listan viime aikojen suosikkipodcasteistani, joita voin lämmöllä suositella. Podcastien etu verrattuna äänikirjoihin on muuten myös se, että iso osa sovelluksista joilla näitä voi kuunnella, mm. Supla, Soundcloud ja YleAreena ovat ilmaisia, joskin ainakin Suplassa on jonkin verran mainoksia. Toisaalta Suplassakin mainoksia on huomattavasti vähemmän kuin jos saman ohjelman kuuntelisi suoraan radiosta, eli omasta mielestäni tämähän on aivan kultaa. 

1.  V- ja W-tyylillä 

Puhdasta komedista ilotulitusta. Juha Vuorinen ja André Wikcström jauhavat paskaa Juhan autotallissa, ja aiheet koskettavat yleisiä ihmiselämään kuuluvia juttuja, kesämökeistä sukujuhliin, IKEAAn ja luontaistuotekauppoihin. Molemmat jakavat omia kokemuksiaan ja heittävät läppää välissä. 

2. Biohakkerin käsikirja 

Teemu Arinan, Jaakko Halmetojan ja Olli Sovijärven Biohakkerin käsikirja -kirjaan ja verkkosivuihin perustuva podcast, jossa keskustellaan joko keskenään tai kiinnostavien vieraiden kanssa aiheista kuten villivihannekset (siis kansankielellä rikkaruohojen syöminen), vahingollinen perfektionismi ja palautuminen. Tässä podcastissa tykkään erityisesti siitä, että esitettyjä kysymyksiä ja väitteitä on taustoitettu aika hyvin, ja jos aihe kiinnostaa todella paljon, siitä voi lueskella lisää Biohakkerin käsikirjan nettisivuilla, tai vaihtoehtoisesti jatkaa PubMed tietokannan kahlaamista aiheen tiimoilta. 

3. Ilta-Sanomat: ÄVÄ - Äreät Vanhat Äijät 

Sisäpolitiikkaa beibi! Vasemmistoa ja oikeistoa edustavat herrat keskustelevat ja nahistelevat viikon sisäpoliittisista aiheista, oli kyseessä sitten Airiston Helmi, AY-liike vastaan työnanatajasektori, tai abortti möläytyksien seurauksena pidetty hallituksen luottamusäänestys. Podcasti rakentuu tosi kivasti kun molemmat edustavat hiukan eri näkökantoja, syntyy keskustelua ja väittelyä. Kiintoisasti kuunnellessa huomaa, että useimmiten tavoite on sama, mutta keinot aivan erit, tosin välillä keskustelijat pääsevät jopa keskenään yhteisymmärrykseen. 

4. Radio SuomiPop: Aamulypsy - Koko shitti 

Suomipopin Aamulypsy on varmasti kaikille tuttu. Tässä on joku pieni pala törkyturpaista aamuisen unipöhnäistä Suomea ja suomalaisuutta jota aina välillä tulee ikävä. Välillä tätä saattaa maratoonata läpi useampia jaksoja, ja välillä tulee kiintiö täyteen "Mä en jaksa enää yhtään pissakakka-juttua, urheiluaiheista pätemistä tai kikatettua vänkäämistä". Toisaalta sitten taas kun on jonkun aikaa ollut kuuntelematta on taas hauska palata tämän klassikon pariin. Etenkin kun podcast versiossa ei tarvitse kuunnella mainoksia välissä. 

5. YLE: Mistä maailma puhuu? 

Olen ylipäänsä tykännyt YLEn ulkomaan kirjeenvaihtajien kolumneista, mutta olen hiljattain löytänyt myös kyseisten kolumnien kirjoittajien haastatteluja sisältävän podcast-sarjan YLE Areenasta. Aiheet vaihtelevat maittain ja niissä on aika jännä kirjo maailman politiikkaa mutta myöskin kulttuurierojen tutkiskelua Suomeen verrattuna. Tätä kuunnellessa opin aina jotain uutta ja saan uusia näkökulmia juttuihin joista itselläni usein ei ole ollut hölkäsen pölähdystäkään. 

Kuunteletko podcasteja? Jos kyllä, vinkkaa omat suosikkisi kommenttikentässä :) 

Kuva: Flickr: New kitchen radio by Johan Larsson 

Ladataan...
Ihme ituhippi

Vastauksena otsikkoon, luultavasti ihan hyvin ja ongelmitta. Olen aiemminkin pohtinut suhdettani vaatteisiin, niin minimalismin kuin ekologisuudenkin näkökulmasta. Etenkin kirjoitettuani postauksen Pikamuotia ja prosenttilukuja jäin vaan miettimään että.. wau.  Kehitysmaatkaan eivät enää haluaisi vastaanottaa länsimaiden "hyväntekeväisyytenä" lähettämiä vaatteita, koska niitä on jo aivan liikaa. 

-Montakohan vaatetta keskimääräinen suomalainen osti tai edes omisti vielä noin 50 vuotta sitten? Tähän en tiedä vastausta, eikä googlekaan tarjonnut aiheen suhteen pikaista fakta-tukea, mutta varmasti huomattavasti vähemmän kuin nykyään. En näe miksi maailma olisi muuttunut niin paljon, että yhtäkkiä tarvitsisimme hillittömän vaatekaapin. Teemme vähemmän vaatteita likaavaa fyysistä työtä, ja sääolotkaan eivät ole juuri muuttuneet lievää lämmön lisäystä lukuunottaamatta. Lisääntynyt vaatteiden kulutus ei ole myöskään tehnyt ihmiskunnasta onnellisempaa muuten kuin pieniksi hetkiksi ostotapahtumien yhteydessä. 

En yleensä viihdy kovin hyvin vaatekaupoissa, sillä aina siellä on joku päänsärkyä aiheuttava myymälätuoksu, vaatteista irtoavaa aivastuttavaa pölyä, taustalla renkuttaa ärsyttävä soundtrack, huonosti valaistut pukuhuoneet hankaloittavat istuvuuden arviointia, ja jos sen kiinnostavan vaatteen löytää, oma kokoni on useimmiten loppu. -En ole viimeisiin pariin vuoteen hirveästi pyörinyt vaatekaupoissa ajanvietteeksi, koska tiedän että usein lopputulos on, että alkaa ärsyttämään kun kriteereitäni vastaavaa vaatekappaletta (tarpeeksi paksu kangas, hyvin ommellut saumat, mielellään luonnonmateriaali) ei löydy. -On olemassa se riski, että turhautumisen ja väsymyksen keskellä ostan sen helpon halvan rätin, joka ei ollut yhtään sitä mitä tulin hakemaan. Toki vastaavan tyylistä impulsiivista ostelua on tapahtunut huomattavasti vähemmän sen jälkeen kun olen alkanut tiedostamaan, että kyse ei ole vain yhdestä epäonnistuneesta vaateostoksesta, vaan se on osa suurempaa kuviota joka ei vaikuta ainoastaan itseeni. Mutta ongelman tiedostaminen ei tee väsymyksen ja vitutuksen voimalla tehtävästä harha-ostamisesta yhtään sen hyväksyttävämpää tai "okeimpaa", niin kauan kuin ongelmaa yhä esiintyy. -Projektin tavoitteena on lopettaa ainakin vuodeksi kokonaan tämä turhanaikainen vaatekaupassa luuhaaminen ja itsensä turhalle ja harkitsemattomalle kuluttamiselle alttiiksi asettaminen. 

Jos en osta vaatteita vuoteen, menetänkö mitään? -Öö..No tota.. En? -Eli vuoden mittainen ihmiskoe voi ihan hyvin alkaa. 

En ole aiemmin tietoisesti kokeillut minkään tyyppistä ostolakkoa, mutta ehkä nyt aika voisi olla sille kypsä. Ajattelin, että olisi todella kiinnostavaa sekä tutkailla omaa suhtautumistani pukeutumiseen, mutta myöskin kutistaa omaa hiilidioksidikuorman viipalettani. -Tosin, koska en ole vielä saavuttanut pistettä jossa olisin täydellinen ja ultimaalisen valaistunut eko-ihminen, asetan omalle ihmiskokeelleni myös tasan kaksi poikkeusehtoa vuoden aikana:  

1. Valmistujaismekko. Valmistun keväällä. En juhlinut kandiksi valmistumista mitenkään, enkä omista juhlamekkoa, joten tätä ainutkertaista tilaisuutta haluan juhlistaa, sillä se tulee eteen vain kerran elämässä. 

2. Työvaatteet. Oletan viimeistään syksyllä (toivottavasti) aloittavani oman alan työt, jolloin työpaikan pukukoodista riippuen saatan tarvita työvaatteita. En omista istuvaa jakkua tai suoria housuja, joten jos potentiaalinen tehtävä sitä vaatii, edellä mainitut ovat ihan perusteltuja ostoksia. 

Näillä kahdella rajaehdolla, 16.10.2018 alkaen en osta vuoteen uusia vaatteita, yhtään mistään lähteestä. Kuviota voi sitten katsella uudelleen 16.10.2019. Simple as that. 

-Uskon, että noilla säännöillä jää varmasti hankkimatta monta asiaa, jotka kyllä jäisivät käyttöön, mutta olisivat itsessään aivan turhia. Toki todellisten "ostamatta jättämisten" määrää on mahdotonta arvioida tai laskea, sillä en ole tullut vertailun vuoksi pitäneeksi tilastoa siitä montako vaatekappaletta olen kuluneen vuoden aikana ostanut. 

Käyttökelpoista faktaa kertakäyttöisten vaatteiden teollisuudesta

Liki 60% kaikista maailmassa tuotetuista vaatteista päätyy roskikseen tai poltettavaksi vuoden sisällä valmistuksesta. 

73% kaikista maailmassa valmistetuista vaatteista päätyy poltettaviksi tai kaatopaikalle materiaalien uudelleenkäytön sijaan. 

YK:n mukaan muotiteollisuus on vastuussa 10% maailman hiilidioksidipäästöistä.

- Arvioiden mukaan vuosittain valmistetaan 20 uutta vaatekappaletta per henkilö ja ostamme vaatteita nykyään 60% enemmän kuin vielä vuonna 2000. 

Polyester-kuidusta valmistetuista vaatteista irtoaa pesun yhteydessä mikromuovia, joka päätyy vesistöihin ja sitä kautta potentiaalisesti ruokaketjuumme. Polyesterin kaltaiset keinokuidut myös maatuvat samalla nopeudella kuin kaikki muukin muovi. 

- Suurin osa maailmassa viljellystä puuvillasta on GMO-puuvillaa  jotta se kestäisi tuholaisia paremmin, mutta samalla sitä tarvitsee suihkuttaa erittäin voimakkailla torjunta-aineilla, jolloin yleensä köyhissä maissa asuvat maanviljelijät kärsivät torjunta-aineiden aiheuttamista terveysongelmista. 

Kuinka usein ostat vaatteita, ja oletko niin taitava, että osaat ostaa vain fiksuja tuotteita todelliseen tarpeeseen? 

-Anna 

Ladataan...
Ihme ituhippi

IPCC:n raportti julkaistiin maanantaina. Kyseessä on YK:n alainen ilmastopaneeli, jossa asiantuntijat ympäri maailman ovat yhteistyössä koonneet puolueettoman tieteellisten tutkimusten kokoelman ilmastonmuutoksesta. Raportti julkaistiin nyt, jotta eri maiden hallituksilla on tarpeeksi aikaa perehtyä siihen ennen joulukuussa Puolan Katowicessa pidettävää ilmastokokousta. Raportti linjaa, että jokin aika sitten Pariisissa allekirjoitettu sopimus, jossa tähdätään ilmaston lämpenemisen rajoittamiseen 2 celsius asteeseen ei riitä. -IPCC:n tuoreen raportin mukaan maailman keskilämpötilan nousu pitäisi rajoittaa 1,5 asteeseen ja raportissa tähdätään tilanteeseen jossa maailma olisi hiilipäästötön vuoteen 2050 mennessä, jos haluamme estää korjaamattomien vahinkojen syntymisen.

Jokin aika sitten juhlittiin sitä, että suurin osa maailman maita allekirjoitti Pariisin sopimuksen. Tähän mennessä 197 Pariisin sopimuksen allekirjoittaneesta maasta sen on ratifioinut 181 maata. Reilu vuosi sitten kohistiin siitä, että Yhdysvaltojen Trump julisti, että Yhdysvallat irtaantuu "ei-sitovasta" Pariisin sopimuksesta. -Paitsi, että sopimus ei ole "ei-sitova", kun Yhdysvallat ehti ratifioida sopimuksen jo ennen politiikan uutta aikakautta. -Jos Yhdysvallat olisi vain allekirjoittanut sopimuksen, mutta jättänyt sen ratifioimatta se olisi ei-sitova. -Pariisin sopimuksen Artiklan 28 mukaan, sopimuksesta on mahdollista irtisanoutua ilmoittamalla kirjallisesti YK:n pääsihteerille "kolmen vuoden kuluttua sopimuksen voimaan astumisesta osapuolen osalta", jonka jälkeen sopimuksesta vetäytyminen astuu voimaan vuoden kuluttua ilmoituksesta. Jos laskeskelemme tästä, tämä tarkoittaa sitä, että jos Yhdysvaltain tuorein presidentti ilmoitti halunsa sopimuksesta irtoamisesta 01.06.2017, ja Yhdysvallat on ratifioinut sopimuksen 04.11.2016,  Yhdysvallat on vielä osa Pariisin sopimusta vähintään 04.11.2020 asti. Siihen päivämäärään asti Yhdysvallat on Pariisin sopimuksen jäsenmaa, eikä kansainvälisen oikeuden mukaan saa tahallaan estää tai vaikeuttaa sopimuksen toteuttamista. Toisaalta se on sitten eri juttu jos "vahingossa" ei vaan ihan päässyt maaliin asti "kovista yrityksistä" huolimatta. 

Mutta tosiaan IPCC:n uuden raportin perusteella voimme Pariisin sopimuksen kohdalla huokaista, että ajatus on kaunis, vaan ei valitettavasti riittävä. Ja tämän vuoksi nyt odottelemme jos Katowicen ilmastokokouksesta nousisi jotakin parantamaan tilannetta. 

Ilmaston lämpeneminen tapahtuu jonkin verran nopeammin pohjoisilla alueilla, kuten Suomessa jossa ilmastomme on tähän mennessä lämmennyt jo 2 astetta. Ilmatieteen laitoksen ja muiden asiantuntijoiden mukaan Suomessa vuoden keskilämpötila voi nousta jopa 6-9 astetta vuoteen 2100 mennessä. 

IPCC:n raportissa ei esitetty kärjistetysti tiettyjä asioita jotka kunkin maan tulisi ehdottomasti tehdä, mutta toisaalta aika vahvaa vinkkiä antaa kuitenkin asiantuntijakomitean listaamat keinot ilmaston lämpenemisen hillitsemiseen, kuten esim. Suomessa paljon kohisuttanut neuvo siitä, että metsiä ei pitäisi hakata, koska ne ovat maapallon hiilinieluja, ja hakkauksen myötä niistä vapautuisi hiilidioksidia ilmakehään. Ironisesti Suomi on juuri ollut suunnittelemassa biotaloutta ja biojalostamoja, joissa luodaan metsä-materiaalista polttoainetta. Teoriassa ajatushan on ihan kiva. Uusiutuva raaka-aine, eli puu ja siitä jotakin bensan kaltaista(?) ainetta. Öljytön ratkaisu! Katselin uutisia jossa pääministerimme toisteli ettei ole biojalostamojen tulevasta käyttöönotosta huolissaan, sillä ne ovat kestävällä pohjalla. -Mutta miten tässä määritellään kestävä pohja? Saattaisin olla idean takana, jos kyse olisi pelkästään öljyn ja kivihiilen käytön vähentämisestä, tai istuttaisimme enemmän metsää (joka vielä kasvaisi humisten) kuin kaadamme sitä. Mutta biojalostamot ovat osa suurempaa kokonaisuutta, jonka kanssa saadaan varmasti kuulla jatkossa punniskelua ja asiantuntijalausuntoja. -Raportin toinen pieni suuri välitön vaikutus Suomessa oli lähinnä symbolinen, mutta ihan mieltä lämmittävä lupaus presidentti Niinistöltä leikata presidentin kanslian hiilijalanjälkeä kolmannekseen nykyisestä. 

Sitten se viikon suosituin unpopular opinion: "Miks mun pitäis tinkiä elintasostani, kun muualla eletään kuin viimeistä päivää?" ja "Suomen tekemisillä tai tekemättä jättämisillä ei ole isossa mittakaavassa mitään väliä, tämä maa on kärpäsen paska kartalla verrattuna isoihin saastuttajamaihin."

Alkuun kommentti jaksoi ehkä provosoida, mutta muutaman päivän jälkeen se väsyttää. Ja tavallaan ymmärränkin kyseisen näkökannan esittäjiä. Saattaisin itsekin yhtyä tuohon ajatusmalliin, jollen toivoisi jonain päivänä lisääntyväni, tai jos olisin (tietääkseni?) elämäni loppupuolella "enhän mä sitä kurjuutta tule enää näkemään" tai olisin vaan väsyneempi ja kyynisempi pessimisti. Aika harva kommentin esittäjistä kuitenkaan edes kieltää ilmaston lämpenemistä. Suurin osa vaikuttaa olevan vaan turhautuneita siihen, miten omalla toiminnalla ei tunnu olevaan mitään merkitystä ja sitten kaupunkilaiset "fillarikommunistit" jeesustelevat maaseudun Martille että pitäisi fillaroida, käyttää julkisia ja sähköautoja kun lähimpään ruokakauppaan ja terveyskeskukseen on 25 kilometriä syvällä harvempaan asutun Suomen uumenissa. -Ja sitten pitäisi ottaa vielä ilmastopolitiikka valtion prioriteetiksi, vaikka täällä on ihan tarpeeksi ongelmia muutenkin. 

Omalla tavallaan ymmärrän, että ilmastoahdistus pohjoisen olosuhteissa on monen mielestä "first world problem", kun ei tarvitse keskittää kaikkea energiaa elannon hankkimiseen ja hengissä selviytymiseen.

Mutta miksi juuri sinua kiinnostaisi?

1. Tropiikissa, rannikkoalueilla, kuivilla seuduilla ja vuoristoiden alueilla ihmiset kärsivät sen vaikutuksesta konkreettisesti elinalueidensa kaventumisena, äärimmäisinä säätiloina, ja ravinnon tuotannon vaikeutumisena. Tästä seuraa myöskin ilmastopakolaisuutta, jolloin ei ole enää muita vaihtoehtoja kuin lähteä kotialueelta johonkin missä on edellytykset "normaliin" elämään, jotka ovat kotoa kadonneet. 

2. Suomalaisesta luonnosta katoaa eliölajeja (ja uusia leviää) normaalia korkeamman lämpötilan vuoksi, ja riskeeraamme, ettemme voi näyttää lapsillemme tai lapsenlapsillemme Suomen luontoa kaikessa komeudessaan. Jo nyt osa jäähän ja lumeen sopeutuneista eläinlajeista on joutunut muuttamaan pohjoisemmille elinalueille Etelä-Suomen ollessa liian lämmin niiden lajinomaiselle elämälle. Samoin useat eläimet ovat levinneet "normaalia" pohjoisempaan, johtuen levinneestä lämpimästä elinalueesta. Samoin Etelä-Suomeen saapuu vieläkin etelämmästä uusia Suomen luonnolle epätyypillisiä eläinlajeja, johtuen soveliaaksi muuttuneesta lämpötilasta. 

3. Voimme heittää ikuiset heipat saimaannorpalle. Juuri sille uhanalaiselle kansallisylpeydelle jolla on maailman söpöimmät silmät. 

4. Lumettomina talvina Etelä-Suomessa ei paljon hiihdetä tai luistella muualla kuin keinojäillä.

5. Sinileväisessä meressä ei myöskään pahemmin vietetä hauskoja rantapäiviä.

6. Myöskään tulevaisuudessa useammin esiintyvät lumettomat talvet tuskin auttavat kaamosmasennukseen, kun tälläkään hetkellä meillä ei meinaa riittää resursseja mielenterveysongelmien hoitoon. 

7. Raskasta fyysistä työtä tekevien työ muuttuu riskialttiimmaksi helteiden lisääntyessä. Lapset ja vanhukset kärsivät helteistä ja voimakkaat helteet aiheuttavat terveysongelmia

8. Tulevaisuudessa kärsimme useammin voimakkaista myrskyistä, jotka katkovat sähkölinjoja ja rikkovat taloja puiden kaatuillessa mihin sattuu. 

9. Ilmaston lämpeneminen uhkaa myöskin meille tuttuja eksoottisia ruokia, kuten kahvi, banaani ja appelsiinit, johtuen näiden tuotteiden kasvatusalueilla mellestävistä helleaalloista, tulvista ja äärimmäisestä kuivuudesta.  

10. Erilaiset loiset ja sairauksia levittävät hyönteiset hyttysistä muihin olentoihin leviävät alueille joissa ne eivät ole aiemmin olleet erityisen huolestuttava ongelma. 

-> Eli siis suhteellisen tiiviisti ilmaistuna, vajaan viikon aikana olennaisimmat tapahtumat Suomessa liittyen kyseiseen raporttiin ovat some-ärsytys ja -huoli, joista on saatu aikaan raivoa molempiin suuntiin. Suuri osa ihmisistä on pohtinut kulutustottumuksiaan ja omaa vaikutustaan. Suomeen kaavaillusta biotaloudesta väitellään ja presidentin kanslia aikoo leikata päästöjään. -Ja siinäpä se kutakuinkin onkin. Aiheen ympäriltä olisi tietenkin kaikista osapuolista mukavaa jos asiasta käytäisiin rakentavaa keskustelua, emme ehkä ole kaikki ihan samaa mieltä, eikä kukaan halua luopua "saavutetuista eduista" vapaaehtoisesti. Silloin vapaaehtoisten tekojen ja "luopumisten" merkitys kasvaa, mutta myöskin poliittisen johtajuuden sekä suunnan näyttämisen merkitys ja etujen tasapainottaminen. -Millaisia arvoja haluamme Suomen edustavan? 

Eduskuntavaalit ovat tulossa suhteellisen pian. Helppo tapa vaikuttaa asiaan, on äänestää mitä tahansa ehdokasta/ puoluetta, joka ottaa ilmastonmuutoksen tosissaan ongelmana ja on halukas panostamaan asiaan tulevalla vaalikaudella. Hiljaiseen puolueeseen kuuluminen on vähän surullista puuhaa. Jos ei kerran neljään vuoteen viitsi käydä heittämässä lappua laatikkoon (ilman jotain oikeasti hyvää syytä), on ihan turha nurista, että politiikkaa tehdän tavalla tai toisella väärin. Vaalit ovat suorin ja vaivattomin tapa vaikuttaa neljä vuotta kerrallaan. 

... ja ettei menisi liian vakavaksi, niin linkkiä klikkaamalla pääsee ihastelemaan pörröistä kuuttia

Miten reagoit IPCC:n tuoreeseen raporttiin? 

-Anna 

Ladataan...
Ihme ituhippi

Hekumoissani nautin napata kaupasta kauden kasviksia, ja sitten jää yllättävän usein mysteeriksi mitä näistä saisi tehtyä. Satokausien mukaan elämiseen pyrkiminen on yllättävän usein haasteellisempaa kuin olisin alkuun kuvitellut. Aika usein ratkaisuni on keitto, sillä keskimääräisen keiton valmistusprosessi vaatii vaivannäköä vain sen verran, että pilkkoo ainekset, huitaisee kattilaan, odottelee kypsymistä ja sitten valinnan mukaan surauttaa (tai ei surauta) sauvasekoittimella sosekeitoksi. 

Keitot ovat myös älyttömän helppoja arjen pelastajia, tykkään pakastaa keittoja annoksina, ja sitten jonain iltana kun tiedän, että seuraava päivä tulee olemaan kiireinen, lykkään keiton pakastimesta jääkaappiin sulamaan, ja seuraavana päivänä se tarvitsee vain lämmittää hellalla. 

Olen tarkoituksella viimeaikoina vatsavaivojen pelossa vältellyt kaalia, mutta tällä kertaa en voinut vastustaa pienen suloisen punakaalin hehkuvaa olemusta, joten se tarttui matkaani. Punakaalista on saatavilla myöskin paljon terveyshyötyjä: Se sisältää runsaalsti C-vitamiinia (pysy kaukana flunssa!), betakaroteenia, folaattia, ja E- sekä K-vitamiineja. Kaalit ovat myöskin hyvä seleenin lähde. Seleeni on antioksidantti joka suojaa kehoa hapettumisstressiltä, mutta myöskin tukee kehon omaa immuunipuolustusta ja suojaa kehoa vahingoittavilta aineilta, kuten karsinogeeneiltä ja raskasmetalleilta. Seleeni toimii lisäksi hyvin yhdessä E-vitamiinin kanssa. 

Keiton punajuuri puolestaan onkin jännempi epeli kuin olin kuvitellut maan alla kasvavan ruskean möhkäleen olevan, jolla saa aivan varmasti kädet pinttymään hehkuvan vaaleanpunaisiksi. Punajuuresta löytyy A-, B-, C- ja E-vitamiineja, runsaasti kivennäisaineita kuten rautaa, sinkkiä, magnesiumia ja kaliumia, sekä etenkin folaattia, joka auttaa punasolujen uudistumisessa ja aineenvaihdunnassa, jonka lisäksi se auttaa kehoa suojaamaan ja korjaamaan DNAta. 

Kurkumaa puolestaan tykkään huitoa mukaan hiukan jokaiseen ruokaan, sillä se on varsin miedon makuinen mauste, jolla on useita väitettyjä, ja jonkun verran tutkittujakin terveysvaikutuksia. Lisätutkimuksia odottaessa, sen käytöstä tuskin suurempaa haittaakaan on monipuolisen ruokavalion lisänä. Yksi tutkittu vaikutus kurkumalla on anti-inflammatorinen, eli tulehdusta vähentävä vaikutus, jonka lisäksi sillä on antioksidatiivisia vaikutuksia kuten monilla muillakin mausteilla, joten se sopii tähän aikaan vuodesta kuin muumi kanoottiin terveyttä ylläpitämässä. 

Sovelletun bors keiton resepti

  • Punajuuri
  • Punakaali 
  • Keitetty peruna (sattui löytymään jääkaapista)
  • 2 kasvisliemikuutiota
  • Suolaa kunnon tujaus
  • Pippuria
  • 5 valkosipulinkynttä (tai ihan maun mukaan, itse nautin kunnon valkosipulikylvyistä) 
  • Timjamia 
  • Pari laakerinlehteä 
  • Kurkumaa 
  • Loraus omenaviinietikkaa

Sitten vain ainekset pilkkoen, heität kattilaan, peität sopivasti vedellä, annat kiehua niin kauan että ainekset ovat pehmenneet. Sitten kun keitto vaikuttaa kypsyytensä puolesta valmiilta, kannattaa noukkia laakerinlehdet pois keitoksen seasta, ja sitten vain joko blenderillä tai sauvasekoittimella soseeksi. Älyttömän nopea ja helppo arki-illan valmistettava. 

Innostutko sinäkin satokauden tuotteista syksyn tullen? Mitkä ovat syksyn suosikkireseptisi?

-Anna 

 

Pages