Ladataan...
Iidan matkassa

Tätä ei kannata lukea, jos ei halua kuulla karmeita faktoja synnytykseen liittyen ja sen jäkeiseen elämään. Teksti on nimittäin hyvin alapää painotteinen ja kertoo kaikesta mitä minä en tiennyt ennen synnytystä, vaikka olin mielestäni hyvin valmistautunut. On kuitenkin paljon asioita, joista ei vain kehdata puhua!

Minä repeydyin synnytyksessäni. Kysein heti kätilöltä hädissäni, että tuliko repeämä. Minulle tuli 2. asteen repeytymä, se oli kätilön mukaan pieni ja vaati neljä tikkiä, jotka ommeltiin heti lapsen ja istukan poistumisen jälkeen. Hieman se kirpaisi, mutta melko pieni kipu synnytyksen jälkeen. Tikit kuitenkin tuntuivat ja hieman tuli mietittyä, että kävelenköhän koskaan. Kävipä mielessä sekin, että miltäköhän tämän jälkeen näyttää.

Pissaaminen erityisesti kirveli aivan hirveästi repeämisen takia. Ja sitä jatkui muutaman viikon. Ensimmäinen viikko oli kuitenkin tuskaisin. Ärsyttävintä oli hygienia ja siitä huolehtiminen. Tikkien takia jokainen vessakäynti vaati alapesun ja uuden siteen vaihtamisen. Koska jälkivuotoni oli niukkaa, tuntui siteiden jatkuva vaihtaminen hirveältä tuhlaukselta erityisesti sairaalassa, jossa siteet olivat valtavia. 

Ulostaminenkin oli oma juttunsa. Minä en ulostanut synnytyksessä, mutta vauva teki molempien puolesta. Minä, vauva ja kätilö olimme täynnä vauvan kakkaa. Se tosin vain nauratti! Synnytyksen jälkeen suolen toiminnan palautuminen on aika projekti. Minua siis pelotti aivan hirveästi ulostaa, sillä ajattelin tikkien repeävän siinä samalla, niin kipeää se teki. 

Jälkivuoto yllätti kyllä! Minun kohdallani se oli todella niukkaa ja vähäistä, loppui viikossa. Pystyin käyttämään ihan normaaleja siteitä tuon ajan. Näin ei tosiaan kaikilla ole, toiset vuotavat runsaammin, toiset pitkään ja niin edelleen. Jälkivuodossa eniten yllätti sen haju. Se haisi aivan karmealta! Mietin, että loppuuko löyhkä koskaan, miksei kukaan kertonut ja varoittanut?

Kun sitä kuvittelee synnytyksen olevan ohi ja kipujen loppuvan siihen, niin ei. Jälkisupistukset yllättivät aivan täysin. Kun luulee kaiken olevan ohi, palaa supistukset takaisin. Toki ne ovat ns. hyväksi, sillä kohtu supistuu ja palautuu takaisin kokoonsa.

Valepotkuja en myöskään osannut odottaa. Tuntui ihan hassulta, että vauva oli tullut ulos, mutta mahassa tuntui silti joku liikkuvan!

Synnytyksen jälkeen oli kokonaisvaltaisen karmea olo. Oli vaikea edes kääntää ylävartaloaan. Kaikki sisäelimet olivat tietysti yhdeksän kuukautta olleet rytyssä ja nousseet ylöspäin vauvan tieltä ja sitten ne alkoivat taas hakea vanhoja paikkojaan. Sen takia keskivartalossa tuntui kummalta. Minut yllätti myös selkäkipu. Minulle laitettiin spinaalipuudutus, katetri jätettiin selkään, jotta puudutusta voisi lisätä. Ja huh, selkä oli synnytyksen jälkeen pitkään katetrin kohdalta todella kipeä. 

Olin kuullut monien sanovan, että synnytys aiheuttaa maailman kovinta kipua. Olin todella kiinnostunut kokemaan, millaista se kovin kipu sitten on. Ja hemmetti, että se oli kamalaa. Olisi vain tehnyt mieli lähteä kotiin sairaalasta ja antaa koko synnytyksen olla, luovuttaa ja lopettaa. Se todella oli kovinta kipua mitä olen koskaan kokenut. Olinpa kuullut sanottavan, että kipu on palkinnon arvoinen. Ja yllätyin siitä, että jokainen näin sanonut oli aivan oikeassa. Aluksi en osannut ajatella niin ja yllätyinkin siitä, miten synnytys järkytti mieleni. Synnytykseni oli fyysisesti todella raskas, mutta myös henkisesti. Minulle tuli synnytyksen jälkeen pelko synnytystä kohtaan. Minulle oli ihan super tärkeää saada käsitellä ja puhua synnytykseni Marian ja Matleenan kanssa. Maria ja Matleena ovat doulia, jotka valmistivat minua synnytykseen pitämällä synnytysvalmennusta. Hyvästä valmistautumisesta huolimatta moni asia yllätti. Suurin yllätys oli se, ettei synnytys koskaan mene kuten suunnittelee tai mielessään kuvittelee. 

-Iida

LUE MYÖS

Valmistautuminen synnytykseen

Synnytyskertomukseni

 

Ladataan...
Iidan matkassa

Väsyttää. Ahdistaa. Stressaa. 

Vauvan kanssa on tavallaan todella kiireinen. Ja ei ehdi oikein entiseen tapaan tehdä asioita ja se vähän ahdistaa. Ei ehdi pitää kotia samanlailla siistinä ja omia standardeja siivouksen ja kodinhoidon suhteen pitää laskea. Henkisesti asian sisäistäminen ei vain käy niin helposti.

Blogi ja sisällöntuottaminen stressaa ihan valtavasti tällä hetkellä. Tykkään tosi paljon kirjoittaa, mutta en vain ehdi entiseen tapaan. Ja tavallaan sillä ei olisi isosti väliä, jos blogi ei toisi rahaa. Tällä hetkellä olen melko riippuvainen blogin tuomista tuloista tai tällä hetkellä kaikki raha on plussaa. Jos ei kirjoita, ei tule rahaakaan ja sen takia stressaa. 

Toinen on sitten kuvat. Jos on tekstejä ja ehtii kirjottaa, tarvitaan vielä kuvia. Ja tästäkin olen saanut itselleni huolen. Tai oikeastaan vähän paniikin. Millaisia kuvia ja kuka ottaa? 

 

Yöllä, kun pitäisi nukkua, mietin blogia. Minulla kestää aika pitkään nukahtaa ja se vähä uni on entistä lyhyempi. Ja aina uuden herätyksen tullen kestää taas nukahtaa. Yöllä se stressi on vielä suurempaa ja silloin päässä ajatukset vain juoksee. Mistä kirjoitan, milloin kirjoitan, mistä teen videon, milloin vauva olisi paikallaan, että voisin kuvata sitä, mitä julkaisen instagramiin? Tippuukohan tukka kohta, kun stressaan, se kun tuntuu ohuemmalta? Niin ja kohta on ne ristiäisetkin! Tähän tyyliin siis. 

Ja varmasti väsymyksellä ja katkonaisilla unilla on vielä osuutta asiaan. Väsyneenä kaikki tuntuu monin verroin pahemmalta kuin onkaan. Ja onhan lapsi isompi elämänmuutos, kuin osaa etukäteen ajatella. Tai minä en ainakaan osannut. Ajankäyttö ja elämän prioriteetit muuttuvat kokonaan ja meneehän siinä hetki aikaa sopeutua uuteen. Ennen oli vain minä ja nyt on vauva ja sitten vasta minä. 

-Iida

 

Ladataan...
Iidan matkassa

 

Kyllä viime viikkojen uutisointi ilmastonmuutoksesta on ollut todella surullista ja huolestuttavaa luettavaa. Uutisoinnin seuraaminen on todella surettanut varsinkin tuoreena äitinä. Olenkin miettinyt asioita, joita voisin tehdä vielä paremmin, sillä niitä kyllä on! Ja liian usein ajatellaan, ettei yksittäisen ihmisen tavoilla ole merkitystä isossa kokonaiskuvassa, mutta juuri niistä yksittäisistä teoista tulee isoja tekoja, kun jokainen tekee vähän. 

 

Seuraavia asioita olen tässä miettinyt ja pyöritellyt mielessäni sen suhteen mitä voisin tehdä toisin ja paremmin.  

 

  1. Ruoka. Tästä puhuinkin ruokahävikkiä käsittelevässä postauksessa. Hävikkiä tulee itsellä ihan liikaa. Ruokahävikin vähentäminen on työn alla. Yritän suunnitella enemmän ruokailuja ja ostaa sen mukaan. Lisäksi yritän entisestään suosia kasvisruokaa ja pitää lihaa vain sellaisena satunnaisena lisänä. 
  2. Liikkuminen. Minulla ei ole autoa, me kuljetaan julkisilla ja kävellään. Eikäpä ole tullut lennettyä sitten vuoden 2016. Voi olla, että vauvan kanssa mennään ensi vuonna ulkomaille, mutta asiaa pitää miettiä ja mahdollisesti tehdä lentomatkaa kompensoivia asioita jo nyt. Reissaaminen on mukavaa välillä, mutta eipä haittaisi jos en tulisi enää lentäneeksi. Lähelläkin on paljon kohteita ja ensi sijaisesti haluan suosia kotimaata. 
  3. Sähkö. Minulla on aurinkovoimalla tuotettua sähköä kotonani, eli aurinkosähköä. Sen lisäksi pitäisi miettiä sähkön käyttöä. Kesäisin sähköä kuluu melko vähän ja talvella taas huomattavasti enemmän. Vauvankin kanssa huomaan käyttäväni sähköä enemmän. Lämmitän maitoa mikrolla ja pidän telkkaria päällä, koska vauva nukkuu paremmin metelissä.
  4. Veden kulutus. Tämä on ehkä se häpeällisin asia. Lotraan vettä ihan liikaa! Tai oikeastaan ennen tein niin, nyt vauva kyllä pakottaa aika nopeisiin suihkuihin. Ennen nautin pitkistä suihkuista ja lotrasin vettä. Tosin vaikka suihkussa vietetty aika on lyhyempi, niin pyykkiä tulee nykyään vauvan takia pestyä päivittäin ja usein vajaitakin koneita. Mutta pyrkimys on kompensoida tämä pesuaineissa, jotka ovat ympäristöystävällisiä sekä pesulämpötilassa.
  5. Materia. Onneksi en ihan kauheasti omista tavaraa tai kaikki omistama on tarpeeseen. Toki kaikkea ihanaa tekisi koko ajan mieli ja somessa vastaan tulee mitä ihanampia vaatteita, sisustustavaroita ja esineitä. Välillä tai aika useinkin tulee tunne, että minäkin haluan ja tarvitsen. Todellisuudessa en tarvitse. Ja me ihan oikeasti hukumme tavaraan ja tämän hetkiseen kulutukseen. Pääasiassa kaikki vauvan tavarat ja vaatteet on kierrätettyjä. Omat vaatteeni myöskin, suurin osa äidin kaapista. Saan paljon tuotteita blogin ja Instagramin kautta, mutta otan vastaan vain sellaisia, joita todella tarvitsen ja haluan, tai joita haluan esitellä lukijoilleni. Haluan tehdä yhteistöitä vain sellaisten yritysten kanssa, joita koen voivani ilolla edustaa. Mutta on tämän materian kanssa parannettavaa edelleen! Mitä ostaa, miksi ja millä perusteilla.
  6. Jäte. Siis roskaa tulee ihan kamalasti! Kaupassa otan aina omat kauppakassit ja kestopussejakin on useita hedelmiä ja kasviksia varten. Mutta kaikki tuntuu olevan muoviin käärittyä ja se määrä on valtava. Muutenkin tuntuu, että roskis täytyy jo ihan päivässä. Vauvan vaippoja, omia siteitä, vanulappuja ja puikkoja. Yleensä olen käyttänyt kuukautisten aikaan kuukuppia, mutta nyt jälkivuodon suhteen se ei ole mahdollista. Vauvalla käytän kertokäyttövaippoja ainakin nyt alkuun. Kiinnostus kestovaippoihin kyllä on, mutta tässä kohtaa pitää ajatella omaa jaksamista. Vanulaput voisi vaihtaa kestolappuihin, erilaiset purkkisaippuat ja shamppoot palasaippuaan. Näin ei tulisi kosmetiikan pakkausjätettä. 
  7. Kierrätys. Jatkoa vähän edelliseen jätteen määrään. Jätettä tulee, se nyt vain pitää hyväksyä, mutta se tulisi edes kierrättää oikein. Pahvit ja muovit, metallit ja lasin kierrätän, mutta biojätettä minulla ei ole. Se on se isoin puute. En vain ole jaksanut, mutta, jos kaikesta pitäisi valita, niin ehkä se olisi biojäte. 

Toki jokainen tekee voitavansa oman jaksamisen ja elämäntilanteen mukaan. Pidän työtä ilmastonmuutoksen hidastamiseksi todella tärkeänä, mutta ymmärrän myös sen, ettei omat voimavarani kykene ihan kaikkeen. Ehkäpä juuri yksi tavoite voisi toimia ja se olisi nyt alkuun biojätteen lajittelu. Liian helposti tulee stressi ja ahdistus. Kaikkea ei voi tehdä, mutta jotain voi ja alottaa itselleen sopivilla tavotteilla ja niiden toteuduttua ottaa uusia tavotteita!

-Iida

 

 

Ladataan...

Pages