Ladataan...
Iidan matkassa

*Kaupallinen yhteistyö / weecos.com

Äitinä yhä enemmän tulee mietittyä omia arvojaan ja niiden pohjalta tekemiään valintoja. Jotkut arvot selvästi korostuvat ja tulevat tärkeämmiksi lapsen myötä. Yksi iso teema on kulutus ja kulutustottumukset. Aiemmin en ihan hirveesti asiaa miettinyt, mutta nyt kulutukseni on lisääntynyt todella paljon, lapsi tarvitsee yllättävänkin paljon ja tuo mukanaan erilaisia kulutustarpeita. Kun vaatetta ja vaippaa kuluu reippaaseen tahtiin, korostuu omat arvot ostopäätöksiä tehdessä. Enää en vain osta, vaan pysähdyn miettimään omia ostopäätöksiä ja lapsen saaminen on muokannut omia kulutustottumuksia todella paljon ja tulee sitä varmasti tekemään! Minun valinnoillani viestin lapselle arvomaailmaani, josta hän ammentaa ja ottaa mallia, jolloin ei ole yhdentekevää miten toimin. Haluan ehdottomasti opettaa lasta vastuulliseen, järkevään kuluttamiseen. Omalla kulutuksellamme on todella iso vaikutus. Se ehkä tuntuu pieneltä, mutta pitkällä tähtäimellä se on iso asia, se vaikuttaa ympäristöön, eläimiin ja muihin ihmisiin. Minulla on vanhempana tässä todella iso ja vastuullinen tehtävä tukea lastani, sillä hän tulee vaikuttamaan tulevaisuuteen ja ammentaa lapsuudetaan opitusta perinnöstä. 

Vastuullisuus ei ole enää valinta, vaan välttämättömyys ja minä todellakin haluan kannustaa omalla esimerkilläni vastuullisuuteen ja toimia kestävällä tavalla. Omilla valinnoilla voi vaikuttaa ja sen haluan olevan kantava ajatus omassa kasvatuksessani. Erityisesti joulun tulessa tämä on mielessä, sillä usein joulu nähdään kulutuksen juhlana. Haluaisin jotenkin korostaa lapselleni, että vähemmän on oikeasti enemmän. Mitä vähemmän kuluttaa, sitä isompi lahja se on tulevaisuudelle. En ehkä osta montaa joululahjaa, mutta voin ostaa yhden vastuullisen lahjan ja ehkä käyttää siihen enemmän rahaa, sen sijaan, että ostan monta edullista kertakäyttökulttuuriin perustuvaa tuotetta. Lasten kohdalla usein hinta on ratkaiseva tekijä, mutta monesti sijoitus vastuullisesti tuotettuun lahjaan maksaa itsensä takaisin käyttöiässä. Niiden materiaalit on kestäviä, jolloin ne voi kierrättää ja kulkea usean lapsen matkan.

On todella upeaa, että kotimaisuus on nyt iso trendi, lastenvaatteissa on todella moni suomalaisia merkkejä, jotka ovat isossa nosteessa. Usein kotimaiset merkit, ovat pieniä yrityksiä. Heiltä ostaminen on jonkun unelman tukemista, työpaikan mahdollistamista ja verotuloja Suomeen. Olen tilannut monestikkin pienistä verkkokaupoista ja yksi asia tuntuu todella mahtavalta verrattaen isojen ketjujen tilauksiin. Olen aina saanut paketin mukana viestin, kiitoksen siitä, että tilasin. Usein viesti on käsin kirjoitettu personoitu teksti juuri minulle, minun tilaukseeni liittyen. Siitä tulee sellainen ole, että tein hyvän ja tärkeän valinnan, minun päätökselläni oli väliä. Tälläinen viesti oli myös weecosin kautta tehdyn Aarrekidin tilauksessa.

Weecos on kotimainen kauppa-alusta, joka myy eri brändien tuotteita eli on koonnut kaikki vastuulliset ja edistykselliset design merkit yhden sivun alle. Jokainen merkki ylläpitää itsenäisesti omaa kauppaa weecosin kauppa-alustalla. Weecosilla ei siis ole varastoa tai ylimääräisiä käsiä välissä, osto weecosista on osto suoraan yritykseltä. Kauppa-alusta on niin nerokas idea. Ei tarvitse selailla useita verkkosivuja, etsiä ja vertailla, kun on yksi verkkosivu, johon on kerätty kaikki yhteen. Vaikka kyse onkin ostamisesta, niin on todella hienoa, että vastuullisuus näkyy ja yritykset ovat läpinäkyvämpiä meille kuluttajille. Se tuntuu hyvältä, lisää luotettavuutta ja vaikuttaa suuresti ostopäätökseen. 

Weecosista ostaminen on turvallista ja luotettavaa, sillä merkit kertovat avoimesti toiminnastaan, tuotantopaikoistaan ja tuotteistaan. Kaikki weecosissa myytävät tuotteet on valmistettu vastuullisesti ympäristöä, eläimiä ja luontoa kunnioittaen. Nämä lupaukset weecos varmistaa vastuullisuuskyselyllä, jonka jokainen merkki täyttää ennen liittymistää Weecosiin. Weecosista löytyy yli 260 merkkiä ja yli 7000 tuotetta.

Weecos myy aivan ihania lasten merkkejä ja ihan kaikkea löytyy vauvasta aina isompaan lapseen, vaatteita, asusteita, kenkiä, lakanoita, leluja ja kirjoja. Etsinkin koko lasten valikoimasta omat suosikkini. Ne ovat ihania joululahjaideoitakin perheen mineille ja nyt koodilla IIDANMATKASSA10 saat -10% alennuksen kaikilta weecosin kappa-alustan merkeiltä, eli myös näistä esittelemistäni tuotteista! Koodi on voimassa 31.12.2018 asti.

 

LASTEN TOP 5 SUOSIKIT

1. Aarrekid Aarre t-paita

No tämän paidan teksti vain kertoo kaiken oleellisen. Se suunnitellaan Suomessa ja valmistetaan Portugalissa. Tuote sisältää luomupuuvillaa ja elastaania.

2. Papu Black Patch Legginsit

Ihana suomalainen brändi, jonka klassikoksi muodostuneet legginsit on varma lahjahitti. Ne suunnitellaan Suomessa ja valmistetaan Portugalissa. Trikooneulos valmistetaan luomupuuvillasta. Legginsit ovat pitkäikäiset, sillä ne ovat yhdistelmäkokoa ja mitotus vastaa yhsitelmäkoon suurempaa kokoa. Lisäksi käännettävät lahkeet antavat lisäpituutta. Legginsejä saa myös aikuisille, eli näiden kanssa voi samistella!

 

3. Heidi Valkola Panda säilytyspussi

 

Panda lelusäkki on niin ylisöpö. En tiedä miksi, mutta eläinkuosit vaan saavat ihastumaan. Pussi on tosi iso, ihan yllätyin miten hyvän kokoinen se on ja sinne oikeasti mahtuukin jotain! Pussi toimii säilytykseen tai lelujen piilopaikkana, jopa pyykkipussina. Sotkut on lattialta äkkiä poissa! Säilytyspussi valmistetaan Suomessa Öko-Tex sertifioidusta puuvillasta.

4. Tiny Tinges vauvan pussilakanasetti Beyond The Sky

Lakana on luomupuuvillaa, voin vain uskoa, että näissä lakonoissa näkee ihania unia. Näitä saa vauvalle, lapselle ja nuorille/aikuiselle, eli kolmessa koossa! Kaikki Tiny Tinges lakanat suunnitellaan Suomessa, ommellaan Portugalissa, kangas valmistetaan Portugalissa ja luomupuuvilla tulee Tansaniasta.

5. Aarrekid Pöllö huppupyyhe

Aivan mahtava joululahja vauvalla! Toimii myös babyshower- tai ristiäislahjanakin. Ihan oma pyyhe pienelle lapselle kylpyhetkiin. Suunnitellaan Suomessa ja valmistetaan Postugalissa. Pyyhe on 90% luomupuuvillaa ja 10% kierrätettyä polyesteriä. 

 

 

 

 

Ladataan...

Ladataan...
Iidan matkassa

Ensimmäinen joulumuistoni taitaa olla jostain vuodelta 1996, jolloin olin 4-vuotias. Asuimme tuolloin vielä kerrostalossa, äiti, isä, minä ja pikkuveli.  Muistan tuon joulun ja joulupukin muorilta saadun paketin, vaaleanpunaisen prinsessamekon. Mekko oli puettava heti päälle. Äitikin oli saanut yhden paketin. Hän sai valtavan setin muovikoruja, oli helmiä ja timantteja, sormuksia ja kruunu. Joulupukki oli varmasti erehtynyt, paketin piti olla minulle. Aloin itkeä, kun lahja oli äidin. Äiti itki muovikorujen pettymystä, sillä lahja oli isältä ja äiti varmaan olisi halunnut jotain muuta. Isä siinä sitten katsoi kahta itkevää naista. Hän kehotti äitiä katsomaan muovikoruja vähän tarkemmin. Lopulta muovihelmien alta paljastu kultainen koru oikeilla timanteilla ja äiti lopetti itkemisen. Minäkin lopetin itkemisen, kun sain muovikorut lopulta itselleni. 

Ikuisesti paras lahjani on ollut 1999 minun ollessani 7-vuotias. Legolle oli tullut enemmän tytöille suunnattu sarja nimeltään Scala, joka oli kuin rakennettava nukkekoti ja muuttui aina siirtelemällä osia. Sarjaan kuului nukkeja, vaatteita nukeille, huonekaluja ja pikkutavaroita. Olin leikkinyt sellaisilla kavereiden luona ja toivonut omaa tosi kovasti. Ja tuona jouluna sain Scala legotalon. Iskä sitä sitten rakensi minulle ja minä napitin innokkaasti vieressä, koska talo olisi kasattu, että pääsisi leikkimään. 

Olin lapsena todella malttamaton ja jännitin jouluja aina ihan valtavasti. Sen lisäksi olen aina ollut dramaattinen ja reagoinut tunteilla hyvin voimakkaasti ja päälle vielä mustasukkaisuus. Tyypillisesti koko joulun ajan harrastin lahjojen tutkimista. Etsin aina paketit ja kävin hiplailemassa niitä. Muistan joulun, jolloin olin 11-vuotias. Minulla oli silloin kaksi pikkuveljeä ja yksi pikkusisko. Ja luoja miten pikkusisko pisti vihaksi. Muistan tuona jouluna, että hän sai aivan mielettömän barbin ja upean barbin vaatesetin lahjaksi. Olin aivan järkyttävän mustasukkainen. Minä en saanut enää leluja, koska olin jo niin iso, että vanhat sai riittää. Kun pikkusisko ei huomannut, varastin hänen tavaroitaan ja jemmailin niitä sitten omaan huoneeseen. 

Teini-iässä olin todella ihastunut luokallani olevaan poikaan. Taisimme jutella Messengerissä, joka oli suosittu 2000-luvun alussa. Tuolloin oli niin hienoa, jos seurusteli tai hengasi poikien kanssa. Minä muistan ostaneeni itselleni lahjan, jonka paketoin ja laitoin lahjasäkkiin kotona. Kerroin kaikille, että lahja oli ihastukseltani. Tarkoitus oli varmasti tehdä kaverit mustasukkaiseksi ja nostaa omaa statusta. Ostamani lahja piti sisällään meikkipussin ja unimaskin.

Nykyään tulee toivottua, että olisi kumppani, jolle ostaa lahja ja jolta saada lahja. Todellisuudessa en ole koskaan ollut tyytyväinen kumppanilta saatuihin lahjoihin. Muistan joulun, ehkä 2013, jolloin sain laatikollisen yhden euron kolikoita. Kolikoita oli yhteensä 100. Aivan jokainen kolikko oli paketoitu erikseen lahjapaperiin. Muutaman avattuani aloin ajatella, että ei kukaan voi olla näin tyhmä, että antaa lahjaksi 100 yksittäin pakattua euroa, jonkun näistä täytyy olla sormus ja kosinta taitaa olla edessä. Aloinkin avata kolikoita hirveällä motivaatiolla ja pettymys oli todella karvas. Mitään sormusta ei todellakaan ollut. Toinen kumppanilta saatu lahja, josta suutuin, oli vuonna 2014. Sain lahjaksi hiustenkuivaajan. Hyvä etten heittänyt sitä miestä päin. Olin niin pettynyt niin tavallisen tylsään lahjaan, jonka lisäksi minulla oli jo hiustenkuivaaja, jota en koskaan käyttänyt. Minä en edelleenkään juuri koskaan föönaa hiuksia.

Onneksi olen kasvanut lapsuudesta ja lahja eivät ole niin tärkeitä. Suuremman roolin on saanut ruoka ja yhteinen aika. Jouluna 2016 olin päättänyt kokeilla uutta reseptiä ja tehdä kakun. Olin laittanut äidille aineet kauppalistalle. Kakkuun tuli kaikkea erityistä ja aineet maksoivat lähes 40 euroa. Aloin tekemään kakkua ja siitä tuli aivan hirveä. Yksi lössähtänyt lätty. Äiti itki yläkerrassa, että joulu on pilalla eikä meillä ole edes jälkiruokaa. Sanoin, että teen toisen, mutta äiti sanoi, ettei ole kyllä rahaa ostaa kakun aineita uudelleen ja sanoi, että vastedes ei sitten jouluna kokeilla uusia reseptejä. No vaikka kakku meni pieleen, oli meillä toisemme. Nautimme perheen seurasta ja joka joulu saamme uuden lautapelin. Olemme aina pelanneet uutta peliä ja vanhoja suosikkejä joulunpyhinä. Niin kauan kaikki on hyvin, jos minä saan voittaa, muuten on saattanut käydä niin, että jätän pelin kesken, kuten juuri jouluna 2016 kävi. Meni vähän hermot.

Viime joulukin on elävänä mielessä. Pyysin, että joku sisaruksista tulisi ulos ottamaan minusta kuvia blogiin. Kukaan ei suostunut ja minä kiukuttelin. Menin sitten itse jalustan kanssa pihalle ja poseerasin kameralle. Ohi ajavat autot hiljenivät kohdallani katsomaan. Viime vuonna myös epäilimme pikkuveljeni tyttöystävän olevan raskaana. Katsoimme hänen instagram-kuvaa, jossa hänellä oli hupparipäällä ja vatsa näytti vähän pyöreältä. Äiti alkoi asiaa sitten viestitse kyselemään. Oletus oli väärä, mutta puhuimme, että lapsi perheessä olisi ihana, koska joulut aikuisten ja teinien kanssa on niin latteita.

-Iida

LUE MYÖS

Se kamala viikko (kuva vuoden 2016 joulukakusta)

Olemattomat deittikuulumiset (postauksessa jouluna 2017 pihalla itselaukaisimella ottamani kuvat)

Ladataan...
Iidan matkassa

Tajusin tänään katsoessani kaaressa suihkuavaa pissaa, että olen henkisesti sekaisin. Vauvani oli hoitopöydällä ilman vaippaa ja minä istuin vessanpöntön kannen päällä (istumme usein vessassa, sillä se on paikka jossa vauva jostain syystä viihtyy). Ja siinä katselin taas kuinka hienossa kaaressa pissa suihkusi vessan matolle asti. Wau upeaa, noin pitkälle ajattelin ja nauroin. Eikä kyseessä ollut eka kerta. Voisin ihan hyvin välttää nämä lentävät pissat, mutta minusta on niin hauskaa katsoa, kun lapseni pissaa! Välillä olen saanut pissaa päälleni ja luoja, että on vain naurattanut. Sehän on oikeastaan vaan vettä, eikä mitenkään vakavaa. No joo, useimmin on kuitenkin niin, että pissa menee alustalle, eikä lennä mihinkään. Mutta onhan se nyt vapauttavaa olla ilman vaippaa, vauva selvästi nauttii siitä. Aina ei myöskään ole aikaa antaa ilmakylpyjä ja pissailla pitkin vessaa, mutta silloin kun on, annan sen tapahtua ja laitan vessan maton vaan nauraen pesukoneeseen.

Jos päälläni ei ole pissat, niin maitopuklut aina välillä. Vauvani ei onneksi kamalasti puklaa, mutta toisinaan kyllä. Silloin sitä tuleekin niin, että vaatteet on vaihdettava.  Mutta omia vaatteita en yleensä vaihda. Minä kestän, että märät puklut kuivuu paitaani ja haisen maidolta ja tuntuisi hirveältä tuhlaukselta vaihtaa itseltään vaatteet. Vauvan asu menee kuitenkin heti vaihtoon, hänen ei tarvitse olla pukluisissa vaatteissa. Muutenkin suunnittelen vauvan asut aina viikoksi etukäteen ja pinoan ne hoitopöydän reunalle järjestyksessä. Hän on aina puettuna viimeisen päälle! Itse hengailen yökkärissä puoleen päivään ja teen ensimmäisen vaunulenkin joskus ilman rintaliivejä ja alushousuja, vaan yöhousut, toppi ja takki päällä. 

No pissat ja puklut ovat pientä. Haistelen vauvan peppua paikassa kuin paikassa, milloin vain voi olla tarve nuuskia, onko kakka. Toisinaan vasta haisteltuani peppua, tajuan, että ehkä tässä kahvipöydässä ei ollut paras paikka. Kehun röyhtäyksiä ja pieruja, hyvä vauva, hienoa, että ilma pääse ulos! En tiedä milloin tästä sitten tulee epäsopivaa.

Kun vauva nukkuu, katson sen kuvia ja videoita puhelimesta. Ettei vaan tulisi ikävä, kun kerrankin on saanut 24/7 duunista vartin breikin. On se vaan kasvanut, voi miten söpö se on, ihana tämäkin kuva, voi ei mikä minikäärö... Ja tähän tietty kuuluu luonnollisesti ääneen puhuminen. Ihan itselleen ääneen puhuminen, mutta myös kaiken puhuminen vauvalle. Vauva ilmeilee siihen malliin, että äiti on hullu, vähemmälläkin ymmärtää. Mutta vauvalle kuuluu puhua ja kuuluu sössöttää. Ei koiran- ja kissanpennuillekaan voi normaalisti puhua, vauva menee samaan kastiin. Lisäksi ääntely vauvan malliin tukee vauvan kielenkehitystä. Hänelle vastataan samalla tavailla, kun hän puhuu itse. Puhumisen ja sössötyksen lisäksi laulan vauvalle ja keksin puhumistani asioista lauluja, vauva varmaan ymmärtää puheen laulettuna paremmin!

-Iida 

Kuvat / Saranda

Ladataan...

Pages