5. lomaviikon päiväkirja

MAANANTAI 26.7.

Maanantai alkoi retkellä Porvooseen ystävien Lauran ja Iivon kanssa. Aloitettiin retki suoraan lounaalla. Olen kokenut sen erittäin toimivaksi, ruoan jälkeen jaksaa kierrellä hyvällä mielellä. Kävimme syömässä Zum Beispiel ravintolassa, joka on kyllä oma suosikkini vanhassa Porvoossa lasten kanssa. Retken kohokohta oli käynti lelukauppa Riimikossa ja veneiden ihastelu joen rannassa. Viimeiseksi kävimme kahvila Helmissä herkuilla ja suuntasimme kotiin.

Illalla kävimme katsomassa vielä yhtä vuokra-asuntoa. Mielessäni ei ole ollut muuttaminen, mutta aivan yllättäen tutun kautta tarjolle tuli pihallinen asunto. Asunnossa ollessa minulle tuli kuitenkin hyvä tunne, että siitä tulisi tosi kiva koti meille. Niinpä me sovimme muutosta heti suullisesti ja muuttostressi iski päälle aivan samantien!

TIISTAI 27.7.

Ystäväni tuli meille yökylään koiransa kanssa, joka on Velin emokoira. Menoa siis riitti, kun kaksi koiraa ja taapero sinkoilivat edestakaisin. En usko Velin muistavan emoaan, mutta hän vaikutti kuitenkin erittäin onnelliselta saatuaan yökyläkaverin. Teimme ruokaa ja herkuttelimme yhdessä. Ja tottakai juttelimme myöhään yöhön kaikki mahdolliset käänteet, joita elämä on viime aikoina tarjonnut.

Julkaisin postauksen heinäkuun kirppislöydöistä. Latasin kuvat postaukseen ja kirjoittelin sen valmiiksi. Voit lukea sen tästä.

KESKIVIIKKO 28.7.

Aamu köllöteltiin ja katseltiin ohjelmia yhdessä. Lounaan jälkeen lähdimme Hyvinkäälle hoitamaan asioita, mm. Veli tarvitsi eläinkaupasta ruokaa ja pissa alustoja ja minun piti päästä tulostamaan pari asiakirjaa kirjastoon. Iltapäivällä siskoni auttoi minua kuvaamaan muutamat Instagram stoorit kaupalliseen yhteistyöhön. Tein kahdet yhteistyöjulkaisut valmiiksi ja lähetin asiakkaille kommentoitavaksi. Julkaistaviksi ne tulevat vasta ensi viikolla.

Illalla ehdin hetken olla sohvalla, kun keksin alkaa käydä läpi kaappeja ja karsimaan turhaa tavaraa. Nyt kun muutto olisi taas edessä, olisi hyvä hetki jälleen kerran käydä kaikki tavarat läpi ja kysyä, että tarvitsenko tätä, olenko käyttänyt tätä vuoden aikana ja tuoko tämä minulle iloa oikeasti. Varasin omille tavaroilleni seuraavaksi viikoksi kirppispöydän Viirin kirppikseltä Klaukkalasta ja Eemin tavaroille elokuun loppuun paikan Murulan lastenvaatekirppikseltä Tuusulasta. Hinnoittelin tavaroita vielä kolmelta yöllä samalla katsoen Kolmekymppiset -sarjaa Yle Areenasta.

TORSTAI 29.7.

Torstaina jatkoin tavaroiden läpikäymistä. Laitoin muutamia tavaroita Toriin myyntiin ja jotain Facebook-kirppiksille. Jotain sekalaista tavaraa laitoin paikalliseen roskalava -ryhmään, jossa tavarat annetaan aina ilmaiseksi eteenpäin. Tunnin sisään ilmoituksesta kaikki tavarat oli haettu. Myös tavaroita Torissa ja Facebookissa meni. Iltapäivällä pakkailin tavaroista postitusta varten. Sain myymistäni tavaroista myös kaikenlaisia viestejä kuten ”ostan tämän, voitko toimittaa sen paikkaan x, muuten en voi ostaa sitä”. Olin tulla hulluksi ja ajattelin, etten kyllä enää ryhdy tälläiseen hommaan.

Illalla Eemin mentyä nukkumaan jatkoin kirppistavaroiden hinnoittelua ja Kolmekymppiset sarjan katselua. Sain kaikki omat sekä Eemin tavarat hinnoiteltua. Eemin tavarat vein varastoon odottamaan. Tuntui kuitenkin hyvältä, kun homma oli jo valmiiksi tehty! Ei tarvitsisi parin viikon päästä hinnoitella mitään.

Koko päivä meni enemmän tai vähemmän tavaroita järjestellessä ja koti oli aivan pommi. Käytiin tekemässä pakolliset ulkoilut Velin kanssa ja ostettiin kaupasta ruoaksi eineksiä. Allekirjoitin uuden asunnon sopparin ja irtisanoin nykyisen asunnon. Muutimme nykyiseen kotiin toukokuussa 2020, eli reilu vuosi sitten. Muutto ei sitten yhtään huvita, ei yhtään. Onneksi moni asia on toisin kuin reilu vuosi sitten. Nyt asumme perheeni lähellä ja muuttomatka on lyhyt. Olen jo suunnitellut, että asumme viimeisen viikon äitini luona, jolloin voin pakata aivan kaiken valmiiksi ja tehdä muuttosiivouksenkin rauhassa etukäteen.

PERJANTAI 30.7.

Perjantaina odotin lähes koko päivän, että saan Eemin nukkumaan ja voi taas katsoa Kolmekymppiset sarjaa Yle Areenasta. No ei vaan. Tai puoliksi ehkä! Aamu alkoi hitaasti, söin aamupalaa vasta lounaaksi. Iltapäivällä käytiin äitini luona, kun hän oli päässyt töistä. Viihdyttiin siellä useampi tunti, jonka jälkeen vietiin Veli kotiin ja mentiin Eemin kanssa ruokakauppaan.

Illalla laitoin itselleni herkkuja ja asetuin telkkarin ääreen katsomaan Kolmekymppisiä. Tuli taas valvottua aivan laittoman myöhään, kuten joka ilta tällä viikolla. Menin nukkumaan lähempänä kolmea. Piti katsoa vain pari jaksoa, mutta sen tietää aina, ettei se vain onnistu. Aina sitä sanoo itselleen, että no yksi vielä…

Kyseisen sarjan huumori uppoaa minuun ja voin samaistua siihen todella monella tapaa. Sarjan alussa päähenkilöt ovat 29-vuotiaita ja lopussa sitten 34-vuotiaita. Olen täyttämässä 29. Päähenkilöiden tapaan minulla ei niitä asioita, joita oletetaan kolmekymppisillä olevan. Stereotypioihin liittyvät vitsit myös naurattavat ja sarja on viihdyttävä.

LAUANTAI 31.7.

Aivan ihana ihana päivä! Jannamari kysyi minua kuvattavakseen boudoir-kuvaukseen ja todellakin suostuin. Kuvaus tapahtui Helsingissä Kaapelihallilla.Olen ollut kerran aiemmin hänen kuvattavanaan ja haaveillut siitä asti, että pääsisin uudelleen. Jannamarin yritys Upea&co järjestää kuvauspäiviä, joissa Jannamari kuvaa, Victoria tekee meikin ja Nelli hoitaa hiukset.

Minulle loihdittiin aivan mieletön look! Kuvattavana oleminen oli tosi ihanaa, voimauttavaa ja lisäsi itsevarmuutta. Tunsin itseni vähintään jumalattareksi alusvaatteissani. En miettinyt yhtään mahamakkaroita ja selluliittia. Sama juttu oli viimeksikin, kuvaus antoi valtavasti hyvää ja auttoi näkemään oman kehon toisessa valossa. Jannamari on taitava, hän kehuu koko ajan, neuvoo ja ohjaa hyviin asentoihin. Hänen kanssa ei tarvitse yhtään jännittää. Odotan todella kovin valmiita kuvia, sillä uskon niiden olevan upeita! Tästä voit katsoa muutamia aiempia kuvia vuodelta 2019!

Pikkusiskoni oli Eemin kanssa kuvausten ajan. Hain meille kaikille matkalla take away ruokaa ja syötiin yhdessä, kun tulin kotiin!

SUNNUNTAI 1.8.

Aamu alkoi siivouksella. Ensi viikolla olen vuorokauden poissa kotoa ja minusta on ihana palata siistiin kotiin. Niinpä sitten jo tulevaa viikkoa ennakoiden imuroin, pesin lattiat, vaihdoin lakanat, pesin pyykkiä, pesin vessan ja muuta sellaista. Eemi hääri mukana välillä autellen ja välillä tehden omiaan.

Iltapäivällä kävimme viemässä Viirin kirpputorille tavaroitani. Myyntijaksoni alkaa ensi viikosta. Vein osan tavaroistani, sillä en halunnut pöydän tulevan liian täydeksi kerralla.Näin se on helpompi pitää siistinä ja mielummin tavaraa sitten lisäilee viikon aikana. En ollut ehtinyt kiinnittämään hintalappuja saati laittamaan tavaroita paikalleen, kun innokkaimmat ostivat jo kuormasta. Useampi jäi odottamaan vierelleni, että saan tavarat laitettua. Hermot alkoivat kiristyä, sillä Eemi roikkui minussa kiinni, kirppiskävijät huohottivat niskassa ja minä yritin parhaani saada tavaroista pöytään ennen sulkemisaikaa.

Illan vietimme äidilläni. Äitini teke överihyvää käärretorttua ja herkuttelimme. Nyt ajatukset ovat jo ensi viikossa, joka on sitten viimeinen lomaviikko!

-Iida

Kommentit (10)
  1. Minä sitten vihaan muuttamista, mutta kerrostalossa asivana koiranomistajana vähän tietysti kadehdin tuota pihan palasta. Miten sellaisen saisi hilattua ylös tänne, missä maisematkin ovat 😁

    Tuo kuvaus kuulostaa ihanalta. Itse tuskin koskaan uskaltaisin moiseen, mutta silti.

    Pisteet vielä kirppisemälle 👍🏻
    Toivoisin, että ihan jokainen rutinoitusti kirppareiden käyttäjiksi
    – ostajiksi ja myyjiksi

    1. No sama juttu, muuttaminen on kyllä ihan kamalaa! Mutta piha on kyllä iso plussa!

  2. Kuulostaa että uusi koti on todella kaiken vaivan arvoinen! Oma piha parantaa elämää niiiin paljon. Tsemppiä muuttoon!

    1. Kiitos! Uskon todella!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *