Suhtautumiseni perinteisiin juhlapyhiin

Minun lapsuudessani vietettiin paljon juhlia ja perinteet näkyivät. Edelleenkin ainoa oikea paikka perinteisille juhlapyhille tuntuu olevan kotikoti. Siellä vain kaikki tuntuu juhlavammalta ja samaan aikaa nostalgiselta. 

Meillä oli 7-henkinen perhe, joten helpointa oli juhlia kotona. Lisäksi suvussa ei ole mökkiä, jonne mennä juhlimaan. Mummolat olivat, toinen 200 metrin päässä, jos lähti kotoa vasemmalle ja toinen 200 metrin päässä, jos lähti kotoa oikealle, eli lähellä. Mummolaan pääsi aina, kun vain halusi.

Muistan kuitenkin lapsuudesta sen, että minusta oli välillä tylsää olla aina kotona. Olisi ollut hienoa lähteä juhannukseksi mökille, kuten suurin osa kavereista tai pääsiäisenä matkalle mummolaan. Muistan erään kerran, kun lähdimme kylään ehkä juuri juhannuksena. Meillä oli 7 paikkainen auto aivan täysi, peräkärry auton perässä, jossa oli kaikki mukana, alkaen syöttötuolista. Kohteessa puolet perheestä nukkui ulkona teltassa, sillä kaikki eivät vaan mahtuneet sisälle. Tajuan tänä päivänä erittäin hyvin vanhempiani siinä, että he halusivat vain olla kotona.

Tämän takia kaikki perinteet liittyvät kotiin ja perheeseen, erityisesti lapsiin juhlien osalta. Minulla on 15 serkkua, joista itse olen vanhin ja nuorin on 1,5-vuotias. Lisäksi minulla on neljä pienempää sisarusta. Monet perinnejuhlat ovat menneet itseltäni ihan ohi ilman merkitystä nyt aikuisena. Pääsiäinen on ollut vain mukavat vapaapäivät lisää työn oheen ilman sen suurempaa sisältöä. Sinkkuna myöskään juhannus tai uusi vuosi ei ole tuntunut missään, sillä monet pariskunnat lähtevät viettämään juhlia toisten pariskuntien kanssa.

Juhlien merkitys selkeästi korostuu lasten myötä ja heidän kasvaessa. Nyt äitinä, haluaa oman lapsen saavan niitä yhtä ihania muistoja perinnejuhlista kuin on itse saanut. Toki nyt miettii paljon, että mitä perinteitä ja niihin liittyviä arvoja haluaa siirtää omalle lapselleen. On monia asioita omasta lapsuudesta, joita haluan näyttää Eemille, mutta on paljon asioita, jotka ovat muovanneet omia käsityksiäni perinteistä ja asioita, jotka haluan tehdä toisin. Perinteetkin muuttuvat koko ajan sitä mukaan, mitä enemmän tietoa meille tulee toisista kulttuureista, mitä enemmän kulttuurit ja kansallisuudet sekoittuvat ja mitä enemmän sosiaalinen media mahdollistaa avoimet ovet toisten perheiden perinteisiin. Meillä on niin paljon perinteitä ja tapoja viettää juhlia, aivan yhtä paljon kuin on perheitäkin. Lisäksi monet kristinuskoon liitetyt juhlaperinteet ovat maallistuneet. Kaikki juhlat eivät ole kaikille yhtä tärkeitä ja toisiin liittyy enemmän perinteitä ja arvoa kuin toisiin juhliin. Vaikka perinteitä on ja monia perinteitä haluaa vaalia, on tärkeää antaa tilaa uusille perinteille.

Tietyt juhlat ja niiden perinteet kuuluvat minun mielestäni Suomen kulttuuriperintöön ja on osaltaan yleissivistävää tietää miksi juhlaa vietetään, mistä se on saanut alkunsa ja millaisia perinteitä juhlaan on kuulunut. Sen lisäksi on mielestäni yleissivistävää tietää muiden kulttuurien isoista juhlista, sillä monia Suomessa vietettäviä juhlia ei vietetä muualla ja toisaalta taas monia meillä vietettäviä juhlia, kuten joulua ja pääsiäistä vietetään taas vain länsimaisissa kulttuureissa ja ne kuuluvat kristinuskoon, eikä taas moneen muuhun uskontoon, vaan niissä on omat juhlansa.

Minulle lapsena juhla oli jotain arjesta poikkeavaa. Se näkyi siinä, että koti siivottiin, puettiin siistit vaatteet ja syötiin parempaa ruokaa juhlavasta kattauksesta. Niillä tavoin kunnioitettiin juhlaa ja vieraita. Tämä on yksi asia, jonka haluan tehdä Eemillekin näkyväksi. Juhla erottuu, siinä on oma arvokkuutensa ja juhla on iloinen asia, juhla tarkoittaa yhdessä olemista perheenä tai vieraiden kanssa. Mutta juhla voi olla juhla, vaikkei olisi vieraita. Voimme juhlia, vaikka olisimme ihan vain kaksin meidän perheenä, se ei vie juhlan arvokkuutta. Vieraiden ei myöskään tarvitse olla sukulaisia, vaan ystäviä tai tuttuja, se itse koottu perhe.

Haluan tehdä juhlan ilon näkyväksi. Juhla on jotain positiivista, jotain, josta saa hyvää mieltä ja iloa kaikki siihen osallistujat. Vaikka juhlaan kuuluisi siivoamista ja kasa perinteitä, ei se saa olla suorittamista ja stressiä. Haluan korostaa sitä iloa olla yhdessä, iloa olla tekemättä mitään ja myös levätä. Juhlaan kuuluu myös rauhoittuminen ja pysähtyminen niiden ihmisten äärelle, kenen kanssa juhlaa vietetään. Läsnäolo on myös juhlan kunnioittamista.

Materiaan ja kulutukseen en halua juhlien osalta opettaa, vaan haluan suosia vastuullisempia valintoja. Pääsiäisena voimme raeruohon sijaan istuttaa yrttejä tai kevätkukkia, jotka kestävät pidempään. Kodin sisustuksen ei tarvitse muuttua jokaisen juhlan myötä uusilla ostettavilla tavaroilla. Jouluna on ihanaa saada ja antaa, mutta vähemmän on enemmän. Tämässä ajassa meitä herätellään vastuullisuuteen ja minä haluan tuoda sen lapselleni näkyväksi myös juhlaperinteisiin. Materian sijaan voimme panostaa enemmän hyvään ruokaan ja yhteiseen tekemiseen.

Tulemme varmasti virpomaan, piilottamana suklaamunia ja juhlimaan pääsiäsenä kevättä. Vappuna tulemme syömään munkkeja, tippaleipää ja simaa. Puhallamme saippukuplia, vietämme vappunaamiaisia ja ostamme foliopallon. Tulemme äitienpäivänä tekemään mummille aamupalaa ja herättämään mummia. Juhannuksena syömme uusi perunoita ja nakkia, kuten vappuna ja uutena vuotenakin. Isänpäivänä käymme hautausmaalla, kuten pyhäinpäivänä ja joulunakin. Joulun odotuksen aloitamme joulukalenterilla ja meillä saattaa hyvinkin olla, uusi, perinteeksi muodostunut tonttuovi. Jouluna syömme laatikoita ja saatamme mullistaa perinteitä vegaanisella kinkulla.

Toki Eemi on nyt vielä vauva ja minun on helppo ajatella, että näin minä sitten tulen tekemään. Lapsi kuitenkin muodostaa hyvin varhain omaa kulttuuriaan ja tekee havaintoja ympäristöstään. Hän varmasti luo uusia perinteitä ja muuttaa minun perinteitäni. Minulle esim. halloween ei ole ollenkaan tärkeä, enkä vietä sitä, mutta tällä ketkellä se on osa lastenkulttuuria ja voi olla, että Eemi tuo sen vieton meidän perheeseen. Joskus minulla on toivottavasti kumppani, jolloin varmasti meidän luomat perinteet sekoittuvat kumppanin perinteiden kanssa, sillä eri perheissä on eri perinteet ja jokainen kuljettaa mukanaan oman perheensä perinteitä. Eri perheissä arvostetaan eri perinteitä ja viettotavat voivat olla erilaisia. Pariutuessa perinteet kohtaa ja muokkautuu kahden ihmisen omiksi perinteiksi, joita sitten viedä eteenpäin omille lapsilleen. Sitten joskus voi juhliin liittyä myös enemmän stressiä ja menemistä, kenellä ollaan ja kenellä kaikilla sukulaisilla pitääkään käydä. Toistaiseksi tämäkin pääsiäinen oli suurilta osin vain meidän kahden.

-Iida

Kommentit (2)
  1. Lasten kasvaessa on parhautta se, kun he itse ryhtyvät ottamaan vastuuta näiden juhlien järjestämisestä. Myönnetään, että äitinä sen viidennentoista ”samanlaisen” joulun järjestäminen jo kyllästyttää, joten ilolla otan vastaan lasten riemun ja ehdottomuudesta perinteiden noudattamiseen. He kantavat kuusen sisään ja ulos, pukevat ja riisuvat, eikä minun tarvitse enää asiaan puuttua.

    Itselleni vasta vietetty pääsiäinen on vuoden juhlista suurin. Ja mukavasti ”paineettomampi” kuin joulu. Vappu menee ihan lasten ehdoilla, samoin Halloween. Näihin juhliin juuri lapset saavat suunnitella koristeet ja ohjelmat. Usein ne samat, jotka on aina ennenkin olleet.

  2. Katariina H
    22.4.2019, 16:25

    Onkohan sulla käynyt tossa kuudennessa kappaleessa pieni ajatusvirhe, sillä kristinusko itsessään ja sen myötä myös kristilliset juhlat kuten joulu ja pääsiäinen ovat alunperin lähtöisin ns. ei-länsimaalaisesta kulttuurista ja nykyäänkin yli puolet kristityistä asuu muualla kuin länsimaissa.

    Pikkujuttu sinäänsä, mutta kulttuurista puhuttaessa on kuitenkin tärkeä ottaa huomioon, että länsimainen kulttuuri on nykymuodossaan vielä melko tuore ja suurin osa meidänkin perinteistä on muualta lainattuja.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *