Älä jää väkivaltaiseen suhteeseen

Iidan matkassa

Kerron tämän tarinan sen vuoksi, että kukaan ei jää väkivaltaiseen suhteeseen. Itse en tiennyt eläväni väkivaltaisessa suhteessa, koska en ymmärtänyt mitä kaikkea väkivaltaan kuuluu. Olen kuitenkin kokenut näistä esimerkeistä kaikkea ja syyttänyt itseäni.

  • Fyysinen väkivalta on esimerkiksi tönimistä, hiuksista repimistä, kuristamista, potkimista ja hakkaamista. Myös läpsiminen on lyömistä.
  • Henkistä väkivaltaa on toisen vapauden rajoittaminen ja ystäväpiirin rajaaminen, taloudellinen alistaminen, nimitteleminen, jatkuva haukkuminen ja toisen syytteleminen ja  mielipiteiden kontrollointi. Uhkaileminen, kiristäminen ja lahjonta ovat väkivaltaa. Myös pukeutumisen ja kehon ulkoinen kontrollointi on väkivaltaa. Väkivallalla uhkailu, jättämisellä uhkailu, itsemurhalla uhkailu ja pelon ylläpitäminen ovat henkistä väkivaltaa.
  • Seksuaalista väkivaltaa ovat raiskaus, seksiin pakottaminen ja painostaminen, pakottaminen nöyryyttäviin seksuaalisiin tekoihin.

 

Olimme muuttaneet uuteen asuntoon. Siellä ei vielä ollut asunut muita, niin uusi se oli. Olimme ensimmäisiä asukkaita talonyhtiössä. Kaikki oli valkoista ja kiiltävää. Hän oli stressaantunut muutosta. Asunto oli kallis ja muuttamiseen meni myös rahaa. Hän päätti rahankäytöstä ja ostettavista kalusteista. Suuri asunto oli oikeastaan tyhjä. Hän ei ollut halunnut, että tuon yhtään omia tavaroitani asuntoon. Ympärilläni oli tyhjää, sisälläni oli tyhjää, eikä tuntunut kodilta. En päässyt kuntosalille, jota kovasti kaipasin, koska 20 puntaa oli aivan liikaa hänen säästöissään. 

Uudessa talossa ei ollut vielä toimivia nettiyhteyksiä ja niiden asennus oli muutaman viikon kuluttua. Olin käyttänyt puhelimen liittymään kuuluvan datan. Kaipasin perhettäni ja koin puhelimen olevan ainut pelastukseni ja yhteys heihin. Otin asian sinä iltana puheeksi hänen kanssaan, sillä toivoin, että hän voisi ostaa minulle rajattoman netin puhelimeen.

Hän sanoi ettei siihen ole rahaa. Hän ei halua laittaa 20 puntaa nettiin, kun sen voi säästää. Hän käski minun käydä kirjastoissa tai kahviloissa netin vuoksi. En voinut ymmärtää asiaa ja halusin maksaa sen itse. Hän taas ei voinut ymmärtää kuinka edes kehtaan kysyä sellaista muuton keskellä, kun kuluja on paljon. Hän raivostui ja haukkui tyhmäksi. Raivon näki hänestä. Hän sanoi tekevänsä kaiken, minä en tee mitään, en tee uhrauksia ja minun takia muutimme näin kalliiseen asuntoon, joten parempi olisi olla hiljaa. Hänen raivonsa yltyi ja hän löi minua. Hän löi minua uudelleen ja ehkä uudelleen, en muista. Käperryin lattialle sikiö asentoon ja hän alkoi potkia kehoani. Lopetettuaan hän sanoi "katso mitä sait aikaan" ja meni makuuhuoneeseen.

Myöhemmin menin perästä ja pyysin anteeksi. Olimme kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Seuraavana päivänä kotiin tullessani puhelimessani oli rajaton netti. Hän oli sittenkin ostanut sen kuin hyvittääkseen tapahtunutta. Tilanne ei ollut uusi. Näin hän toimi, ensin kielsi kaiken ja sitten lahjoi. Se ei kuitenkaan helpottanut oloani millään lailla. Minulla oli niin paha olla, että pelkäsin tulevani hulluksi. Halusin vain kotiin ja se oli ainut ajatukseni. Olin jättänyt hänet jo kerran ja en vain voisi jättää toista kertaa. Mikään ei ollut muuttunut hänen lupauksistaan huolimatta. En saanut käydä salilla, en ulkona, en syödä haluamallani tavalla eikä minulla ollut käyttörahaa. Olin perhonen häkissä. 

Rukoilin. Seuraavat kaksi viikkoa vain rukoilin. Jos Jumala olisi olemassa, nyt hänen olisi aika tehdä jotain, jotta saisin voimaa lähteä. 

Oli maanantai, kun hän kysyi voisinko antaa hänelle kaiken anteeksi, vaikka hän olisi tehnyt jotain kamalaa. Lupasin. Hän sanoi, että asiasta tietävät henkilöt ovat sanoneet, ettei hänen koskaan tulisi sitä minulle kertoa, koska lähtisin pois. Ajattelin, että siinä on pelastukseni. Nyt pitäisi vain tietää mikä se asia on. Saada salaisuus selville. Sain motivaatiota ja uskoin pelastuvani.

Hänen pöytäkoneensa oli muuton jälkeen edelleen pahvilaatikossa. Silloin päätin, että tiistaina hänen ollessaan yövuorossa avaisin koneen. Tullessani tiistaina töistä kotiin, kone oli otettu laatikosta ja laitettu paikalleen. Olin askeleen jäljessä. 

Hänen lähdettyään yövuoroon menin tietokoneelle kuitenkin. Tiesin, etten voisi löytää mitään, sillä hän osasi piilottaa kaiken. Aloin käydä hänen kuviaan läpi, vaikka olen tehnyt sen jo monia kertoja. Hänen kuvansa olivat tarkkaan järjestetty ja kansiot tarkasti nimetty. Silmäni osuivat sanaan Pariisi. Hän ei ole ollut pariisissa, oli ensi ajatukseni. Avasin kansion. Kuvien mukaan hän on ollut pariisissa. Hän on kaikissa kuvissa yksin, mutta joku ne oli ottanut. Yhdessä kuvassa oli kaksi viinilasia.

Tajuan heti mistä on kyse. Minulle läheinen ihminen asuu Pariisissa. Minä olen tutustuttanut heidät vuosia sitten yhteisellä Suomen reissulla. Lähetin ystävättärelleni viestin, jossa kysyn asiasta. Hetken päästä hän vastasi sanoen, että minä varmasti tunnen mieheni. Pyydän häntä kertomaan totuuden. Ystävä menee vaikeaksi.  Hän sanoo, että vihaan häntä loppu elämäni. Sanon, että hän voi pelastaa minut jäämästä suhteeseen, jossa minua hakataan. Hän voi vain auttaa minua ja se saa hänet lopulta kertomaan epäilykseni todeksi. Kyse oli useamman vuoden tapailusta suhteemme aikana, vain seksiä. Vain seksiä. Tieto pettämisestä riittää.

 Kello oli paljon ja Suomessa jo puoli yö. Äiti kuitenkin vastaa. Päätimme, että tulen heti kotiin ja lähden salaa.

Menin aamulla töihin ja kerroin tilanteeni. Sain palkkani käteisellä ja kollegat lupasivat tulla auttamaan tavaroiden kanssa ja viedä junalle. Olin lähdössä illalla junalle hänen yövuoronsa aikana ja seuraavana aamuna lähtisi lento, kun hänen yövuoronsa päättyisi. Oloni oli aivan kamala. Tälläistä ei pitänyt käydä minulle koskaan. Illalla jätin kirjeen pöydälle ja tiputin avaimen postilaatikosta. Tyhjä asunto oli nyt entistä tyhjempi. Illalla päästyäni junaan kolmen suuren laukkuni kanssa itkin helpotuksesta. Olin matkalla kotiin.

Puhelimeni alkoi soida. Hän soittaa. En vastaa. Hän soittaa lakkaamatta. Hän alkaa pommittaa minua viesteillä. Missä olen, miksi en vastaa, mitä tapahtuu? Lopulta vastaan hänelle. Sanoin, että olen junassa, olen menossa lentokentälle, olen lähdossä, tiedän kaiken ja se tekee jäämiseni mahdottomaksi. Hän sanoi lähtevänsä perääni, sillä toista kertaa hän ei minua päästäisi lähtemään ja uhkasi tappaa itsensä, jos lähden. Hän sanoi minun olevan syyllinen, sillä olen aina suututtanut hänet. Sanoin, että normaali ihminen ei suuttuessaan petä, eikä lyö. Ja lyömistä en voi antaa anteeksi.

Soitan hänen perheelleen, sillä alan pelätä, että hän tekee itselleen jotakin. He ovat järkyttyneitä, eivät voi uskoa tilannetta todeksi, miksi en ole kertonut aiemmin. Hän soittaa minulle, he soittavat minulle. Menen paniikkiin. En vastaa enää. Haluan lentokentälle niin pian kuin mahdollista. Olen lentokentällä puolilta yöin ja aamuun on matkaa. Kaikkialla on tyhjää. Puhelimeni soi. Se on poliisi.

Poliisi kertoi työkaverini soittaneen. Poliisi oli soittanut myös hänelle ja kieltänyt lähestymästä lentokenttää tai hänet pidätetään. En osannut ajatella mitään, tuntui hullulta. Olen kuin elokuvassa. He käskevät ottaa yhteyttä lentokenttäpoliisiin, jossa tarvitsen jotain. Hän soittaa, vastaan. Hän on lentokentän lieppeillä, muttei pääse lähemmäksi. Poliisi oli soittanut hänelle. Hän on vihainen, todella vihainen. Hän syyttää minua elämänsä pilaamisesta, poliisin sotkeminen asiaan voi tarkoittaa hänelle työpaikan menetystä. Hän käskee minun soittaa poliisille ja pyytää hänelle lupaa tulla hyvästelemään. Hän haluaa vain hyvästellä ja selittää tapahtuneen.

En ehdi soittaa poliisille, kun he soittavat jo minulle. He käskevät minun pysyä missä olen, sillä poliisipartio on tulossa. Mitä tapahtuu, mitä minä olen tehnyt? Poliisit tulevat luokseni. Romahdan polvilleni heidän eteen ja huudan. Haluan kotiin. Poliisit nostavat minut ylös, vievät minut poliisiautoon ja nostavat laukkuni kyytiin. En välitä mitä tapahtuu.

Olen poliisiasemalla. Paikalla on monia virkailijoita, he soittavat jopa naisvirkailijan paikalle. Tuovat minulle keskellä yötä teetä ja pikkuleipiä. He ottavat paperinipun esille, jossa on paljon kysymyksiä. Olen päättänyt tehdä hänestä raportin. En koskaan ollut ymmärtänyt mitä väkivallalla tarkoitetaan. Väkivalta ei ole vain fyysistä, vaan henkistä ja seksuaalista. Tajuan suhteessani olleen näitä kaikkia, kaikesta en edes kehtaa kertoa poliisille. Miksi en ole ottanut yhteyttä poliisiin aiemmin, he kysyvät. En ajatellut, että heitä kiinnostaa. Se on heidän työ, he sanovat ja lähdemme yhdessä McDonald'siin syömään.

He sanovat, että väkivalta pahenee aina. Aina. He sanovat, että ansaitsen niin paljon parempaa. He toivovat, etten ole häneen yhteydessä ja varmistavat, ettei hän ole millään Suomen lennoilla. Aamun tullessa he vievät minut lentokentälle ja saattavat turvatarkastuksen läpi. He vilkuttavat minulle ja toivovat kaikkea hyvää elämääni, joka vastaa alkaa. He ovat sitä mieltä, että kyseessä on elämäni paras päätös.

-Iida

 

 

Kommentit

Lumitiikeri
Laura Palm

Ei oo olemassa sanoja, joita olis hyvä sanoa. Oon joskus kokenut samaa, mutta pienemmässä määrin. Ihan ensimmäisenä sun tulee muistaa ettei vika ikinä oo ollut sun, eikä vika oo millään tavalla ollut sussa. Vaikeinta ja pelottavinta on aina lähteminen, mutta kaikkein parasta. Ihanaa, kun oot saanut lopulta voiman lähteä ja elää omaa ihanaa elämääsi. Ihan niinkuin poliisit sulle sanoi, sun elämä vasta alkaa, se vasta alkoi siitä hetketä uudelleen kun pääsit kotiin. Onneksi elämä on siitä ihanaa, että kaikesta voi toipua jos on tahtoa, ja kaikkea ihanaa tulee aina vastaan kunhan sen on valmis vastaanottamaan. Oot ihana ja niin kovin kaunis. Mä uskon siihen, että meille kaikille on täällä joku, joku joka on just sulle oikea. Eli sun kohdalla joku, joka nostaa sut jalustalle ja antaa sun elää. Joku, jonka luona sä tullet olevas kotona. Kiitos, kun jaat näitä arkoja mutta tärkeitä asioita. 

Iidaafel
Iidan matkassa

Kiitos tästä ihanasta ja voimaannuttavasta kommentista! Se merkitsi todella paljon, kiitos siitä <3 Olet täysin oikeassa!

Papris
Odotusta ja opiskelua

Voi miten mielettömän rohkea kirjoitus ja rohkea sinä. <3

Oli hienoa myös lukea miten vakavasti viranomaiset ottivat asian ja pitivät susta huolta.

Iidaafel
Iidan matkassa

Valtavasti kiitos kommentista, kiitos!

Olen ollut niin kiitollinen Britannian viranomaisille, Suomessa en usko saman tapahtuneen. Heidän toimintansa oleellista, jotta pysyin päätöksessä.

pikkuveli (Ei varmistettu)

❤ ❤ ❤

Iidaafel
Iidan matkassa

Kiitos <3

Irkku (Ei varmistettu)

Apua mikä kirjoitus ;,-( ihan kamalaa, että olet joutunut kokemaan tuollaista! Onneksi sait voimaa lähteä ja vielä tehtyä ilmoituksen! Varmasti menee vielä aikaa, ennen kuin voit luottaa kenenkään mieheen, mutta varmasti tapaat jonain päivänä jonkun sinua kunnioittavan ja rakkautesi arvoisen hellän ja turvallisen ihmisen &lt;3 nyt on vain tärkeintä, että saat keskittyä itseesi ja tulla taas vahvaksi kaiken tämän jälkeen &lt;3 kiitos rohkeasta kirjoituksesta!

Iidaafel
Iidan matkassa

Iso kiitos kommentistasi! Aika vain auttaa ja tosiaan nyt kaikki voima menee itsensä työstämiseen ja kokoon saamiseen! Kaikki ihanat tsempit ja kommentit ovat taroeeseen, kiitos! Kaikkea hyvää sinulle!

saarah
visual diary

Huh, rohkea kirjoitus! Hienoa että pystyit jakamaan näin vaikean tarinan. Ehkä tän lukeminen pelastaa jonkun muun joskus. 

Ihan hurjasti voimia ja tsemppiä jatkoon <3 Oot vahva ja rohkea!

Iidaafel
Iidan matkassa

Kiitos todella paljon sanoistasi! 

Kielikylpy

En nyt näin aamutuimaan tällaisen tekstin luettuani pysty kommentoimaan muuta kuin, että olet ihan mielettömän rohkea ja fiksu nuori nainen! Toivottavasti edes yksi väkivaltaisessa suhteessa elävä pakkaa laukkunsa ja lähtee.

Kiitos kun jaoit tarinasi ja paljon voimia asian käsittelyyn <3

Iidaafel
Iidan matkassa

Kiitos sinulle! Toivon itse samaa, toivottavasti tavoittaa jonkun jota asia koskee! Kaikkea hyvää sinulle!

Melkoinen trilleri luettavaksi saati koettavaksi...

kattungar
Kattungar

Wau! Vaikka en tunne sua, olen niin onnellinen, että lähdit suhteesta <3 Todella vaikuttava kirjoitus, miten ylpeä olenkaan kaikista, jotka pääsevät irti väkivaltaisesta suhteesta, oli se sitten henkistä, tai fyysitä. Kiitos tekstistä <3

Kommentoi