ÄLÄ SANO NÄITÄ SINKULLE

Iidan matkassa

Sinkku. Sinä niin tiedät tämän. Sen tunteen, kun olet lähellä, mutta et kuitenkaan. Homma lässähtää jälleen kerran. Silloin sitä miettii, että mitä helvettiä, miten on mahdollista, että kohdallani käy aina näin? Saattaa rumasti sanottua myös vituttaa. Tai ainakin sitten viimeistään vituttaa, kun ensimmäinen ystävä hyvää tahtoen pyrkii lohduttamaan näillä kuuluisilla ja kliseisillä fraaseilla, jotka olet kuullut sinkkuutesi aikana aika monta kertaa. 

"Se tulee, kun vähiten odotat"

Varmasti osin totta ja toisaalta hyvin epätosi väite. Varmaan riippuu sinkusta, mutta kyllä minä odotan löytäväni kumppanin. On aika vaikeaa yhtäkkiä vain lakata odottamasta. Ja tavallaan sitä odottaa, että koska tämä hetki koittaa, koska on se hetki, kun odotaa vähiten ja kohtaan unelmien miehen. En täysin usko, että mies tulee, kun on tullakseen. 

"Se tulee, kun lakkaat etsimästä"

Tämä on jatkona edelliseen. Osin totta ja osin ei. Totta varmasti siltä osin, että jos fanaattisesti etsii kumppania, käyttäytyy varmasti ahdistavasti ja luotaan karkoittavasti. Mutta kukaan ei ihan oikeasti tule kotoa hakemaan, joten täytyy myös itse aktivoitua. Minun ovellani on käynyt pakettilähetti. Avasin oven vain pyyhe päällä. Hän kysyi, että saako hän kuitata ja lähti aika nopeasti. Se siitä. Muita miehiä ei oveni takana ole spontaanisti ollut. Uskon, että parisuhteeseen myös päädytään oman aktiivisuuden ja avoimuuden ansioista. Pitää olla myös halukas suhteeseen. Pitää olla avoin lähestymisille ja lähestyä itse. Jos kulkee naama mutrulla ja on vain kotona, niin kohtaamis mahdollisuudet on piememmät, kuin aktiivisella henkilöllä. Joku, joka käy ulkona, ravintoloissa, harrastuksissa, kuntosalilla yms, tapaa enemmän ihmisiä ja voi sitä kautta kohdata myös kumppanin.

"Nyt keskityt vain itseesi ja unohdat miehet"

Helpommin sanottu kuin tehty! Onnistuu aina maanantaista perjantaihin, ei sen pidempää. Ja minä en ainakaan voi unohtaa miehiä. Niitä näkee joka puolella. Menen Stokkan Fazerille lounaalla ja katseeni vain huomaamatta harhailee viereisen pöydän miehiin kauluspaidoissa ja suuntaan katseeni heidän vasempaan nimettömään ihan vain vahingossa. Miten siinä sitten unohtaa? Ja mitä sitten, kun on keskittynyt itseensä jo vuosia ja haluaisi jo keskittyä kumppaniin itsensä sijaan? 

"Se ei ollut sinua varten, jotain parempaa on tulossa"

No todellakin! En tiedä miten paljon paremmaksi voi enää mennä! Kuinka korkea mahtaa paremmuus asteikko olla, ihan vain näin 150 treffien jälkeen tulee mietittyä, että voiko aina tulla joku edeltäjää parempi yksilö vastaan. Saa kyllä olla aika tajunnan räjäyttävä tapaus. Tämä lause on myös harhaanjohtava, sillä sitä alkaa aina odottaa jotain parempaa, eikä kukaan lopulta kelpaa. Aina on edessä joku parempi mukamas. 

"Opettele ensin olemaan yksin"

Toki jossain määrin on hyvä oppia olemaan myös itsekseen ja pärjätä myös yksin. Mutta kaikki ei vain viihdy samallalailla yksin. Minä esimerkiksi en koskaan ole viihtynyt yksin, vaan tykkään enemmän olla seurassa. Mutta toki osaan olla yksin. Olen asunut yksin seitsemän vuotta. Voikin olla enemmän opeteltavaa yhdessä olemisen kanssa. 

"Rakasta ensin itseäsi, niin voit saada vastarakkautta toiselta"

Pahin on tämä. Siis en todella usko, että kaikki parisuhteessa olevat rakastaisivat itseään aina ja koko ajan. Ihminen ei ole valmis, vaan kehittyvä ja oppiva kokonaisuus, jonka tunteet ovat monen asian summa. Itsensä rakastaminen on mielestäni koko elämän projekti. Itsensä hyväksyminen ja oma tyytyväisyys toki näkyvät ulospäin ja sellainen ihminen on kiinnostava ja huomiota herättävä. Mutta mielestäni parisuhde ei ole itsensä rakastamisesta kiinni. Yhdessäkin voi rakastaa ja ehkä parisuhde täydentää sitä omaa rakkautta vielä entisestään ja auttaa näkemään lisää omia hyviä puolia.

Ei muuta, kun uusia pettymyksiä kohti! Sillä onneksi aina tulee parempi mies ja aina ihastuu uudelleen. Aina. Eli voit luottaa siihen, että toivoa on! Sinun näköisen ei kuitenkaan kauaa luulisi sinkkuna olevan, pian joku sinut nappaa! Siihen on hyvä luottaa.  

-Iida 

KUVAT: Pinja Mitrovitch/ Piña y coco

Kommentit

Norsba (Ei varmistettu)

I am feeling you. Kärsiessäni lapsettomuudesta kuuliin suunnilleen samat kommentit vähän eri muodossa... Eikä todellakaan toiminut. Ainut mikä toimii on satumainen tuuri, sekä mies että lapsiasioissa. Toivottavasti saat sitä kohdallesi vastaisuudessa aimo annoksia! <3

Iidaafel
Iidan matkassa

No voi ei... joka tilanteeseen on kyllä ne omat kliseensä, joita ihmiset viljelee! Mutta iso kiitos, todella sitä toivotaan <3

Parempi ystävä (Ei varmistettu)

Tää kyllä osui ja upposi! Oon just se kaveri, joka on möläyttänyt puolet näistä monta kertaa. Ja joka kerta mietin, että kuulostan urpolta mutta en silti tiedä, miten sanoa paremminkaan. Vieressä ystävä, joka on fiksu, kaunis ja ihana ja toisaalta ihan väsynyt etsimään ja odottamaan. Ja itse pelkään, että toinen luovuttaa liian aikaisin ja ei tavoitakaan puolisoon ja perheeseen liittyviä unelmia. Mutta mitään syytä ei ole, mikseivät ne olisi mahdollisia. Mutta niin, jos on vinkkejä, miten kannustaa ja tukea, tsempatakin ilman kommentteja, jotka vaan pahentaa tilannetta, kuulen mielelläni! Halusin olla parempi ystävä tällä saralla.

Iidaafel
Iidan matkassa

Hei kiitos kommentista! Useampi on nyt toivonut vinkkejä mitä voisi sinkkukaverille sanoa, joten teen niistä oman postauksen piakkoin <3

miiisu (Ei varmistettu)

Mä opettelin sinkkuna ajattelemaan, että jossain on just se mun tyyppi, jonka kohtaan oikeassa hetkessä. Ja aika monta "väärää" tyyppiä ja valitettavasti myös väärää hetkeä tuli vastaan. Ehdottomasti musta kannattaa olla aktiivinen, mutta tavallaan asioita ei voi pakottaa. Enkä mä haluaisi, että kukaan on mun kanssa siksi, että on vaan joku.

Mä kuvittelin aina lapseni harrastuspiireissä kentän laidalla, että täällä nää kaikki perheelliset vaan täällä ja minä yksin jne. Ei tullu mieleen bongata miehiä, koska kuka nyt perheenisiä iskee, mutta kas kun sieltä löytykin sit se yks toinen eronnut - jonka kanssa just mulla synkkas ja synkkaa edelleen! Itse asiassa, hauskinta on se, että kun en tajunnut asettaa kaikkia niitä vaatimuksia mitä olin aina kaikille Tinder-deiteillekin asetellut (no toki tärkeimmät :D) ni yhtäkkiä mulla on kumppani joka on paljon parempi mulle ku kukaan koskaan ennen - ominaisuuksilla jota en ees osannut etsiä.

Tsemppiä deittailuun, oon varma et se oikea mies sinullekin löytyy!

Iidaafel
Iidan matkassa

Oon niin samaa mieltä! Pitää olla katiivinen, muttei voi pakottaa. Ja sen takia vielä ei ole ollut sellaista, jonka kanssa olisi molemmin puolin ollut halua jatkaa. Mutta aivan ihanaa miten sinulle kävi, vau! Ihana kuulla tämmösiä <3

Hysssh! (Ei varmistettu)

Ehei, pahimpia ovat nämä: ”Olin ihan yhtä onnellinen yksin”, ”Voisin ihan hyvin elää yksin”, ”Ei sinkkuudessa ole mitään valittamista”, ”Ei minua haittaisi olla yksin” ynnä muut vastaavat. Ja aina ne tulevat henkilöltä, joka on parisuhteessa tai jopa asuu toisen henkilön kanssa.

Iidaafel
Iidan matkassa

Voi ei, no nyt oot kyllä oikeessa! APUA! Ja juurikin se, että nauti nyt sinkkuudesta kun vielä voit lätinät!

Maria Hakkarainen
Villiviini

Hahaha, ihan mahtava toi pakettimiesesimerkki! Mun kaverille on itse asiassa käynyt niin, että se alkoi seurustelemaan kaverinsa kämppiksen kanssa, ja he tapasivat siis tämän kämppiksen kotona. Joskus näinkin voi siis tapahtua, vaikka se on varmaan aika harvinaista :D

Ja tohon että pitäisi rakastaa ensin itseään ennen kuin voi rakastaa toista: musta toi on aika surullinen lause. Parisuhteen löytyminen on paljon sattumasta kiinni, eikä se kumppani yhtäkkiä maagisesti ilmesty elämään, kun vain alkaa rakastaa itseään. Sitä paitsi esim. mielenterveysongelmat voivat vaikeuttaa itsestään tykkäämistä, mutta sehän ei tarkoita että näistä asioista kärsivät eivät ansaitsisi rakkautta yhtä paljon kuin muutkin.

Iidaafel
Iidan matkassa

Hei kiitos ihanasta kommentista. Ja niin viisas ajatus, ihan totta, ettei se ihminen ilmesty, vaikka alkaisikin rakastaa itseään. Sen takia toi rakasta itseäsi ja sitten joka rakastaa sua on surullinen, vaikka olisi kuinka hajalla, niin travitsee rakkautta <3

mamafinlandesa

Mä voin sanoa, että oon syyllistyny noihin moniin sanomisiin... Noi tilanteet on hankalia myös ystäville kun haluaisi lohduttaa, mutta ymmärrän että ei auta :/ Mun neuvo on myös monesti että kannattaa katsella muitakin kun vain niitä mitkä ensisijaisesti kiinnostaa. Mä löysin näin mun elämäni miehen kun katsoin out of the box <3

Iidaafel
Iidan matkassa

Mä olen jo pitkään tehnyt myös sitä, että pyrkii avoimuuteen ja myös omien kriteerien ulkopuolelle. Ja se on kyllä hyvä ja usein yllättää positiivisesi!

illilli (Ei varmistettu)

Amen. Allekirjoitan niin kaiken mitä kirjoitit.

Iidaafel
Iidan matkassa

KIITOS <3

NanaVanilla

Täysin samaa mieltä! Ja kun noi kaikki on kuultu miljoona kertaa niin me menettää arvonsa ja alkaa vaan ärsyttämään.

Iidaafel
Iidan matkassa

No kyllä vaa, vaikka olisivat kuinka todenperäisiä tahansa!

Höpsis (Ei varmistettu)

Omalla kohdallani mikään noista ei pätenyt, kun tapasin mieheni. Olin epävarma, en viihtynyt yksin ja kaipasin todella kumppania, ja silti löysin sen. :D Olen varmaan silti sanonut ystävilleni jotain tuollaista, joten olisi todella kiva kuulla, mikä lohduttaisi :)

Iidaafel
Iidan matkassa

Mahtavaa, että oku myöntää, ettei nämä kliseet ainapidä paikkansa! Olen itsekin saanut näitä kommentteja ja antanut, tilanteet on vain usein hankalia ja sitä yrittää parhaansa lohduttaa! Parasta on sellainen myötäeläminen iloita yhdessä ja tukea sitten siinä toisen surussa.

Ellikaisa (Ei varmistettu)

On ihan käsittämätöntä, että sinkulta vaaditaan, että rakastaa itseään, on tasapainossa, sinut itsensä kanssa, viihtyy yksin. Kuitenkin ympärillä on pilvin pimein keskseneräisiä, epätasapainoisia ihmisiä, joilla on parisuhde! Kerran luin kirjaa, jossa naiset kertoivat tosi pahoista syömishäiriöistään – heilläkin oli kaikilla poikaystävä, joka tuki sairaudessa. Naistenlehdissä on juttuja, joissa kuolemansairas/masentunut/lapsen kuolemaa sureva löytää suuren rakkauden. On juttuja, että alkoholisti/lahkossa elävä/ahdistushäiriöinen kohtaa sen oikean ja lopettaa juomisen/irtautuu lahkosta/paranee ahdistuksesta, kun vierellä on rakastava ihminen. Kuitenkin sinkun pitäisi kamppailla kohti jotain mystistä tasapainoa ja syyllistyä siitä, että kaipaa asioiden jakamista≈ei osaa olla yksin.

Iidaafel
Iidan matkassa

Niin hyvä kommentti, kiitos siitä! Olen täysin samaa mieltä!

N. (Ei varmistettu)

Näissä kaikissa neuvoissa (joita olen itse sekä saanut että joskus myös jakanut) on mun mielestä vikana se, että neuvoja ottaa kunnian itselleen jostain joka on lopulta arpapeliä -vähän samoin kuin jengi puhuu ekasta kunnon duunipaikasta valmistumisen jälkeen. Sitä kerrotaan mitä kaikkea teki tai ei tehnyt ja miten mahtava hakija/ tasapainoinen sinkku sitä olikaan, miten olisi ollut lähestulkoon rikos jos ei olisi napannut. Jos multa kysytään miten löysin nykyisen aviomieheni, kerron yleensä rehellisesti: "bilettämällä ja paneskelemalla ympäri kyliä niin Suomessa kuin maailmalla, kunnes yhtenä aamuna en halunnutkaan häipyä kukonlaulun aikaan kohti kotia vaan jäin miehen luo aamupalalle". Ja yleensä lopetan stoorin kertomalla miten noin kahdeksan vuoden yltiöpäisen bilettämisen jälkeen sitä oli jo aika reippaasti alkoholismin partaalla eikä todellakaan tasapainoinen, valmis ihminen (vaikka eihän sitä alkoholismiksi kutsuta kun on opiskelija). Yllättäen kovin moni ei koe meikäläisen pariutumismetodia omakseen, vaan pikemminkin hienoisesti paheksuu moista useiden vuosien mittaista kevytkenkäisyyttä ja ihmettelee miten mulla kävi tuuri (koska kaikki muut sit vissiin löytää ne kumppaninsa ihan vaan olemalla niin hemmetin tasapainossa ja oikealla tavalla avoinna uusille ihmisille) :D

Omina sinkkuaikoina kaipasin toisinaan lähes epätoivoisesti kumppania, mutta pohjimmiltaan ajatukseni oli aina "mun tyyppi löytyy jos on löytyäkseen, ja jos ei ole niin minkäs sille sitten mahtaa" -koska tosiaan, mitäs sille sitten tekee jos omaa tyyppiä ei vaan tule vastaan? Elämä jatkuu, oli siinä vierellä joku tai ei.

Iidaafel
Iidan matkassa

Kiitos, loistava kommentti. Ja ihana, että jaot tarinasi <3 Kiva, kuulla, ettei nämä kliseet aina kaikkien kohdalla pidä paikkaans aja silti voi löytää rakkauden! Tai olla löytämättä. elämä on hyvää silloinkin.

Paloma (Ei varmistettu)

Tietenkin on turhauttavaa kuulla samat kliseet uudelleen ja uudelleen. Silti tuossa ”itsensä rakastamisessa” on ihan pointtia, mikä ei nyt suinkaan tarkoita, että ihmisen täytyisi olla valmis tai täydellinen. Kuitenkin, jos ihminen on sinut itsensä kanssa, lienee epätodennäköisempää päätyä epätasapainoiseen ihmissuhteeseen, jossa haluaa olla liikaa mieliksi toiselle tai esittää jotain mitä ei ole. On surullista (eikä ystävyys- tai seurustelusuhteissa ennenkuulumatonta), jos ihminen luopuu asioista mistä pitää tai mitkä ovat tärkeitä. Ylipäätään terve itsevarmuus on yleensä viehättävänä pidetty piirre ihmisessä kuin ihmisessä.

Iidaafel
Iidan matkassa

Totta! Ja näissä kliseissa on perää, ei niitä turhaa hoeta. Ja ehkä parempi olisikin itsensä rakastamisen sijaan käyttää juuri tuota tasapainoa, olla tasapainossa itsensä kanssa! 

oj (Ei varmistettu)

Word. Vihaan myös sitä, miten meidän yhteiskunnassa tuntuu olevan kauheet kaksoisstandardit sinkkuja kohtaan. Yhtäältä parisuhdetta pidetään ihanteena, ja mietitään et miten joku kaunis ihminen voi olla sinkku. Toisaalta sinkku ei ikinä sais toivoo tai ettii parisuhdetta, vaan pitää vaan odottaa et toinen tulee maagisesti vastaan..

Iidaafel
Iidan matkassa

AIvan mahtava kommmentti, juuri tämä!!! Pitäisi olla parisuhde, mutta avoimesti ei saa kertoa etsivänsä sellaista!

Vierailija (Ei varmistettu)

"oot vaan ihana oma itsesi", nii sitähän sitä yrittää eikä riitä :D

Iidaafel
Iidan matkassa

Apua! No kyllä :DDDD Aivan kamala kommentti! Ihan kun sitä ei olisi oma itsensä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ollessani sinkkuna kuulin nämä samat asiat ja itseeni keskittyminen kyllä auttoi jonkun verran. Sinkut usein unohtavat että samat huolenaiheet elämässä joita itsellä on sinkkuna jatkuvat parisuhteessakin, jossa kohtaa myös ihan uusia haasteita. Itselläni on ollut haasteita ajankäytössä, ja sinkkukaverit ovat välillä tuntuneet kateellisilta, mikä on erittäin kurjaa, kun olen eronnutkin monta kertaa...

Sinkkuna minulla oli vielä aikaa itselleni, harrastuksilleni yms, nyt aikaa on paljon vähemmän, joten tässä mielessä vapaudesta kannattaa nauttia. :)

Haluaisin vaan sanoa, että tässä maailmassa on muitakin asioita joihin keskittyä kuin oma parisuhdetilanne. Itseäni itsesääli tai asian vatvominen ei juurikaan auttanut, mutta itsensä kehittäminen ja uuden oppiminen kylläkin auttoivat! Tein sinkkuudesta jopa hohdokasta vetämällä kotona punaviiniä the Crownin Margaretin tapaan.

Ainoa neuvo jonka antaisin, on unohtaa ulkonäkökeskeiset kriteerit ja keskittyä, miten toinen ihminen kohtaa sinut emotionaalisesti, ja ymmärtää tarpeitasi, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Jos aivonne eivät kohtaa, niin eivät sydämennekään.

Iidaafel
Iidan matkassa

Hyviä ajatuksia, ihan totta! Molemmissa suhdestatuksissa on ne hyvät ja huonot puolet, molemmissa nautittavaia asioita ja sitten vähemmän nautittavia. Jokainen sitten valitsee kumpi on itselle sopiva ja mitä haluaa, kumpaa arvottaa.

Ja olet oikeassa, asian vatvominen ei auta, itse toki tuotan sinkkutekstejä ja vatvon sinkkuuttani, koska nämä jutut ovat blogin luetuimpia juttuja. Eli sitä haluaa tuottaa sisältöä, joka kiinnostaa lukijoita. Ehkä vielä joskus tämän joku muuttaa <3

Kommentoi