Coming Home

Iidan matkassa

Olen todella pettynyt itseeni. Olen tullut kotiin. En sitten osannut, enkä pystynyt kaikesta huolimatta asua Britanniassa. Minulla ei oikeastaan ollut edes tahtoa ja halua tarpeeksi. Tuntuu siltä, että olen epäonnistunut. Suunnitelma oli jotain ihan muuta, kuin palata takaisin ja vielä näin lyhyen ajan jälkeen. Luovutinko liian aikaisin? Olisinko ehkä viihtynyt paremmin, jos olisin ollut kuukauden lisää? En ollut osannut ollenkaan odottaa miten kova ikävä ystäviä ja perhettä tulee.

 

Olen ollut Suomessa jo jonkin aikaa. En halunnut alkuun kenenkään sitä tietävän. Toki äitini ja perheeni tiesi, sillä joudun olemaan heidän luonaan. Piilouduin, enkä voinut kuvitellakaan meneväni ulos, jos joku näkisi. Joku tuttu voisi tulla vastaa, ja jos se vielä kysyisi mitä kuuluu tai mitä teen Suomessa, se olisi kamalaa! Loputtomiin ei kuitenkaan voi piilotella. Huijaan vain itseäni. Mutta pahalta tuntuu kertoa vastaantuleville epäonnistuneensa.

Moni tietää, että Englantiin minut vei mies. Tämän miehen olen tuntenut kuusi vuotta ja ulkomaille muutto on ollut mahdollista jo monesti. En ole koskaan uskaltanut lähteä ja ajatus pelotti. Salaa haaveilin muutosta ja rohkeudesta lähteä. Voin omassa elämässäni huonosti ja päätin muuttaa Englantiin. Kuvittelin, että siinä onratkaisu. Paha olo jatkui kuitenkin Englannissakin kaikesta yrittämisestäni huolimatta. Tajusin, että kyllä ne ongelmat seuraavat kaikkialle. En blogissasi halua paneutua yksityiskohtiin, mutta päädyin takaisin Suomeen poliisien turvaamana. Toivon, ettei kukaan koskaan jää suuhteeseen, jossa joutuu ahtaalle, vapautta rajataan, toista kontrolloidaan, joutuu petetyksi tai väkivallan uhriksi.

 Nyt ajattelen, että olinpa rohkea, kun lähdin, mutta olen rohkea, kun uskalsin palata. Lähtemisen takia olin luopunut asunnostani, kaikista tavaroistani ja työpaikastani. Nyt on pitänyt jälleen kerran aloittaa alusta. Asun äitini luona tällä hetkellä, sillä muutto omaan asuntoon ei ole työpaikan ja rahan puuttuessa mahdollista. Äitini asuu pienellä paikkakunnalla ja olen ollut kauhuissani. Kaikki tuntevat ja tietävät minut. Olen pelännyt liikkkua ja elää normaalisti, koska en ole halunnut tavata ketään. Minua on pelottanut mitä vastaan, jos joku kysyy mitä kuuluu. Olen niin häpeissäni, niin onneton ja niin peloissani. Tästä kaikesta ja tulevaisuudesta. Olin päättänyt myös jatkaa blogiani tavalliseen tapaan. Mutta en voi piilotella itseäni loputtomiin jo oman hyvinvointini kannalta, vaikka se tuntuisi kuinka turvalliselta. Onneksi minulla on niin rohkeita ystäviä, että he ovat uskaltaneet olla näkyvissä, kun olen itse piilotellut. He ovat uskaltaneet kohdata tilanteen ja minut ja olleet siinä ihan pyytämättä.

Blogissakin kirjoitin muutosta useasti ja toin sitä paljon esille (esim. täällä). Olisi ehkä pitänyt toimia toisin, mutta kaikkea ei vaan koskaan voi etukäteen tietää. Tämäkin on vain osa elämää.

-Iida

Kommentit

jermia
Itärajapakolainen

Jos paluu tuntuu oikealta, niin silloin niin on tehtävä :) Turha miettiä sitä, miten muut suhtautuvat asiaan. Elämäsi on vain sinun :)

Iidaafel
Iidan matkassa

Kiitos kommentista <3 Se on juuri noin, kaikki tunteet käy mielessä, mutta loppu pelissä vain oma suhtautuminen merkitsee!

jermia
Itärajapakolainen

Jään seurailemaan, että miten pärjäilet :) 

syksy (Ei varmistettu)

Höpsistä! Mitä sitä piilottelemaan, et ole ensimmäinen, joka on tullut ns. maitojunalla kotiin. Meilläkin töissä ovat muutamat irtisanoutuneet tulleet kuukauden päästä hattu kourassa takaisin. Mutta mitä siitä, jokainen tekee omat ratkaisunsa siinä kohtaa parhaansa mukaan. Aina asiat eivät mene niin kuin oli ajatellut, mutta on rohkeaa yrittää ja yhtä rohkeaa on myöntää, että pieleen meni. Sinulla on nyt elämässäsi kaikki ovet auki, nyt vain mietit, mitä haluat tehdä. Toivottavasti saat ongelmat ja pahat olot ratkaistua. Ainoa ihminen, jota sinun tulee rakastaa ja jonka kanssa tulla toimeen, olet sinä itse.
Oikein ihanaa syksyä!!

Iidaafel
Iidan matkassa

Kiitos aivan ihanasta kommentista! Olet niin oikeassa, ihana, kun joku muistuttaa! Ihanaa syksyä myös sinulle <3

lottas (Ei varmistettu)

tsemppiä iida! &lt;3

Iidaafel
Iidan matkassa

Kiitos Lotta <3

rondawashere

Elämä on arvaamatonta ja yllätyksellistä - mutta miten voisimme koskaan löytää onnea, jos emme uskaltaisi kokeilla mitään uutta? Hyvä, että teit niin kuin parhaaksi näit. :) Kaikkea hyvää syksyysi <3

 

Iidaafel
Iidan matkassa

Ihana kommentti, kiitos! Kaikkea hyvää myös sun syksyyn!

JanikaH (Ei varmistettu)

Kyllähän se niin on että itse elämänsä rakentaa ja tekee päätökset. Vaikka tuntuu että hävettää niin mitäpä sitä häpeämään. Rohkea ratkaisu puoleen ja toiseen, sinun elämä, sinun päätökset! Kaikkea hyvää jatkoon, seurailen täältä lukemalla :)

Iidaafel
Iidan matkassa

Kiitos kommentista, niinhän se on. Välillä on vaan vaikea kuunnella itseä ja omia tunteita ja liikaa ajattelee muiden mielipiteitä. Kaikkea hyvää myös sinulle <3

Ilana

Omaa sydäntä pitää kuunnella, eikä todellakaan tarvitse hävetä, että tekee niin kuin itsestä tuntuu hyvältä. Miksi ihmeessä jäisi tukaliin oltaviin vain sen takia, että joku saattaa nähdä "maitojunalla paluun" luovuttamisena? Rohkeahan sinä olit, että sait lähdettyä kontrolloivasta ja ahdistavasta suhteesta. Tsemppiä!

Iidaafel
Iidan matkassa

Kiitos kommentista ja tsempistä! <3

AaHoo (Ei varmistettu)

Päinvastoin, sähän
Olit rohkea kun lähdit! Kaikki eivät kuule uskalla edes yrittää.
Olit rohkea, kun tulit takaisin. Kaikki muutokset ei ole hyvästä, ja on rohkeutta huomata se.
Olet rohkea, kun kerrot tämän kaikesta kokemastasi huolimatta.

Joten ole ylpeä itsestäsi ja kaikesta, jota olet uskaltanut tehdä! Siinä ei ole todellakaan mitään häpeiltävää. Ja näin voit myös vastata mahdollisille kyselijöille, ylpeänä itsestäsi &lt;3

HanneMyy (Ei varmistettu)

Olet rohkea nainen eikä sulla ole mitään syytä hävetä tai nolostella. Nosta leuka pystyyn ja ole ylpeä itsestäsi ja siitä, että olet lähtenyt kokeilemaan uutta. Aina se ei ole se oma juttu tai ajoitus ei vaan ole oikea. Kukaan ei voi pakottaa itseään viihtymään ja silloin on kuunneltava itseään.

Olen itsekin lopettanut joskus uuden kokeilun kesken ja pakko myöntää, että sama häpeän tunne tuli minullekin. Jälkeen päin ajatellen se oli täysin turhaa, mutta koska luonteeni on terrieriin verrattavissa, koin sen epäonnistumisena enkä olisi millään halunnut antaa periksi.

Sun kirjoitukset on ihania ja niistä välittyy todella aito fiilis. Näitä lukiessa tulee aina hyvä mieli. :) Tsemppiä!!

Heini P (Ei varmistettu)

Mielestäni olet rohkea! Uskalsit heittäytyä, jättää kaiken taakseni ja lähteä uuteen elämään! Vaikka kokemuksesi ei sitä 'ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun'-päätöstä saanutkaan, sait paljon kokemusta. Eihän sitä ilman kokeilua voi elää! Vaatii vielä enemmän rohkeutta uskaltaa lähteä tilanteesta, kun se ei toimikaan ja varmasti se on omasta mielestäsi noloa. Minusta sekin on merkki rohkeudesta! Kuinka moni elä huonossa suhteessa koska ei uskalla lähteä pois tai toivoo asioiden vielä parantuvan. Sulla on nyt edessäsi 'uuden alku' voit itse päättää millaisen siitä teet ☺ voimia ja rohkeutta tulevaan!

Ninni1977 (Ei varmistettu)

Mä en ikinä kommentoi blogikirjoituksia. Nyt on pakko. Sun kirjoituksesta huomaa heti että olet elänyt alistavassa suhteessa. Mä olen myös sellaisesta ja jälkiä korjailin kaksi vuotta terapiassa ja kaikuja kuulen edelleen. Tottakai kaikki me voidaan muuttaa elämän suuntaa milloin vaan pyytelemättä anteeksi. Se vaan hämärtyy kun on pitkään kuunnellut sitä miten huono ja väärässä on. Ajattele miten moni olisi häpeän vuoksi jäänyt tilanteeseen.

Voimabiisiksi kannattaa ottaa joku puhutteleva biisi. Esim Vesalan Ei pystynyt hengittämään &lt;3 Sä olet selviytyjä! Ole ylpeä siitä.

Kommentoi

Kommentointi on sallittu vain kirjautuneille käyttäjille.