Et ole laiska

Iidan matkassa

Olen ollut jo viikon flunssassa. Se on tarkoittanut olemista poissa töistä, treeneistä ja salilta. Minut on vallannut huono omatunto kaiken suhteen. Ajattelen työpaikkaani ja kaikkia lapsia lakkaamatta. Yritän toistella itselleni, että he pärjäävät, en ole korvaamaton. Ajattelen saliani ja kaikkia jumppia, joita tälläkin hetkellä on menossa. Samat jumpat viikosta toiseen mutta juuri tällä viikolla jään pitsi niistä kaikista. En anna itseni edes sairastaa rauhassa. Kehon on vallannut lamauttava pelko siitä, jos nyt kunto romahtaa ja lihoan. En voi muuta kun kysyä itseltäni miksi lepääminen on niin vaikeaa.

Se, että ei tee mitään laukaisee huonon omatunnon. Et ole laiska, vaikket aina olisi tekemässä jotain. Tähän aikaan kuuluu tehokkuus. Arvostamme ihmistä, joka hoitaa kaikki elämän osa-alueet tehokkaasti, käy töissä, treenaa ollen huippukunnossa, laittaa maittavat ruuat valmiiksi, hoitaa kotiaskareet ja ehtii vielä laittaa someen energisiä kuvia, joissa on kumppanin tai ystävien kanssa menossa. Hienoa täytyy sanoa. Pystyn siihen itsekin ja kaikkina niinä päivinä joina en pysty, minua ahdistaa. Tehokkuustavoitteet, kiire, melu ja erilaiset virikkeet voivat ajaa yliaktiivisuustilaan, joka taas näkyy esimerkiksi päänsärkynä, masennuksena tai vatsaongelmina.

Yhdistän itse levon jollain tapaa laiskuuteen. Pyytäessäni kaveria lenkille ja saadessani vastauksen "En pääse, on sellanen olo, että nyt täytyy ehkä levätä", ajattelen heti, että hän ei vain jaksanut lähteä. Nyt pelkään saman arvostelun kohdistun itseeni ollessani kipeä. Miksi on niin vaikeaa levätä ja ymmärtää levon todellinen merkitys? Jokainen meistä lepoa kuitenkin tarvitsee. Uskon kehoni yrittäneen viestittää minulle jo muutama viikko sitten, että olisi jo aika levätä. Olen treenannut muutaman viikon hyvin aktiivisesti tavoitteet silmissä kiiluen. En kuitenkaan malttanut pysähtyä ajoissa, jonka vuoksi sairastuin. Flunssani on vain pitkittynyt, koska sen ensimmäisinä päivinä olin niin stressaantunut kaikesta mikä nyt jää tekemättä, että en pystynyt keskittymään lepäämiseen.

Riittävä lepo on kuitenkin kaiken hyvinvoinnin kannalta oleellista. Välillä keho kaipaa kunnon taukoa, jos et älyä pitää taukoa itse, kehosi varmasti pakottaa sinut siihen kuten minun tapauksessani. Lihassolut kun vaurioituvat treenaamisessa ja toipuminen vaatii lepoa. Jos jatkuvasti rasittaa omaa kehoaan, se estää lihasten vaurioiden korjaantumista. Lepo on tärkeässä asemassa jos haluaa kehitystä. Olen itsekin turhaa miettinyt miksei mitään tapahdu vaikka ravaan koko ajan jossain. Hyvä, että olen kunnolla kipeä oppiakseni tämänkin. Muista siis levätä, se ei tarkoita sinun olevan laiska tai aikaansaamaton vaan juuri silloin kehossasi tapahtuu ne merkittävimmät muutokset. Muista myös nukkua kunnolla, sillä nukkuessa keho palautuu päivän rasituksesta. Unenpuute myös häiritsee kylläisyyttä sääteleviä hormoneja. Stressihormonia myös erittyy enemmän, jos ihminen on väsynyt.

 

Muista levätä, syödä hyvin, nukkua ja ruokkia mieltäsi hyvillä ajatuksilla!

-Iida

Kommentit

ikkiam
LUOMA

kiitos.

Iidaafel
Iidan matkassa

<3

Kommentoi