Jätä aina aikaa ystävällisyydelle

ora onni  ora onniTulimme ruokakaupasta kotiin. Piti mennä hakemaan vain muutama asia ja taas olikin kauppakassillinen tavaraa tarttunut mukaan. Eemi katseli maailmaa kantorepusta. Vastaan käveli vanhempi rouva rollaattoriin nojaten. Hän pysähtyi ja kyseli vauvan ikää. Eemi hymyili hänelle ja voi miten hän ilahtuikaan! Keskustelimme pienen hetken. Hän sanoi Eemille: ”Kasva vahvaksi ja rohkeaksi mieheksi. Käy koulut hyvin ja yliopisto. Ole hyvä liikunnassa ja urheilussa. Ja muista tehdä äiti iloiseksi.” Ja niin minä kiittelin häntä ja toivotin kaikkea hyvää hänelle.  Minulle jäi todella hyvä mieli siitä, että pysähdyin juttelemaan hänen kanssaan. Hän tuli siitä niin aidon iloiseksi, että ilahduin itsekin.

Jätin vaunut lähijunan aulaan ja otin Eemin syliini. Menimme istumaan penkille. Vastapäätä istui kaksi eri ikäistä naista ja vasemmalla puolella kaksi nuorta miestä. Eemi iloitsi, otti matkustajiin kontaktia ja hymyili jokaiselle. Jonkin ajan kuluttua hän nauraa räkätti kovaan häneen. Miehet alkoivat hymyillä hänelle ja hassutella. Toinen naisesta alkoi jutella Eemille. Eemi riemuitsi vain enemmän ja kaikki nauroimme yhdessä ääneen sillä tilanteelle. Ja minulle jäi siitä hetkestä todella hyvä mieli.

Matkasimme tanssitunnille. Lähdin kotoa juuri sopivasti, olisimme noin 10 minuuttia ennen tunnin alkua paikalla. Pääsin koti-ovelta tien toiselle puolella, kun vanhempi nainen naapurustosta käveli vastaan. Hän ilahtui minut nähdessään ja pysähtyi juttelemaan. Minulla alkoi hikikarpalot valua selkää pitkin, sillä minulla ei olisi oikeasti ollut aikaa jäädä juttelemaan. Tuntui, ettei hän lopeta ikinä, mikä kumman puheripuli nyt oikein iski, kun minulla on kiire. Sanoin hänelle ystävällisesti, että meidän täytyy mennä ja kävelin vähän matkaa eteenpäin. Hän tuskin huomasi. Lopulta sain sanottua, että meidän todella täytyy mennä, olemme myöhässä. Ja miten minua harmittikaan! Minua kertakaikkisesti harmitti, että elämäni oli yhdestä 10 minuutista kiinni. Minua harmitti, ettei minulla ollut aikaa ystävällisyydelle, minulla ei ollut aikaa kuunnella loppuun.ora onni

Minua harmitti, sillä se saattoi olla hänen ainoa sosiaalinen hetkensä tänään, kuka tietää. Minua harmitti, etten voinut antaa hänelle sitä mistä itsekin iloitsen. Sitä, että joku pysähtyy minun kohdalleni. Joku pysähtyy avaamaan oven, kun liikun vaunuilla, joka pysähtyy ihastelemaan vauvaani, joku pysähtyy hymyilemään, joku pysähtyy antamaan aikaansa, joku pysähtyy olemaan ystävällinen. Jokaisesta pysähdyksestä minulle tulee niin hyvä mieli. Minulla ei ole ehkä päivän aikana mitään muuta hetkeä, sillä minä olen yksin, ainoa aikuinen meidän perheessä. Sen takia nuo pysähdykset merkitsevät. Ja minulla ei ollut aikaa antaa sitä jollekin, joka olisi sitä tarvinnut.

Minulla pitäisi aina olla aikaa ystävällisyydelle. Minun pitäisi varata aina matkantekoon sen verran enemmän aikaa, että se sallii pysähtymisen. En halua, että minulla on liian kiire etten voi jäädä kuuntelemaan tai auttamaan. Elämäni ei saa olla 10 minuutista kiinni. Toki niitä hetkiä on joskus, mutta aina ei saa olla niin kiire. Enkä voi syyttää kiireestä kuin itseäni. Kyllä vauva on jo 8 kuukauden aikana opettanut, että lähteminen vie aikaa, eikä siitä ole vauvaa syyttäminen. Minua itseäni ilahduttaa niin suuresti kohtaamiset kadulla, julkisissa ja kaupoissa, joten haluan, että niille hetkille on mahdollisuus ja aikaa. Ne ilahduttavat molemmin puolin! Parasta mitä voidaan toisillemme antaa on aikaa ja ystävällisyyttä.

-Iida

ora onni

Kommentit (10)
  1. Ihana hyvän mielen kirjoitus <3 Mulla oli tänä aamuna myös hauska kohtaaminen. Tai hauska ja hauska… Lokki kakki päälleni odottaessani bussia aamulla viedäkseni lapsen tarhaan. Hetken asiaa manattuani pysäkille saapunut nainen kysyi, olisiko minulla jotain mihin sitä lokin p*skaa voisi pyyhkiä. Hoitolaukusta löytyi vaippoja, joten siinäpä sitten minulle täysin vieras henkilö auttoi minua siistiytymään päälleni lentäneestä pommituksesta vaipan avulla. Naureskelimme yhdessä tilanteen koomisuudelle ja toivotimme hyvät päivänjatkot. Ei harmittanut enää yhtään niin paljon!

    1. Ei oo totta! Ihana tai kamala, mutta kääntyi ihanaksi ja mitäpä tuossa muuta voi, kun heittää huumoriksi! Piristää kummasti.

  2. Ihana kohtaaminen, varmasti tärkeä teille kaikille kolmelle!<3 Ja se taitaa olla meidän ihmisten kirous nykyään, että aina on muka kiire johonkin. Mutta paljon hyvää ehi jo tapahtua, paljon tärkeää sanottua ja kuultua. Myös hieno teksti syntyi.

    Hyvää viikonloppua!:)
    Ida
    http://www.lily.fi/blogit/kotona-kaupungissa

    1. Joo siltä se tuntuu, on liian kiire pysähtyä vaikka vaan pitämään ovea auki, pysähtyä vaihtamaan kuulumiset! Tavallaan aika surullista.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *