Jos kuolisin tänään, kuolisin onnellisena

Oli lauantai ilta. Hän oli minun vieressäni, katsoimme ilotulituksia, johon Turun The Tall Ships Races huikeasti päättyi. Ilotulitukset tekivät taivaalle sydämen ja minä hymyilin hänen silmilleen. Hän vastasi siihen. Jatkoimme iltaa istumalla rannalla viltin päällä juoden kuumaa kaakaota termarista. Minulla oli hänen takkinsa päällä. Siinä hetkessä oli kaikki. Ihastutti, rakastutti, kihelmöi ja pelotti. Hän kysyi jäänkö yöksi, mutta minusta oli parempi lähteä Helsinkiin.

Lähdin ajamaan kohti Helsinkiä täysin hurmioituneena. Suu vaan roikkui auki. Mitä tässä elämässä oikein tapahtuu, että miten se ihastuminen onkin näin ihanaa ja näin kamalaa samaa aikaa. Siinä ajaessa olo oli niin onnellinen. Ehdin ajatella, että jos nyt kuolisin, kuolisin todella onnellisena. Sen jälkeen havahdun siihen, että autoni luisuu tieltä oikealle. Olin nukahtanut. Käännän rattia voimakkaasti, jolloin se kaartuu vasemmalle ja törmää välikaiteeseen. Välikaiteesta auto kääntyy katolleen ja vierii oikealle ojaan. Shokki on välitön. 

Paikalle onneksi oli pysähtynyt ihmisiä, jotka auttoivat ulos autosta, rauhoittelivat ja soittivat paikalle apua. Ensi reaktiona huusin autoon jääneen käsilaukkuni perään. Mies raukat joutuivat lähteä sitä sitten siinä tilanteessa hakemaan. Mutta nämä minua auttaneet ihmiset, heille olen kiitollinen. Ambulanssi vei minut sairaalaan, jossa sain hyvää hoitoa. Poliisit katsoivat autoni ja sanoivat, että heidän näkökulmastaan on todellinen ihme, että olen hengissä, kun katsoo autoani. Minulle ei tullut edes yhtä mustelmaa. Mitään ei käynyt, vaikka löin pääni. Mitään ei löytynyt, mutta olin sairaalassa tarkkailussa. 

Tälläisen tapahtuman sattuessa kohdalle, ei voi kun kiittää siitä, että saa elää. Ja mikä järkyttävintä tässä tilanteessa, oli juuri ollut maailman onnellisin nainen ja vain silmän räpäys myöhemmin olin ambulanssissa matkalla sairaalaan. En voi kuin kiittää ja arvostaa elämää. Ja miten kliseistä se hetkessä eläminen on, mutta niin totta. Joka päivä pitäisi elää kuin viimeinen. Ole hyvä itsellesi ja läheisillesi ja pidä heistä huoli. Elämässä kaikki voi olla kiinni pienestä hetkestä.

-Iida

20424560_10214083102330417_641918162_o.jpg

 

Kommentit (9)
  1. Niin totta. Me oltiin mieheni ja hänen siskonsa kanssa autokolarissa noin viisi vuotta sitten ja vaikka lennettiin 5metriä auton nokka edellä ojaan, niin selvittiin ilman mitään.

    Auton turvatyynyt eivät lauenneet, mikä on siinä mielessä onni, että itse selasin juuri järjestelmäkamerasta kuvia.

    Ja toinen onni on se, että mieheni ehti väistää sinne ojaan, koska olimme ohitustilanteessa ja meidän edessä ajanut auto oli laittanut vilkut päälle vasta, kun me olimme jo toisella kaistalla ja kääntyi eteemme. Siitä sitten mentiin. Säästyi senkin kuskin elämä, joka olisi muuten päättynyt, jos olisimme ajaneet päin. Ja olisi varmasti meille muillekkin käynyt huonommin.

  2. Kauhiaa! Huhhuh. Onneksi olet vielä siinä, elämä todella on pienestä kiinni. Hirmuisesti voimia ja kiitos rohkeasta tekstistäsi! <3

     

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *