Kaikki miehet, jotka kävelivät onnensa ohi

Iidan matkassa

Tapasin hänet syksyllä 2015, se oli ihastumista ensi silmäyksellä. Hän vitsaili jo ensi tapaamisella muuttavansa luokseni. Vietimme hänen synttäreitään syöden sushia luonani. Annoin hänelle hiusvahaa lahjaksi. Hän oli suomenruotsalainen ja hän tykkäsi laittaa tukkaansa. Hänen vartalonsa ja pukeutuminen oli juuri minun makuuni täydellistä. Hän vei minua oopperaan ja upeaan ravintolaan. Hän vastasi puheluihini ”hei kulta”. Olin täydellisen rakastunut ja kuvittelin meidän seurustevan, kunnes hän katosi. Hän ei vastannut enää yhteenkään puheluun tai viestiin. En saanut mitään selitystä ja hän lähti yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.  Opin kuitenkin paljon sinkkuelämästä ja siitä, ettei vaimomatsku ole aina positiivinen ilmaisu tai se ei ainakaan tarkoita sitä, mitä mies ehkä sillä hetkellä haluaa.

Sitten oli hän, jonka kanssa joimme glögiä aamumyöhään. Hän oli suloinen ja meillä oli mukavaa. Hän pyysi minua Ikeaan ostamaan verhoja. Teimme yhdessä ruokaa. Hän hiljeni, hänen kiinnostuksensa hiipui, kun minun heräsi. Kävin salaa ihastelemassa vaatteita hänen työpaikallaan, jos hän olisi vain sattunut olemaan työvuorossa.

Sitten tuli Lauri, häntä en voi koskaan unohtaa. Hänen kanssaan nauroin katketakseni. Hän oli juuri sellainen kuin halusin, fiksu ja hauska, itsevarma ja otti sen minkä halusi. Hän etsi täydellistä naista, josta täyttäisivät hänen kaikki 50 toivettaan. Hänellä oli ihan lista. Treenasimme yhdessä. Hän täytti kotini post it lapuilla, joissa luki "Lauri was here" ja hän oli aina pedannut sänkyni, kun palasin kotiin. Äidistäni hän oli mahtava, vaikkei äiti ollut koko Lauria nähnyt. Laurista piti kaikki. Lauri kuitenkin perääntyi, häntä alkoi pelottaa, että hän rakastuu, sillä täytin kaikki hänen listansa 50 kohtaa. Muutaman kerran Lauri on kysynyt voiko pestä luonani pyykkiä, muuten emme ole keskustelleet.

Sitten tapasin Mikon. Hän se vasta olikin täydellinen. Hän kertoi minulle olevansa värisokea punaiselle ja vihreälle ja silti minulla oli ensi treffeillä punainen takki, se nolotti. Hän oli juuri sellainen kuin miehen toivoin olevan, lihaksikas, isokokoinen ja ajotaitoinen. Lisäksi hän tuli tapaamaan minua, ilman, että minun tarvitsi nähdä liiemmin vaivaa hänen eteensä. Olin täydellisesti rakastunut häneen. Hänen koiransa söi rintaliivini. Olisin halunnut kuulla hänestä lisää ja lisää, mutta mitä enemmän minä halusin, sitä vähemmän hän alkoi antaa. Lopulta hänestä ei enää kuulunut.

Olin kuitenkin tyytyväinen, sillä kokemuksesta tiesin, että aina ihastuu uudelleen, aina löytyy uusi kohde tuolle tunteelle.  Ja lopulta tapasin Harrin. Hän oli täydellinen kuten edeltäjänsikin, mutta silti aivan erilainen. En ollut koskaan tuntenut niin. Pelasimme kimbleä ja nauroimme. Meillä oli hauskaa. Hän oli täydellistä poikaystävämateriaalia minulle. Toisen tapaamisen jälkeen hän ei enää halunnut tavata, hänestä olimme liian erilaisia, vaikka minusta meillä oli niin paljon yhteistä.

Sitten tapasin turkulaisen. En ollut ajatellut, että tapailisin ketään niin kaukana asuvaa, mutta hänen takiaan olin valmis joustamaan. Hän oli täydellinen, hän kävi salilla ja piti huolta ruokavaliostaan, Hän oli pitkä kuin mikä.  Hänestä minä olin täydellinen. Minusta hänessä oli yksi miinus. Hän asui ulkoimailla useamman viikon kuukaudessa töiden takia. Mutta olin valmis joustamaan hänen takiaan ja rakastuin häneen ihan hulluna. Hän viestitti joka päivä, kunnes hänestä ei kuulunut päivään, ei toiseen, ei kolmanteen. Sen jälkeen häneltä tuli viesti, ettei halua roikottaa minua mukanaan hänen elämäntilanteensa takia. Silloin harmitti. Ajattelin, ettei sellaista tule enää koskaan ja samalla myös suututti, että kolmekymppinen mies ei aina tiedä mitä elämältä haluaa.

Sitten tapasin seinänaapurin, ihan sattumalta vain. Hänhän se vasta komea olikin. Äitini ja isäni olivat tavanneet talonyhtiönsä pihassa, kun he asuivat samassa rapussa, joten näin tämän kohtalona.  Näimme yhtenään mitä erikoisemmissa paikoissa. Flittailin hänelle minkä ehdin.  Hän piti minua kuitenkin liian nuorena ja tietämättömänä. Se ei kuitenkaan haitannut yhteistä koputtelu kommunikointiamme seinän läpi.

Viimein tapasin hänet, josta tiesin, että tässä se nyt on. Hänen kohdallaan kaikki meni eritavalla. Hän oli kiinnostunut minusta oikeasti ja minun ajatuksistani. Nautin keskusteluistamme, jotka olivat usein syvällisiä ja filosofisia. Kävimme kahviloissa ja hän tarjosi. Suutelimme vasta kuukauden tapailun jälkeen, jolloin hän jäi yöksi. Hänen ponnarinsa unohtui minun sänkyyn.  Hänen kotinsa oli upein miesasunto, jossa olin käynyt, täydellisesti omaan sisustukseeni sopiva. Näin meidät jo yhteisillä matkoilla rinkat selässä. Nauratti miten täydellisen miehen olin tavannut ja vielä univormullisen! Olin jokaisen ihastumiseni kohdalla ajatellut miehen olevan täydellinen match, mutta jokaisesta oli myöhemmin ilmennyt vikoja. Hänen kohdallaan sekin oli toisin. Hänen kohdallaan kaikki oli toisin. En tiedä kuinka usein olin sanonut ystäville, että tältä ei ole ennen tuntunut, mutta nyt todella tarkoitin sitä. Sitten tuli mutta. Hän oli minua vanhempi ja ollut viisi vuotta yksin, pian häneltä tuli viesti, että hänestä ei ole seurustelu kaveriksi kuitenkaan, hän ei pysty vaikka haluaisi. Silloin sattui. Mietin miten on mahdollista, ettei aikuiset miehet tiedä mitä he oikein haluavat.

Usein olen päätynyt ajattelemaan mikä minussa on vikana, kun kaikki päättyvät aina samalla kaavalla. Mitä helvettiä teen väärin, kun deittailu menee aina näin perseilleen? Viime aikoina sille on jo ystävien kanssa naurettu, kun ei enää jaksa itkeä. Tosin loppuen lopuksi olen päätynyt siihen tulkintaan, ettei minussa ole mikään vikana, miehissä kyllä. Heidän vikansa on se, että he ovat kävelleet onnensa ohi. He eivät ole nähneet mitä ovat menettäneet ja se, jos mikä on iso vika. Sen vuoksi ostin minulle paidan, jossa lukee "too good to be true". Tuskin kukaan tekee parempia aamupaloja ja keittää niin hyvää kahvia.

Sinkkuterkut,

-Iida

 

Kommentit

Ihana. Ja sä olet niin herkullisen näköinen tuossa kuvassa, että ihan pakko pian tulla vastaan se oikea, joka tajuaa.

Iidaafel
Iidan matkassa

Kiitos! Ihanasti kommentoitu! Töysin uskon, että sopiva tulee vielä❤

Vierailija (Ei varmistettu)

Huora

Vierailija (Ei varmistettu)

Sinä anonyymi huorittelija, häpeä! Ja Iidalle kiitos aidosta blogista, johon on helppo samaistua.

mystery
Vision One

Ihana postaus, kiitos tästä. Tuli mieleen että voisin tehdä itsekin tälläisen. Mietin meinaan ihan samaa, että miksi helvetissä mikään juttu ei toimi kun oon kuitenkin ihan normaali ja kiva ihminen, miksi kaikki miehet juoksee mua pakoon :D

 

Iidaafel
Iidan matkassa

Kiitos tosi paljon, samat asiat mielessä! Jaksan kuitenkin uskoa rakkauteen ja aitoon kohtaamiseen, kun on aika. Ihanaa kevättä!

Angelica (Ei varmistettu)

Ei varmasti mitään vikaa olekaan, vaan miehissä. Raukat ovat ihan hukassa, ja rakkaushan vaatii mitä suurinta rohkeutta! Hyvä että alussa tulee ilmi ettei kyseisistä yksilöistä ole mihinkään. Laatunainen valitsee miehen jolla ei ole ongelmia itsensä kanssa :)

Kakiskak (Ei varmistettu)

Samanlaisia ajatuksia täälläkin. Olen pohtinut, että taidan olla itse liian vaativa. Kukaan ei koskaan ymmärrä juuri oikein, naura juuri oikeille vitseille, näytä juuri oikealta jne. Pelkään etsiväni jotain täydellistä, että kävelen etsissäni onneni ohi. Kuitenkin vähän jaksan uskoa, että vielä joku päivä kolahtaa niin ettei tarvitse enää epäröidä.

Iidaafel
Iidan matkassa

Kiva kuulle, etten ole yksin tämän kanssa! Omakin lähipiiri pitää minua vaativana, mutta toisaalta olen aina ollut avoin ja tavannut miehiä laidasta laitaan. Uskotaan siihen, että meille vielä löytyy ihanat kumppanit <3 Rakkautta kevääseen!

Angelica (Ei varmistettu)

Vaativa pitääkin olla, pitäähän olla tarkkana millainen ihminen ottaa osansa naisen elämästä, ajasta ja energiasta. Oikeasti, jos mies varastaa enemmän kuin antaa ja inspiroi, niin miksi semmoista katselisi? Sinkkuelämä on niin parasta, kun voi tutustua itseensä, opetella rakastamaan itseään ja jopa olla itsensä paras ystävä ja rakastaja :) Sitten käykin niin, että tunnistaa ne "huonot" miehet nopeasti.

Sielläsuntäällä (Ei varmistettu)

Kaunis kirjoitus, joka osui ja upposi! Itselleni on käynyt viime vuosina myös monen, monen miehen kohdalla, että he ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen, vaikka kaikki on tuntunut menevän hyvin ja he ovat olleet äärimmäisen kiinnostuneita. Tai niin luulin. Pistänyt myös vihaksi miksi edes kolmikymppiset miehet eivät vielä tiedä mitä elämältä haluavat - luulin pahimman epäröinnin jäävän kahdenkympin puolelle.

Pitäisi itsekin ostaa paita, että muistaisi nauraakin välillä tälle, kun ei koko ajan jaksaisi itkeäkään. :')

Iidaafel
Iidan matkassa

Ihanaa kuulla, valtava kiitos tästä kommentista.  Usein pistää itselläkin vihaksi, onneksi vain hetkeksi! Kunnes ihastun uudelleen... :) Mutta samaa olen ihmetellyt kolmekymppisten miesten kanssa, ovat ehkä se uusi kakskyt nuo kolmekymppiset!

Rakkautta kevääseen!

Vierailija (Ei varmistettu)

treffeille?

Iidaafel
Iidan matkassa

Miksi ei :)

Vierailija (Ei varmistettu)

taasko sä seikkailet hesarissa :D mutta joo, muistin tän jutun myös, tulin lukemaan uudestaan. hymyilen.

Hetaaaa (Ei varmistettu)

Hauska teksti, saatoin samaistua noihin tunneskaaloihin. Ja vika ei ole sinussa, sen huomaa jo siitä miten näistä poikaystäväehdokkaista huolimatta kirjoituksesta ei kaiu katkeruus eikä viha eikä mikään negatiivinen.

Iidaafel
Iidan matkassa

Kiitos tästä aivan ihanasta ja positiivisesta kommentista! Tulipa hyvä mieli <3 Kaikkea hyvää sinulle!

smagardi
astu harhaan

"Lauri kuitenkin perääntyi, häntä alkoi pelottaa, että hän rakastuu, sillä täytin kaikki hänen listansa 50 kohtaa."

Tää on jotenkin niin absurdia, että naurattaa.
"löysin naisen jota olen etsinyt, mutta en voi olla hänen kanssaan,
koska saatan rakastua".

Lauri, mitä vittua. :D

 

Kyllä se tyyppi vielä jonain päivänä tulee vastaan, joka ei välttämättä ole heti se täydellinen,
mutta paljastuu sellaiseksi vähän myöhemmin.
Ainakin niin haluaisin, myös sinkkuna, uskoa.

Iidaafel
Iidan matkassa

Loistava kommentti! Salaa toivon, että "Lauri" lukee tämän postauksen kommentteineen ja tunnistaa itsensä:)

Ja toivoa on aina ja siihen uskotaan, sopiva löytyy kyllä! Ihanaa kevättä <3

emmmali (Ei varmistettu)

Hämmästyin kuinka samalta sun mieskokemukset kuulostaakaan! Useiden pettymysten jälkeen tuntuu, että mun sydän on jo niin arpikudoksella, etten enää osaa ihastua. Tai en halua. En ole valmis menemään taas rikki. Päätin ottaa taukoa miehistä, samalla toivoen, että joskus hämärässä tulevaisuudessa voisin vielä rakastaa ilman menettämisen pelkoa.

Valitettavasti et ole ainoa nainen, joka painii näiden asioiden kanssa :(

Iidaafel
Iidan matkassa

Samoja ajatuksia myös täällä. Ihastuminen aina uudelleen pelottaa, koska joka kerta sitä antaa itsestään ja toivoo, että olisko se nyt tässä. Mutta me saamme ihanat kumppanit ja rakkautta ihan varmasti <3

Aibo (Ei varmistettu)

Nauroin ääneen heti ensimmäisen kappaleen kohdalla. Täsmälleen tuollainen suomenruotsalainen minullakin on ollut.

Kiitos, että kirjoitit tämän postauksen. Se oli rohkaiseva, vielä tulee meidän vuoro. Upeaa kevättä sinulle!

Iidaafel
Iidan matkassa

Kiitos, että kommentoit! Mahtavaa kuulla, että teksti antoi sinulle jotain :) Meidän vuoromme tulee varmasti, ihanaa kevättä!

mystery
Vision One

En halua yleistää kaikkiin suomenruotsalaisiin, tiedän paljon loistoyksilöitä, mutta suomenkielinen kaverini sai suomenruotsalaiselta pakit, ja perusteena oli "liikaa kulttuurieroja". Mies oli ihan vakavissaan :D:D että semmoista. On ne jotka ei eroa mitenkään suomenkielisistä ja sitten on ne keillä on hyvin tiukat omat piirinsä ja joissa ei kertakaikkiaan oo hyväksyttävää seurustella suomenkielisen kanssa. Ihana kivikausiajattelu!

 

Veli (Ei varmistettu)

Oot nii huippu!!!

Iidaafel
Iidan matkassa

Kiitos ihana pikkuveljeni <3

saarah
visual diary

Mahtava teksti, kirjoitat tosi hyvin!

Samanlaisia tarinoita löytyy omastakin takaa. Ihmissuhtet, se kamalin ja ihanin asia elämässä :D :D

Iidaafel
Iidan matkassa

Ihanaa kuulla, kiitos! 

Ja sepä se, niin ihana ja hankala asia samaan aikaan! Ja silti ihmissuhteet antavat niin paljon!

Mies 45 (Ei varmistettu)

Olipas pakko kommentoida. Itse miehenä elin samalta kuulostavaa sinkkuelämää täysi-ikäistymisestäni lähtien ikävuoteen 38. Silloin tapasin nuoren naisen, jonka kanssa asiat etenivät jotenkin luontevasti ja "kuin itsestään" yhteenmuuttoon saakka. Olemme edelleen yhdessä, kihloissa ja perheenlisäystä on tilattu.

Tunnistan jutuistasi samankaltaisia kohtaamisia hyvin erilaisten ihmisten kanssa, jotka ovat kaikki aikanaan tuntuneet juuri sopivilta ja oikeilta. Suhteet eivät kuitenkaan toimineet. Usein kävin minullekin niin, että minä olin se kiinnostuneempi. Tein asiota suhteen eteen ja sen etenemiseksi. Toinen kyllästyi, pelästyi, menetti kiinnostuksen tms.

Useinmiten on varmaankin niin, että kiinnostuminen ja innostuminen saa toisen perääntymään. Jotenkin se näkyy ja alkaa ahdistamaan toista. Olen ollut itse myös ahdistuvan roolissa. Halunnuto maa tilaa ja suoraan sanoen jahdata vielä muita naisia. Miehen on todella vaikeaa luopua menestyksestä sinkkumarkkinoilla.

Miksi sitten olen nyt pitkässä ja vakavassa suhteessa. Siksi, että olen jättänyt haaveen ylimaallisesta rakastumisen ja rakastamisen tunteesta. Olen tyytynyt "tavallisuuteen". Rauhallisuuteen ja kotiin. Taustalla on tietenkin ainakin osittainen kyllästyminen sinkkuelämään. Naisten jahtaamiseen ja suosion hakemiseen. Olen pysyttäytynyt tietoisesti erossa entisestä elämästäni. Kiusauksia lähteä sinkkumarkkinoiden huumaan tulee vähemmän kuin aiemmin.

Uskoisin, että ainakin kohdallani sain parempaa elämää ja kestävämpiä ihmissuhteita kun luovuin suosion tavoittelusta, taivaallisen rakastumisen ja rakkaudenhakemisesta. Tyydyin tasaisempaan. Kumppanini ei ole täydellinen ja on ajoittain hyvin ärsyttävä persoona. 90% ajasta olen kuitenkin hyvin tyytyväinen. Aiemmin tuo 10% olisi saanutminut pötkimään pakoon jo aikaa sitten.

I H A N A kommentti; kiitos mies!

Iidaafel
Iidan matkassa

Iso kiitos tästä kommentista! Ihanaa, kun jaksoit kertoaasiaa omalta kohdaltasi ja hienoa kuulla miehen näkökulma. Itse olen juurikin sortunut siihen, että olen liian kiinnostunut. Toisaalta olen ollut myös pakenija. Ja osin suosiosta varmasti nauttii, siitä, että seuraa riittää ja on vaikea pysähtyä ja sitoutua.

Kaikkea hyvää teille!

ChristinaChaneleon
Chaneleon

Kuulostaa niin tutulta. :D Lohdullista, että myös muilla on samanlaisia kokemuksia! 

Iidaafel
Iidan matkassa

Ehdottomasti! Lohdullisinta on kuulla, ettei tosiaan ole ainoa :)

Jenni / Pupulandia (Ei varmistettu) http://pupulandia.fi/

Enpä ole hetkeen samaistunut yhteenkään blogijuttuun näin. Tämä oli kuin omasta elämästä! &lt;3

Iidaafel
Iidan matkassa

Kiitos kommentista Jenni, mahtavaa kuulla, että tekstiin samaistuu! Meitä on muita:) Ihanaa kevättä!

miz
miz

Voi kun on tuttua...eräs mies juuri muutama päivä sitten kysyi että mikä mussa on vikana kun kukaan ei ole vielä tajunnut mua ottaa koska oon nätti ja kuulemma 10 kroppa (no ite en sanois 10 kropaks kylläkään :D ja no kai se katsojan ja mieltymyksistä on kiinni). Vastasin vain että sen kun tietäisi... mutta selkeästi ovat ne miehet jotka ei tajua mitä menettää, eivät ole valmiita, on väärä ajankohta, pelkäävät, etsivät jotain täydellisyyttä tai muuta

Iidaafel
Iidan matkassa

Olipa mukavia kehuja!! Ja samaa mieltä, miesten vika ;) mutta totta sekin on, että elämtilanne voi olla väärä, ajankohta huono, pelkoa ja jatkuvaa etsimistä! 

Seewhatyouget (Ei varmistettu)

Ihmettelet sitä, miten kaikki nämä tapaamasi aikuiset miehet eivät tiedä, mitä haluavat.
Mutta väkisinkin tulee mieleen kirjoitustasi lukiessa, tiedätköhän sitä ihan itsekään..
Sillä jos tietäisit, et ehkä rakastuisi päätä pahkaa noinkin erilaisiin (ja moniin =) miehiin, aina vielä
ajatellen, että HÄN on se oikea/en ole koskaan ennen tuntenut näin jne. jne. jne.
Sori, mutta oli pakko kommentoida..
Ei ihmekään, jos miehet kaikkoavat, jos nainen on täyttä pahkaa rakastunut hullunkiilto silmissä parin tapaamisen jälkeen.. Ehkä olisi hyvä miettiä, mitä itse haluaa ennen kuin haluaa sitä yhtä kaikilta.

En tiedä, olenko se vain minä, mutta en kyllä ole samaa tekstiä kommentin perusteella lukenut kuin tämä henkilö. Pitäähän sitä joukkoon mahtua aina vähintään yksi mielensäpahoittaja, joka yrittää lyödä vyön alle, kun joku kertoo asioita omasta elämästään.

Musta tää teksti oli aivan ihastuttava, you go girl! Pitkälti samankaltaisia ajatuksia itselläkin ollut menneina vuosina.

Iidaafel
Iidan matkassa

Kiitos ihanasta kommentista ja tsempeistä Sonja!! <3

Iidaafel
Iidan matkassa

Kiitos kommentin jättämisestä! Tämäkin näkökulma on varmasti monen mielessä. Toivon kuitenkin blogia pidempään seuranneiden osanneen tullita tekstin huumorilla. Tarkoitin sen hauskaksi ja humoristiseksi kertomukseksi. Kaikkea hyvää sinulle!

Nn (Ei varmistettu)

Itse puolestani mietin tekstin perusteella, että olet tapaillut erilaisia ihmisiä ehkä siksi että pidät mahdollisuudet tutustua mielenkiintoisiin ihmisiin etkä jää jumittamaan viidenkymmenen kohdan toivelistaan ja etsi niiden mukaista yhtä ihmistyyppiä? En tiedä mitä itse ajattelet, mutta uskon että elämä voi yllättää ja voikin löytää itsensä onnellisesti yhdessä ihmisen kanssa, jollaista ei ole alun perin ajatellut tapailevansa.

Iidaafel
Iidan matkassa

Kiitos kommentista Nn, uskon itsekin siihen, että elämä yllättää ja jumittamaan johonkin omaan mielikuvaan tietynlaisesta miehestä ei kannata jäädä. Uskon, että juuri sellainen ihminen lopulta jaksaa kiinnostaa, joka yllätää kaikki odotukset erilaisuudella :)

Kilokiukuttelija (Ei varmistettu) http://kilokiukuttelija.blogspot.fi

Mitä vikaa ihastumisessa on? Keneltä se on pois, jos tavatessaan mukavan, hauskan, ihanankin ihmisen, ihastuu häneen täysillä? Miksi pitää jarrutella ja odottaa? Jos toinen tuntuu oikealta, niin siitä vaan! Keneltä se on pois, jos ihastuu?
Elämä on lyhyt, miksi se pitäisi käyttää empien ja varmistellen.
You go girl!
Tuo ghostaus on kyllä todella paskamaista ja toivon, että sen tehneet tuntisivat edes pienen pistoksen jutun lukiessaan...

Iidaafel
Iidan matkassa

Kiitos tästä kommentista!! Täysin samaa mieltä! Elämästä pitää nauttia kaikin tuntein, niillä mennään mitä annetaan ja joka hetkeen kannattaa tarttua❤

Vierailija (Ei varmistettu)

Hienosti kirjoitettu ja itsellä on myös hyvin vastaavanlaisia kokemuksia tosin näin miehenä naisista.

Iidaafel
Iidan matkassa

Kiitos paljon! Ilmeisesti tälläiset kokemukset ovat yleisempiä kuin luulinkaan! 

Kirsikka78 (Ei varmistettu)

Hei! Ihan vahingossa eksyin tänne, mutta oli pakko kirjoittaa sinulle! Elämäni oli juuri tuollaista ennen aviomieheeni törmäämistä. Aina syyttelin itseäni ja mietin mikä minussa on vikana. Vasta mieheni tavattuani tajusin mikä ONNI minulla oli käynyt, kun aikaisemmat äijät olivat kävelleet onnensa ohi. Olin ollut aivan liian kiltti, ymmärtäväinen ja valmis sopeutumaan heidän elämiinsä. Onneksi noista jutuista ei tullut mitään. Elämäni olisi ollut jokaisen heidän kanssaan onneton.
Elä mieluummin yksin kuin tyydyt mieheen, jonka vaatimuksia ja toiveita täytät. Vaatimuksia ja omaa valmiuttaan parisuhteeseen arvioivat miehet ovat liikaa itsestään olettavia vätyksiä ja useat heistä tuntuvat jäävän lopulta yksin. Nelikymppinen sinkkumies ei ole enää ollenkaan niin kuumaa kamaa. Miehet luulevat omaavansa loputtomasti aikaa, mutta se ei mene niin. Useimmat perustavat perheen kolmenkympin kieppeillä ja esimerkiksi työpaikoilla arvostetaan nimenomaan perheellisiä miehiä. Voit joskus kertoa tämän totuuden jollekin vätykselle. :) Aviomieheni tunnistaa myös nämä surkimukset ja sanoo aina, että turha itkeä miesten sinkkuuttaan, kun on vaatimustaso ja oma minäkuva vinossa. :D
Älä siis pilaa elämääsi yhdenkään vätyksen kanssa, vaan tee elämästäsi ihanaa. Ymmärrän, jos tämä tuntuu absurdilta ajatukselta yksinäisinä hetkinä. Mutta eipä se paljon mieltä kohota, jos joutuu hyysäämään vätystä ja täyttämään tämän toiveita esimerkiksi perhe-elämää eläessä.
Hyvää tulevaa kesää sinulle!!

Iidaafel
Iidan matkassa

Kiitos tästä kommentista! Olipa aivan ihana ja tsemppaava. Olen kyllä hyvin toiveikas tulevaisuuden suhteen ja uskon, että jokaisella näilläkin kohtaamillani miehillä on ollut tarkoitus matkan varrella. Varmasti kuten sinullakin, niin näiden kohtaamisten tarkoitus on ollut osoittaa, että jotain parempaa on tulossa, jonka vuoksi voin ajatella, että onneksi mistään ei tätä ennen tullut mitään!

Ihanaa kesää sinulle ja kaikkea hyvää! Kiitos vielä <3

Niin, kyllähän jokainen ihminen ja jokaiset treffit opettaa jotain itsestäsi, siitä mitä haluat ja et halua, mikä ja kuka saa sinut tuntemaan olosi ihanaksi ja mikä ei. Lisäksi uskon, että eri elämäntilanteissa erilaiset suhteet voivat toimia, jos ei itsekään halua ensisijaisesti naimisiin ja lapsia, voi hyvin joku kevyempikin suhde toimia. Sitten jos ja kun itse tietää täsmälleen, mitä haluaa elämältään, kannattaa mielestäni olla vain avoin ja rehellinen, niin turhat tyypit karsiutuu heti. Valitettavasti rehellisyyttä hankaloittaa, jos ei oikeasti itsekään tiedä, mitä on tekemässä. Toisaalta minusta on myös ihan ok pitää silmät auki erilaisten ihmisten ohella myös erilaisille suhteille. 

Mutta siis ei todellakaan ole mikään ihme, että on vaikea kohdata sopiva ihminen sopivassa elämäntilanteessa, kun emme elä tässäkään suhteessa enää yhtenäiskulttuurissa, missä olisi vain yksi oikea vaihe ja tapa pariutua ja perustaa perhe. Tämähän on myös rikkaus, että meillä on mahdollisuus tutustua ja kokea erilaisia ihmisiä ja suhteita.

Pidä tuo ihanan valoisa ja elämästä kiitollinen asenne! 

Pages

Kommentoi