Kiire, stressi ja niiden tuomat ongelmat

Iidan matkassa

 

Kotona. Istun sohvalla ja kirjoitan. On aivan ihanaa olla selviytynyt tästä viikosta ja istua juuri tässä kotisohvalla. Varsin usein kiire on itse aiheutettua. Kiireessä usein tulee stressiä, päivistä haluaa vain kulkea läpi, ilman keskittymistä käsillä olevaan ja monet asiat unohtuu, mikä tietysti aiheuttaa vain lisää stressiä ja lisää ongelmia.

Ainakin siis omassa tapauksessani, sillä unohdin avaimet kahdesti sisälle. Aamun kiiressä unohdin ottaa ne mukaan. Nukuin tällä viikolla myös pommiin ja heräsin silloin, kun töihin olisi jo pitänyt lähteä. Viikko tietenkin huipentui siihen, että tietokone kaatui, jonka jälkeen se ei avannut internet -selainta ollenkaan. Siinä kohtaa olisi tehnyt mieli heittää laite seinään, mutta se olisi varmaan harmittanut jälkikäteen ajateltuna vielä enemmän. Tietokone kun viimein lukuisten ihanien neuvojen toimesti alkoi toimia, huomasin, että rauhoittuminen ja asiaan keskittyminen auttavat. Päätinpä siis tehdä palkintokakun, joka unohtui uuniin. Siitä tuli valehtelematta 2 cm korkea ruskea levy. 

Pahinta kaikessa on, että kaikesta itseni aiheutttamasta kiireestä ja sen tuomasta ärtyneisyydestä kärsi sitten ne kaikkein rakkaimmat ihmiset. Heidän vahingokseen päätin lähteä kotipaikkakunnalleni rauhoittumaan viikonlopuksi. Mökötin kaksi päivää. Ärsytti, kun hävisin korttipelissä.

Kärsin myös blogi -ärsyyntymisestä. Se, että blogiin kuvattavaksi tarkoitettu kakku paloi, tarkoitti sitä, ettei blogiin syntynyt uutta reseptiä. Se, että tietokone kaatui, johti siihen, etten voinut kirjoittaa mitään sisältöä tai päivittää blogia. Eli tyhmä viikko ja tyhmä blogi, eikä mitään kirjoitettavaa. Tämänkin postauksen kuvat aiheuttavat ärsytystä, koska niistä ei tullut sellaisia, kun olisin halunnut. Nimittäin tänään aurinko paistoi ihan liikaa.

Ja kello on kohta yhdeksän sunnuntai iltana, eikä kukaan ole tehnyt huomisia eväitä töihinkään. No yritän palata vielä siihen alun fiilikseen, että on ihana istua tässä sohvalla. 

-Iida

Kommentoi