Kokemukseni neuvolasta ja synnytyssairaalasta

Iidan matkassa

NEUVOLA

Minä olen aivan valtavan tyytyväinen saamaani palveluun raskausaikana ja nyt edelleen vauvan kanssa. Minulla on ollut sama terveydenhoitaja ihan ensimmäiseltä käynniltä asti. Kerran oman sairastumiseni vuoksi jouduin perumaan käynnin ja sain ajan toiselle. Ja aivan ihanaahan se on, että terveydenhoitaja on sama. Toki aina se ei ole mahdollista, esimerkiksi työntekijä jää pois tai perhe muuttaa joutuen vaihtamaan neuvolaa. 

Minä olen pitänyt minulle sattuneesta terveydenhoitajasta aivan valtavasti. Ja toki on tuntunut ihanalta, että hän tuntee ja tietää minut, eikä tarvinnut aina uudelleen selitellä isätilannetta, rintojen kehityshäiriötä ja ties mitä. Hän on ottanut kaikki sanomani aina vakavasti ja tarjonnut vaihtoehtoja. Raskausaikana minä kävin jo neuvolan ohjaamana omitysneuvojalla. Kerroin, että imetys huolettaa ja heti minun huoleeni tartuttiin. Kerroin myös huoleni omasta jaksamisestani ja siihenkin tartuttiin heti. Sain ajan neuvolapsykologille ja sen lisäksi terveydenhoitajani tuli yhdessä kaupungin kotipalvelun kanssa minulle kylään. Tuon vierailun aikana juttelimme ajatuksistani ja arjesta vauvan kanssa sekä suunnittelimme kotipalvelun toimintaa. Tällä hetkellä minulla käy kotipalvelu 2,5 h kerran viikossa. 

Raskausaikana pääsin neuvolan kautta myös lääkäriin heti. Ei tarvinnut päivystyksessä odotella. Muistan valittaneeni kutinaa ja pääsin heti tutkimuksiin, jotta raskausmyrkytys rajataan pois. Sairastinpa myös kaksi oksennustautia ja silloinkin pääsin lääkäriin samantien. Terveydenhoitaja tuli synnytyksen jälkeen kotikäynnille todella pian. Hän koki tärkeäksi tulla pian kotiutumisen jälkeen, koska tiesi imetyshuoleni ja onneksi tuli. Sen jälkeen hän teki meille aikaa kalenteriinsa painokontrolleille. Minulle on aina tullut olo, että olen tärkeä, mitään vaivaani tai murhettani ei koskaan ole vähätelty ja minulle on aina löytynyt aikaa, vaikka aivan hyvin hän olisi voinut ohjata minua myös ajan puutteessa jollekin toiselle työntekijälle. Neuvolassa on aina sanottu, että sen tarkoitus on palvella äitiä ja perhettä ja teemme juuri niin, kuin minusta hyvältä tuntuu. Ja on kyllä tuntunut! Niin ihana suhtautuminen. Imetyspettymyskään ei tuntunut niin pahalta, kun siihen suhtauduttiin kyseisellä tavalla. Minulle sanottiin, että minua autetaan sen onnistumisessa, mutta mitä sitten päätänkään, niin sen mukaan toimitaan. En kokenut painostusta neuvolan suunnalta missään vaiheessa. 

Eemin kanssa terveydenhoitaja juttelee aina aivan ihanasti ja siitäkin tulee niin hyvä mieli. En voisi tyytyväisempi olla! Mieletöntä, että me saamme tälläistä palvelua Suomessa. Meistä välitetään ja meidän jaksamisesta ollaan kiinnostuneita. Neuvolalääkäri kokemukset ovat vähän niin ja näin! Hän ensimmäisellä raskauden aikaisella käynnillä sanoi muina naisina, että minun tapauksessani ei kannata ottaa kuin 8-12 raskauskiloa, jotta pääsen niistä eroon. Nyt jälkitarkastuksessa tiedustelin häneltä eri apu- ja tukimuotoja kotipalvelun lisäksi, sillä kaipaisin apua. Hän sanoi, että kaikki äidit ovat samassa tilanteessa ja kehotti sopeutumaan. Mutta onneksi lääkäri on muutoin hoitanut työnsä hyvin suullisia loksahduksia lukuunottamatta.

SAIRAALA

Synnytin Naistenklinikalla ja synnytykseni alkoi käynnistysosastolta. Minulla oli matkassa aivan ihania kätilöitä ja lääkäreitä. Minulla oli sellainen tunne, että minulle oli aikaa. Minua tutkittiin ja minun mielipidettäni kysyttiin ja se huomioitiin, olihan kyseessä minun synnytykseni. Hauskaa kyllä, kuuden sairaalassa vietetyn päivän aikana minua tutki neljä eri mieslääkäriä, ei yhtään naista. Vain yksi oli mäntti. Kolme olivat mukavia ja kolmesti yksi oli erityisen mukava. Hän nimittäin kertoi koko ajan minulle mitä hän tekee, kun hän asetti ballonkia alapäähäni. Tuo mäntti lääkäri puhkaisi kalvoni kovin ottein ja pahemmin mitään sanomatta ja lähti nopeammin kuin oli tullut. 

Yksi tai tavallan kaksi epämiellyttävää kätilöä osui myös kohdalle. Yksi oli käynnistysosastolla kätilöni iltavuoron ajan. Hänestä minulle ja äidilleni jäi todella ikävä olo. Lisäksi äitini lähdettyä kotiin, tuo kätilö sanoi minulle, että hän sammuttaa huoneesta valot, jättää minut rauhaan ja sanoo muillekin, ettei minua tarvitse häiritä. Siis MITÄÄÄÄÄ!!! Silloin olisin eniten halunnut läsnäoloa, kun äitini piti lähteä. Onneksi vuoro vaihtui ja yöhoitaja tuli pian kehiin. Toinen kätilö, josta jäi hieman paha mieli, oli kätilöni sinä aamuna, kun pääsimme lähtemään sairaalasta. Kerroin hänellä epäileväni maitoni riittävyyttä. Vauva vaan huusi ja minusta tuntui, ettei maitoa tullut, ei se ainakaan ollut noussut. Painotin hänelle myös kehityshäiriötäni ja sen vaikutusta. Kätilö punnitsi vauvan ja snaoi, ettei mitään hätää ole, jatka samaan malliin. Tavallaan hän ei tehnyt mitään väärää, mutta minulle jäi olo, ettei hän ottanut huoltani tosissaan. Onneksi terveydenhoitajani neuvolasta tuli tuon jälkeen niin pian kotikäynnille. Ja onneksi luonani kävi myös Maria doula, joka toimi keskustelutukena ennen ja jälkeen synnytyksen. 

Itse synnytyksessä ollut kätilö oli aivan ihana! Hän jäi kyllä minun ja äitini mieleen. Harmittaa etten tarpeeksi kiittänyt häntä. Hän oli niin rauhallinen ja lempeä ja koko ajan paikalla. Aivan ihana ihminen ja huomio meidät niin ihanasti. Pääasiassa henkilökunta oli aivan ihanaa, huolehtivaa ja auttavaa. Heiltä pystyi kysyä apua ja he vastasivat siihen. Minulla oli olo, että minusta huolehditaan ja mukavaa oli aina saada oma nimetty kätilö eri vuoroissa. Ainut negatiivinen asia oli rajattu vierailu, jonka tavallaan hyvin ymmärrän. Minun tapauksessani se vain toi haasteita ja olin todella paljon yksin. Itkeskelin sitten yksin olemistani, sillä muilla oli puolisot osastolla aamusta iltaan. Vieraita pystyi vastaanottamaan kahviossa, mutta oli kamalaa viedä pientä vauvaa kahvion ihmispaljouteen. Olen varma, että sen takia sairastuimmekin ja sairastelu jatkui ensimmäiset viikot. 

-Iida

LUE MYÖS

Vauvan ruokailu

Baby blues ja synnytyksen jälkeinen masennus

Kommentit

Marikin elämää

Onpa osunut mukavan kuuloinen
ja huolehtivainen terveydenhoitajaa sinulle. Vie vaikkapa seuraavalla kerralla suklaarasia kiitokseksi hyvästä palvelusta :) Tuli vaan mieleen, kun itseä hoitsuna vuodeosastolla lämmittää mieltä joskus potilailta saama kiitoskortti tai namurasia.

Iidaafel
Iidan matkassa

No kyllä vaan! Veinkin hänelle muistamisia heti ekalla neuvola käynnillä Eemin synnyttyä. Tiedän itsekin lto:na, että muistaminen on kiva, vaikkei välttämättömyys.  

Kommentoi