Kooste miesvuodesta 2019

Olen tämän vuoden aikana deittaillut vähän, vähemmän kuin koskaan sinkkuna aikuisiällä. Se on tehnyt ihan hyvää ja on ihan luonnollistakin, että prioriteettini ovat olleet jossain muualla kuin aikuisissa miehissä. Minua itseäni ei haittaa oma elämäni ja olen todella onnellinen näin, vaikka toki haaveilen kumppanista ja välillä yksinäisyys ajaa syömään suklaata ja katsomaan Bridget Jonesia. En vain ole itsekkään jaksanut tehdä mitään asian eteen.  Ihmiset ympärillä usein kyselevät miten minun oma elämäni, mitä sinne kuuluu, olenko käynyt ulkona, tapaillut miehiä ja jne. Siksipä kirjoitan nyt koosteen miesvuodestani 2019.

Keväällä Tindermatchini vuodelta 2017 laittoi minulle viestiä whatsappissa. Olimme nähneet viimeksi vuonna 2017, eli voitte vain kuvitella miten pyöreät silmäni olivat, kun katsoin puhelimeni näyttöä ja saapunutta viestiä. Hän kyseli kuulumisiani ja kertoi minun tulleeni hänen mieleensä. Viestittelimme hetken, kunnes hän sanoi, että olisi mukava nähdä. Suhtauduin hommaan hyvin skeptisesti, mutta samalla koko tapaus hiveli itsetuntoa. Sanoin, että seksin takia ei kannata tulla, sillä olen vuoden selibaatissa. Eikä sillä, että olisin muutenkaan, mutta päätin tehdä sen heti selväksi historiamme takia. Hän sanoi, että haluaa nähdä ja siinä kaikki. Hetken ajattelin, että ehkä hän on muuttunut tänä aikana ja suostuin tapaamiseen. Ehkä olin myös hieman utelias.

Hän tuli luokseni kahville eräänä sunnuntai-iltapäivänä. Eemi nukkui juuri päiväunia. Avasin hänelle oven ja hän oli komeampi kuin muistin. Keitin meille kahvia. Hän kietoi kätensä ympärilleni ja suuteli. Olin hieman hölmistynyt. Hän yritti ohjata keskustelua ja käsiä siihen suuntaan, mutta olin uskollinen selibaattilupaukselleni. Tajusin, ettei hän ole muuttunut. Kunnon vikittelijä. Eikä siten yllättänyt, ettei hänestä kuulunut sen jälkeen. Olemme muutamasti törmänneet sattumalta kaupungilla ja vaihtaneet nopeat kuulumiset.

Kesän tullen olin päättänyt ladata tinderin jälleen. Tapasin sieltä yhden miehen, joka sitten myöhemmin tuli yksi sunnuntai meille aamupalalle. Hän sanoi nukkuvansa pitkään, mutta lupaili tulevansa noin klo 11-12 aikaan. Itse ajattelin, että hän varmasti ilmoittaa, kun lähtee tulemaan. Hänestä ei ollut kuulunut mitään klo 10.30, joten päätin syöttää ensin Eemille lounaan ja pukea sitten itselleni päälle. Olin koko aamun kokkaillut aamupala-juttuja valmiiksi ja olin vielä tukka sojossa ja yökkäri päällä. Tasan klo 11 ovikelloni soi ja hän oli oveni takana. Häpesin yökkäriäni todella paljon sillä hetkellä. Pahoittelin olemustani ja sanoin etten osannut odottaa häntä, kun en kuullut hänestä mitään. Hän sanoi, ettei tullut ulkonäköni takia.

Meillä oli todella kiva hetki yhdessä loppuen lopuksi ja sain kuin sainkin vaatteet päälle ja tukan harjattua. Jatkoa ei kuitenkaan seurannut, sillä koin meidän arvojen ja asenteiden olevan liian erilaisia. En kuitenkaan kehdannut sanoa sitä suoraan. Hän laittoi viestiä ja ehdotti seuraavaa näkemistä. Kieltäydyin näkemisestä ja vetosin henkilökohtaisiin syihin, jonka takia en voisi tapailla nyt hetkeen. Toisaalta sekin oli ihan totta.

Hetkeä myöhemmin heinäkuussa olin toisilla tindertreffeilläni. Olin jutellut miehen kanssa pitkään. Hänelläkin oli lapsi, tosin jonkin verran Eemiä vanhempi. Sovimme treffit leikkipuistoon. Miehelläkin oli lapsi mukana. Kieltämättä koin sen hieman jännittävänä, sillä itse en ottaisi enää isompaa lasta treffeille mukaan. Eeminkin kanssa alkaa mielestäni olla viimeiset hetket. Miehen lapsi oli todella mustasukkainen, sen huomasi heti lapsen käytöksestä. Leikimme jonkin aikaa yhdessä ja menimme sitten jäätelölle. Minun mielestäni mies oli mukava ja lapsi oli ehdottomasti positiivinen asia. Mies ymmärsi, että elämässä on joku jo sijalla yksi. Olisin todella mielelläni nähnyt häntä vielä toiste, mutta hän lakkasi vastaamasta viesteihini ja esti minut. Olisi voinut vaikka valehdella jotain hiljentymisen sijaan.

Saan harvoin treffikutsuja Instagramissa, mutta kesällä eräs mies kirjoitti minulle todella hyvän, hauskan ja erottuvan viestin, joka sai hymyn huulille. Kirjoittelimme ja vaihdoimme numerot. Ensimmäisellä tapaamisella hän toi minulle kukkia ja sanoi olevansa ihastunut minuun. Kieltämättä itselle tuli tarve vetäytyä. Tapaamisen jälkeen hän viestitteli ja soitteli todella paljon. Minun oli sanottava hänelle, että hänen innokkuutensa saa minut ahdistumaan. Näimme myöhemmin vielä toisen kerran. Hän tuli luokseni ruokakassien kanssa haluten ilahduttaa täyttämällä jääkaappini. Selitin hänelle kasvotusten, että en ole yhtä ihastunut häneen kuin hän minuun. Kerroin, että ahdistun ja haluan vetäytyä, sillä hänen käytöksensä ja puheensa on sellaista kuin me seurustelisimme. Se oli siinä hetkessä liikaa. Emme enää tavanneet.

Muutama läheinen sanoi, että juuri tuollaista miestä olen halunnut, joka innostuu ja tarttuu heti toimeen. Ja niinhän se tavallaan onkin. Muttei sitten ihan tuossa mittakaavassa. Yritä tässä nyt sitten koskaan pariutua! Ahdistuu itse tai toinen ahdistuu, aina jompi kumpi ihastuu enemmän. Miten ihmeessä ihmiset ihastuvat samassa tahdissa ja samaan aikaan? Tuntuu hyvin mystiseltä minusta.

Loppukesästä minusta ja hänestä tuli tindermatch. Hänen profiilissaan luki, että vaimo ja lapset puuttuu. Ilmottauduin vapaaehtoiseksi. Hän sanoi, ettei Ensitreffit alttarilla pyöri hänen olohuoneessaan. Silloin ajattelin, että tyypillä on sitten huono huumorintaju. Mies pyysi minut ja Eemin lounaalle. Olin todella haltioitunut siitä, miten hyvin hän otti lapsen heti huomioon. Heti hänet nähdessäni, olin ihan myyty. Hän oli juuri sellainen kuin haluaisin kumppanini olevan, hauska, iloinen, lapsirakas, saa nauramaan, sopivan itsevarma ja komea. Eniten viehätyin hänen huumorintajustaan, vaikka viesteissä olin pitänyt häntä tosi kuivana.

Näimme muutaman viikon jälkeen uudestaan. Menimme kaikki yhdessä ulos syömään ja jätskille. Tuntui kivalta, kun hän oli niin rennosti meidän kanssa, eikä kiusaantunut lapsesta mitenkään. Vaihdoimme pitkiä katseita ja lähtiessä hän antoi minulle hellän, hieman ujon pusun.

Hän soitteli toisinaan ajaessaan pitkiä työmatkoja. Olimme yhteydessä puhelimitse, lähettelimme kuvia ja viestejä. Jonkin ajan päästä hänen vastaus tahtinsa hidastui ja oikeastaan yhteydenpito jäi minun harteille. Hän ei enää kysellyt minun kuulumisia tai päivän tapahtumia. Lakkasin itsekin oikeastaan vastaamasta mitään ja annoin olla sen enempää selittämättä. Pari kuukautta myöhemmin lokakuussa hän laittoi minulle viestin. Hän sanoi, että olin tullut hänen mieleensä ja kysyi miksi lopetin yhteydenpidon.

Sanoin, että minulle tuli yksinkertaisesti sellainen tunne, ettei hän ollut minusta kiinnostunut ja yhteydenpito hänen puoleltaan oli huonoa. Hän ehdotti näkemistä ja näimmekin heti parin päivän päästä. Hän tuli meille ja minulle jäi todella hyvä mieli koko tilanteesta. Näimme vielä tuon jälkeen kerran kahdestaan, joka jäikin toistaiseksi viimeiseksi kerraksi. Sillä hän vähän kuin katosi taas. Hän sanoi, että on työt ja opiskelut ja kiire. Satunnaisesti hän kommentoi Instagram tarinoitani. Jokin aika sitten pyysin häntä lopettamaan sen, jos hän ei ole oikeasti aikeissa nähdä. Turha tulla muistuttamaan itsestään tasaisin väliajoin, jos kuitenkin on liian kiire, ettei ehdi treffeille.

Siinäpä lähes kaikki tältä vuodella mitä kerrottavissa on. Muutamasti on pyydetty treffeille, mutten ole sitten lähtenyt sen hetkisen fiiliksen takia. Välillä tekee mieli ja välillä ei taas yhtään! Vaikeaa!

-Iida

KUVAT // Salla Seppälä

suhteet sinkkuus rakkaus parisuhde
Kommentit (9)
  1. Musta toi tindermatch vuodelta 2017 on oikeastaan aika surullinen tapaus. Kuulostaa siltä, että pelkästä yhteydenotosta olisi ollut helppo päätellä, että tyyppi haluaa vain bangata sua, ihan vaan tulla koettamaan onneaan vaikka mitä sanoisit. Surullista, että moinen hivelee itsetuntoasi ja samalla varmaan avain siihen mysteeriin että miksi sun on niin vaikea löytää miestä… ja näin itsekin pienen lapsen äitinä vähän hätkähdyttää, että päästät moisen limaiselta kuulostavan häntäheikin kotiisi lapsen ollessa kotona – se on myös hänen kotinsa. ulkopuolisen silmiin vaikuttaa, että sun kannattaisi oikeasti tehdä aika paljon töitä itsesi kanssa ennen deittailuun heittäytymistä. Pointsit siitä, että prioriteettisi on kuitenkin enimmäkseen Eemissä.

    1. Toki ulkopuolinen tietää tilanteesta vain sen minkä kirjoitan. Ja en todella koe, että miehen löytäminen olisi jotenkin vaikeaa, eiköhän se ole ihan päätös ja oma halu miksi olen sinkku. Sinkkujuttuja kirjoittelen, koska ne ovat blogin suosituimpia juttuja ja niitä usein siivittää myös huumori. Mielestäni kommenttisi arvosteleva ja asiaton.

      1. ≈≈≈≈≈≈≈≈
        3.1.2020, 17:54

        ”Bangata”???

      2. Olen järkyttyny, että prioriteettisi ovat vain ”enimmäkseen Eemissä”. Skarppaahan nyt vähän ja keskity ihan 100-prosenttisesti siihen lapseesi. Kyllä kaikki oma elämä on lopetettava sillä sekunnilla, kun tikussa on plussa! 😂

        1. Siitä sopiikin järkyttyä! Onhan se hirveää ajatella joskus itseään.

  2. Olipa kiva postaus!

    Tuo Instagramista tarttunut yli-innokas tapaus kuulostaa ihan yhdeltä mieheltä, johon tutustuin Tinderissä keväällä. Täytyy varmaan kirjoittaa koko tarina jossain kohti blogin puolelle. Aivan hiljattain hän laittoi taas viestiä, kuinka tuntee minut hyvin ja kuinka katseeni oli viimeksi kerjännyt enemmän, eikä minun kuulemma pitäisi sumentaa ilmiselvästi silmistäni näkyvää sydämen ääntä järjellä. Hyi miltä psykopaatilta hän kuulostaakaan – eikä tilannetta helpota se, että tullessaan tuo kukkia tai ilmestyy oveni taakse ”söpösti vähän piristämään.” Ahdistava, niin jo stalkkauksen rajamailla kulkeva ahdistaja!

    Parempaa miesonnea vuodelle 2020!

    1. Voi kauheeta, että sullakin on vastaavaa kokemusta!
      Todellakin parempaa miesonnea!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *