Koska voi seurustella?

 

JlD6noU.jpg

Juh8A7E.jpg

Minun pitää ensin olla tyytyväinen itseeni ja omaan elämääni, ennen kun voin vastaanottaa rakkautta toiselta.

Monesti ajatellaan, että oma elämä tulisi olla kaikinpuolin tasapainossa ennen kuin on mahdollista seurustella. Sanonta rakasta ensin itseäsi ja vasta sitten voit rakastaa toista, on aikamoinen vaatimus sinkuille. Käytännössä toisen ihmisen rakkaus ansaitaan, kun oma elämä on ensin saatu tasapainoon. Perjaatteessa sitä ennen on turha deittaillakaan, koska ne yritykset menevät kuitenkin mönkään. 

Ihminen on kuitenkin koko ajan kasvava ja kehittyvä, rakkaus itseen muutuu ja vaihtelee. Suhteessakin opitaan rakastamisesta ja toinen voi opettaa asioita, joista ei ennen edes tiennyt. Tuskin kukaan noin vain oppii itseään täysin rakastamaan, vaan kyseessä on elämän opettava matka rakkauteen. Harvalle edes on selvää, mitä rakkaus on ja millä kaikilla tavoin se voi ilmetä.

Varmasti tasapainonen ihminen on paremmassa asemassa siinä suhteessa, että oma hyvinvointi näkyy hyvänä olona ulospäin. Mutta en usko, että kukaan on ihmisenä koskaan valmis ja jokaisen tasapaino horjuu joskus. Tasapainoinen elämä vaatimuksena seurustelulle luo hurjat paineet sinkuille. Harvan elämä on kaikin puolin loistavassa kunnossa aina ja koko ajan. 

Jos seurustelun vaatimuksena olisi ensin rakastaa itseään ja olla onnellinen yksin, luulen, että vielä suurempi osa meistä olisi sinkkuja. 

SWcAVA7.jpg

sxmVZfh.jpg

 

 

Minun pitää ensin opetella olemaan yksin, jotta voin olla jonkun kanssa.

Sekin on väärin, että ensin pitäisi opetella olemaan yksin, ennen kuin voisi olla toisen kanssa. Me olemme kaikki erilaisia ja toiset viihtyvät toisia paremmin itsekseen. Toiset ei koskaan. Joskus käy sitten niin, että viihdytkin liian hyvin yksin, etkä enää halua vierellesi ketään ja ahdistut pelkästä ajatuksesta. 

Minusta tuntuu usein viikonloppuna pahalta olla yksin, mennä nukkumaan yksin ja vain olla yksin. Tietysti osaan olla yksin, mutta rajansa kaikella. Yritä siinä sitten miljoonannetta viikonloppua peräkkäin sulkea silmiä, hengittää syvään ja uskotella itselleen, että tämä yksinolo on hyväksi minulle, vasta kun tämä ei tunnu enää pahalta, ansaitsen kumppanin. 

Jokainen ihminen jo sellaisenaan ansaitsee tulla kunnioitetuksi, rakastetuksi ja saada hellyyttä. Ilman, että tarvitsee olla rakkausguru ja hypettää yksinolemisesta. Kenenkään ei tarvitse olla vähän tuota ja vielä vähän enemmän tätä ansaitakseen kumppanin. Kenenkään ei tule tehdä mitään ansaitakseen toista ihmistä rinnalleen, vaan jokainen jo sellaisenaan ansaitsee. Tietenkään kenenkään kanssa ei tule olla vääristä syistä. Seurustelu vain sen vuoksi, että on edes joku, tuskin lisää tyytyväisyyttä pidemmän päälle ja vie rakkaudessa eteenpäin.

Uskon, että tyytyväisyyttä omaan elämäänsä voi lisätä monin tavoin. Kumppani on varmasti yksi tapa. Mutta kumppani ei itsessään korjaa niitä muita asioita, joissa koet tyytymättömyyttä. Jokainen varmasti aina kokee tyytymättömyyttä jotakin asiaa kohtaan elämässään. Täydelliseen ihmisyyteen, onnellisuuteen ja rakkauteen ei kuitenkaan tarvitse pyrkiä ansaitakseen kumppanin. Ja voiko täydellistä onnea kokea ilman kumppania, jos on ihminen, joka kuitenkin haluaa toisen seuraa, hellyyttä ja läheisyyttä? Ehkä rakkaus ja onnellisuus täydentyvät yhdessä toisen kanssa aivan eri tasolle kuin yksin oltaessa. Rakkaus itseen ja rakkaus toiseen kun ovat erilaisa ja jäkimmäistä voi oppia suhteen kautta, jolloin rakkaus itsensäkin kokee varmasti muutoksen. 

Se mistä se kumppani sitten tasapainoiselle sinkulle löytyy, on aivan eri juttu, ansaitsi sitä miten päin tahansa.

-Iida

 

VzK2929.jpg

Y8D8o98.jpg

 

 

Kommentit (14)
  1. Huomenta,

    mielenkiintoinen aihe ja ajattelin tuoda miehen näkökulmaa ja omia pohdintojani keskustelun jatkoksi.

    Jos mietitään mikä on sopiva aika aloittaa seurustelu seuraavan jälkeen, niin sitähän on kovin vaikea määritellä yleisellä tasolla. Me ollaan yksilöitä, elämäntilanteet ovat kovin erilaisia ja toimimme omalla nopeudella. Mielenkiintoisempaa olisi tarkastella asiaa siltä kantilta, että miksi ylipäätänsä pitää odottaa?

    Jos suhde päättyy, on sille aina jokin syy. Syitä ja tilanteita voi olla lukemattomia ja kun kaikki vaikuttaa vähän kaikkeen on aika hankalaa löytää niitä todellisia syy-seuraussuhteita. Kuitenkin ainoa asia mihin voimme vaikuttaa, on minä itse. Jos samat tilanteet toistuvat elämässä on syytä olettaa, että itse toistamme jotain samaa kaavaa joka johtaa samanlaiseen lopputulokseen. Silloin on tehtävä muutoksia, koska tekemällä asioita samalla tavalla ei voi olettaa saavansa erilaista lopputulosta. Mitä sitten pitäisi muuttaa?

    Meillä on oma identiteetti, arvot ja olemme arvokkaita ihmisiä juuri sellaisena, kun olemme. Meillä on myös oikeus olla sellaisia kun olemme. Aikuisuuden hyviä puolia on se, että me voimme tehdä mitä haluamme. Kaikki teot ja tekemättä jättämiset johtavat jonkinlaisen lopputulokseen ja niiden kanssa on elettävä ja vastuut kannettava.

    Meillä jokaisella on runsaasti käyttäytymismalleja ja jotkut niistä voi olla hyvinkin haitallisia parisuhteen jatkuvuuden kannalta. Kun suhde päättyy, onkin hyvä tutkia ja miettiä rauhassa mikä tähän tilanteeseen johti ja voisiko ensi kerralla olla jotain mitä voisi itse tehdä toisin. Ongelmana näiden käytösmallien korjaamisessa on se, että se tuntuu lähestulkoon aina pahalta. Ruokkii vahvasti riittämättömyyden tunnetta, enkö minä kelpaa tälläisenä kun olen? Jos itseään haluaa kehittää, on silloin mentävä epämukavuusalueelle ja siellä oleminen ei luonnollisesti tunnu kivalta.

    Tokihan me menemme elämässä eteenpäin ilman tietoista työskentelyäkin mutta jos asioita haluaa nopeuttaa ja saada mahdollisesti elämästä irti enemmän, on silloin tehtävä runsaasti töitä sen eteen. Oman näkemykseni mukaan rakkauskaan ei kaikkea kestä. Nykymaailmassa tahti ja vaatimukset esimerkiksi työelämän suhteen koventuvat koko ajan. Jos parisuhteessakin joutuu kestämään ylimääräistä kuormitusta ei sitä kovin pitkään jaksa. Siksi kummankin osapuolen on edistettävä asioita omalta osaltaan ja kyettävä kasvamaan ihmisenä.

    Jotta kahden ihmisen välinen puhdas ja ehdoton rakkaus voisi toteutua, vaatii se paljon viisautta, ymmärrystä ja hyväksyntää. Elämässä tapahtuu paljon paskaa ja kaikki ei välttämättä ole aina tarpeellistakaan. Sitä kuitenkin tapahtuu ja ajatus siitä, että elämä potkii päähän, pitkittää ja hidastaa kehitystä. Tapahtuneista pitää oppia ja ilman niitä raskaita ja opettavaisia kokemuksia voi olla vaikea nähdä asioiden oikeaa laitaa. Ollaan siis kärsivällisiä ja armollisia itselle mutta ei hautauduta itsesääliin ja katsellaan maailmaa edelleen optimistisesti mutta realiteetit huomioiden : ) Mukavaa sunnuntaita kaikille!

  2. Saat sen mistä luovut. On turha luoda itselleen kuvaa tulevasta kumppanistaan. Mä luulin aina et hän olisi itsevarma urosmies, mutta rakastuinkin ensitapaamisella laihaan ja ujoon nörttiin, jolla oli liian isot lapaset.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *