Koulukuvia

Satuinpa tänään selailemaan vanhoja kuvia. Ylläolevissa kuvissa olen sydämestäni hymyilevä kerholainen. Ensimmäisessä koulukuvassa on hymy sitten hyytynyt ja hampaita ei todellakaan näytetä kuin kasilla seuraavan kerran!

Koulukuviin liittyy niin valtavasti muistoja! Tämä päivänä kuvaaminen on niin yleistä, ettei samaa fiilistä synny kuin silloin. Hitsit miten kuvauspäivä jännitti! Kuinka sitä etukäteen mietittiin mitä puetaan ja miten hiukset laitetaan. Kuvia odotettiin viikkokaupalla ja voi sitä päivää, kun valokuvakuoret olivat ilmestyneet opettajan pöydälle! Koko luokka pyöri pöydän ympärillä ja yritti vilkuilla näkyisikö mitään. Kotona kuvia katsottiin pitkään ja hartaasti, niitä esiteltiin kaikille. Ja tarrakuvat! Niitä vaihdeltiin koulussa kavereiden kanssa ja kerättiin tarrakuvakansioon. Minulla on kokonainen valokuvaalbumi koulukuville luokkakuvineen.

Tunnistatteko muuten minut näistä kuvista edelleen?

kuva: Seppälän koulukuvat

Tässä olen ekaluokkalainen vuonna 1999. Koulua oli takana jo kuukausi ja kaksi. Ennen koulun alkua äitini oli leikannut hiukseni. Muistan ja varmasti äitinikin muistaa, kuin lohduttomasti suutuin uudesta hiusmallistani. Mielestäni näytin pojalta ja tuntui ihan kamalalta aloittaa koulu tuossa tukassa.

kuva: Seppälän koulukuvat

Olen aina tykännyt todella paljon tästä tokaluokan koulukuvasta. Minulla on vielä ihanat pisamat kesän jäljiltä. Luokkakuvassa hymyilen hampaatonta hymyä. Minulta lähti vasta silloin etuhampaat niin ylhäältä kuin alhaaltakin. Kuvassa päällä minulla on Seppälästä ostettu trikoomekko, jossa t-paita oli kiinni mekossa ja minusta se oli niin hieno. Puhumattakaan kreppihiuksista!

kuva: Seppälän koulukuvat

Kolmannella on ollut ihan selvästi hiusten kasvatus meneillään! Minulla ei itselläni ollut kyseisestä kuvasta suurempaa versioita. Ne oli varmasti annettu kummeille tai sukulaisille ja joka vuosi ei kyllä ostettukkaan koko kuvapakettia, vaan osia siitä. Kolmannen luokan kuvaukseen sain laittaa huulikiiltoa ja se tuntui tosi hienolta.

kuva Seppälän koulukuvat

Muistan itkeneeni kotona tämän kuvan takia todella paljon. Itkin, koska näytin mielestäni tosi rumalle ja lihavalle. Niinpä pidimme kuvista vain tarrakuvat ja palautimme muun paketin. Kotona äiti laittoi hiukseni kivasti ja otimme filmikameralla kuvia minusta. Muistan, että niistä kuvista tuli paljon parempia ja niitä postitettiin sukulaisille ja kummeille. Olen aina ollut vähän pyöreämpi ja tuolloin on ollut selkeästi vaihe, jolloin pituutta ei ole tullut samassa suhteessa painon kanssa.

kuva: Seppälän koulukuvat

Viidennen luokan kuvaan olin tyytyväinen. Silloin taisi tulla uutuutena hienot reunamahdollisuudet kuviin, sillä kaikissa kuvissa on sumennetut reunat! Huulissa oli myös huulikiiltoa. Tukka lyhentynyt polkkaan jälleen.

kuva: Seppälän koulukuva

Tähän muistan olleeni todella tyytyväinen! Oli niin hienoa olla kuudennella luokalla. Olin saanut taas kasvattaa hiuksia ja laittaa ekaa kertaa ripsaria ikinä. Täytyy tosin ihmetellä, että miksi päällä on lähes aina valkoista kuvauspäivänä! Tästäkin kuvasta, yhdistettynä sumentavaan reunakehykseen, valkoinen paita vie kasvojen värit mukanaan.

kuva: Focusoiva

Seiskalle siirtyminen oli todella jännittävää. Se tarkoitti uutta koulua, uutta luokkaa ja paljon uusia kavereita. Se tarkoitti myös sitä, että sain alkaa meikkata kouluun. Eli sain laittaa ripsari ja huulikiiltoa. Tässä koulukuvassa päällä on vaaleanpunainen raita t-paita. Olin kesällä bestiksen kanssa ollut shoppailemssa kauppakeskuksessa ilman vanhempia ja ostettiin samispaidat. Kaulassa on perhoskoru, jonka olin ostanut kesälomalla Ranskanmatkalta. Koin olevani niin tyylikäs.

kuva: Focusoiva

Tästä kuvasta tykkäsin todella paljon. Minusta look oli niin hyvä ja paidan väri kävi hyvin hiuksiini. Kasilla oli tosi mukavaa ja uutta tyyliä haettiin otsatukalla!

kuva: Focusoiva

Tässä ollaan ysillä! Ekaa kertaa ikinä joku muu leikkasi hiukseni kuin äitini ja pääsin ekaa kertaa ikinä kampaamoon. Tukka olikin aika lyhyt ja otsis sitäkin lyhyempi. Tuntui tosi rohkealta!

kuva: Focusoiva

Peruskoulu oli päättynyt ja minusta oli tullut lukiolainen. Eikä minkä tahansa lukion vaan Kallion lukion. Äiti oli suostunut laittamaan minulle vaaleita raitoja. Olisin halunnut olla kokonaan blondi. Koin, että kaikki pojat tykkäsi vain vaaleatukkaisista tytöistä. Päällä on Seppälästä ostettu kunnon 70-lukua muistuttava retrotunika. Huh! Mutta pidin sitä tosi paljon, se oli iloisen värikäs. Ehkä mielsin sen sopivaksi taidekouluun.

kuva: Seppälän koulukuvat

Lukion toisella tuntui enemmän omalta ja jotenkin tuntuu, että siitä eteenpäin olenkin ollut tosi uskollinen omalle tyylilleni. Minulla on edelleen vaatteita käytössä, joita olen tuolloin ostanut. Sain itsevarmuutta ja aloin uskoa itseeni. Sain kivoja kavereita lukiossa ja aloin viihtyä siellä. Aloin seurustella. Lähdin Intterail-matkalle ja elämä oli kaikin tavoin jännää. Kuvassa minulla on mummoni vanha koru. Pappa oli joskus muinoin heidän ollessa nuoria ostanut mummolle ruusukorvikset. Mummo oli hävittänyt toisen. Jäljelle jääneestä tehtiin kaulakoru, joka on nykyään minulla.

   

kuva: Katja West

Minulla on lukion kolmannelta vain luokkakuva ja kaverikuva. Voi olla, etten ole halunnut ottaa yksilökuvaa ollenkaan. Tämä kuva on luokion päätyttyä otettu ylioppilaskuva. Se on mielestäni aivan ihana!

Kommentit (20)
  1. Olipa kiva juttu!
    Itselle tuli lukiessa mieleen oman koulukuvat ja fiilikset kuvauspäivinä.
    Itselläkin on muutama vuosi kun oli tosi pettynyt kuviin.
    Kaikki on tallessa kuitenkin ja kyllä niitä tulee välillä selattua 🙂

    1. Joo noihin hetkiin liittyy tosi paljon muistoja!

  2. Mitä ihmettä, et oo kyllä vanhentunut ulkonäöllisesti yhtään!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *