Kuluneen vuosikymmenen huippukohdat

2010

Elää mielessäni hyvinkin värikkäänä. Kirjoitin silloin päiväkirjaani, että vuoden 2010 muistan aina, koska se on paras vuosi ikinä. Ei ehkä paras ikinä, mutta elämänhaluiselle teinille hyvin suuri vuosi. Silloin oli vanhojen tanssit, ensimmäinen poikaystävä ja ensimmäinen ero. Silloin pääsin osa-aikaiseksi työntekijäksi Helsingin Stockmannille ja se tuntui hienolta. Lukion teatterimatka Unkariin, johon liittyy valtavasti muistoja. Sain matkalta villin maineen, sillä suutelin paikallisen pojan kanssa.

Se oli oikeastaan vasta alkua, sillä 2010 kesällä lähdin kahden ystäväni kanssa Interrail-matkalle ja se vasta oli villiä. Täytyy kuitenkin arvostaa sitä luottamusta, mitä saatiin meidän vanhemmilta. Harva antaa kolmen 17-vuotiaan lähteä Eurooppaan ilman älypuhelimia. Vuonna 2010 täytin 18-vuotta, aloitin abi syksyn ja aloin myös seurustella.

2011

Valmistuin ylioppilaaksi ja muistan olleeni todella onnellinen. Koen todella, että minulla oli kaikki edessä ja valtavasti mahdollisuuksia, joihin tarttua. Kevään tein töitä kouluissa ja päiväkodeissa sijaisena, kesän vietin Espanjassa. Syksyllä aloitin luokanopettajan sijaisena. En ollut päässyt yliopistoon sisään. Sain koko lukuvuoden kestävän sijaisuuden. Pelottomana ja innokkaana otin työn vastaan, vaikkei minulla ollut mitään koulutusta alalle. Hyvä niin, sillä tieto lisää tuskaa. Jos olisin tiennyt, en olisi hakenut työtä.

2012

Muutin pois kotoa. Ekaan omaan kotiin Helsinkiin. Se olikin todella paljon rankempaa, mitä olin ajatellut. En taaskaan päässyt yliopistoon, mutta sain ihanan työpaikan integroidusta erityisryhmästä. Ryhmässä oli kaksi mielettömän taitavaa erityisvarhaiskasvatuksen opettajaa, joilta opin valtavasti. Sain toimia avustajana kahdelle lapselle, joita muistelen edelleen. Tuo aika opetti minua eniten koko työuralla ja antoi kipinän varhaiskasvatukseen. Aloitin opinnot avoimessa yliopistossa.

2013

Vuoden kohokohtana on varmasti 50 opintopistettä avoimesta yliopistosta, kevät lukulomalla Italiassa ja pääsy Helsingin yliopistoon kasvatustieteelliseen tiedekuntaan. Yhden vuoden opinnot oli lähes tehty avoimen yliopiston kursseilla. Syksy alkoi hirveällä opiskelumotivaatiolla, olihan todella halunnut päästä opiskelemaan. Täytin myös 21-vuotta ja pidin isot synttärijuhlat. Koko kesän olin ollut töissä Helsingin Diakonialaitoksella intenssivihoidossa, eli lastensuojelun sijaishuollossa. Kyseisen työn saanti oli iso juttu, sillä se oli ensimmäinen ryhmätyöhaastattelu ja hakijoita oli paljon. Syksyllä jatkoin työssä sijaistamalla ja se sopi todella hyvin opintojen kanssa yhteen, sillä työ oli kolmivuorotyötä.

2014

Ei tule yhtään mitään mieleen. Taisi vuosi mennä aika sumussa tehden töitä ja opiskellessa. Joskus menin yövuorosta suoraan luennolle ja nukuin sitten, kun ehdin. Silloin kyllä huomasi kuinka ahtaalla opiskelijat ovat. Lähes mahdotonta asua Helsingissä vuokralla yksin ja opiskella pelkästään. Toisaalta töitäkään ei voi kauheasti tehdä, jos haluaa saada opintotukea.

2015

Olin alkuvuoden töissä päiväkodissa ja tein samalla kandintyötäni. Kesän olin tuttuun tapaan töissä intenssiivihoidossa, jo kolmatta kesää. Syksyllä valmistuin varhaiskasvatuksen opettajaksi ja sain työpaikan päiväkodista, jossa olen edelleen. Tein poikaystäväni kanssa matkan Balille, jonka päätteeksi erosimme. Muutin aivan ihanaan asuntoon Helsingin keskustaan ja villiinnyin sinkkuudesta. Aloitin treeniryhmässä, josta sain kaksi uutta ystävää ja muistan meidän yhteiset hetket todella hyvin. Vietimme todella paljon aikaa yhdessä minun luonani. Aloitin myös tämän blogin syksyllä 2015.

2016

Päätimme poikaystäväni kanssa katsoa vielä olisiko meillä tulevaisuutta. Hänen työnsä vei meidät Englantiin. Sain itsekin heti töistä paikallisesta päiväkodista. Ehdin asua Englannissa noin puoli vuotta, kun palasin takaisin. Olin luopunut kaikesta ja palasin tyhjän päälle. Palasin lapsuuden kotiin, paitsi ettei minulla enää ollut siellä huonetta. Majailin kellarissa useamman kuukauden. Lohdutukseksi ostin auton, jotta töihin kulkeminen onnistuisi. Olin ottanut virkavapaata ja minun tilallani oli sijainen, niinpä jouduin etsiä itselleni töitä muualta. Pääsin todella ihanaan pieneen päiväkotiin opettajaksi.

2017

Vuosi alkoi mahtavasti uudessa kodissa. Pääsin muuttamaan takaisin Helsinkiin. Muistan tuon asunnon aina. Olin siellä todella onnellinen ja pidin siitä kovasti. Alue oli myös aivan ihana. Ja olihan minulla auto, joka toi valtavasti vapautta. Kesällä olin Turussa treffeillä ja palasin takaisin yöaikaan. Tuolla matkalla nukahdin rattiin. Minä säästyin, mutta auto ei. Muistan tuon tapahtuman ikuisesti. Kesälomani piteni muutaman viikon sairaslomalla, sillä minun olisi juuri pitänyt palata töihin. Olin miettinyt autosta luopumista, kun taas asuin Helsingissä, mutten ihan tuolla tavalla. Kokonaisuudessaan vuosi 2017 oli hyvä sinkkuvuosi ja tapasin monta mieleeni jäänyttä miestä. Ja ihastuin monta kertaa. Ja aivan yhtä monta kertaa itkin yksinäisyyttä.

2018

Taisi olla 12.01.2018, kun tein positiivisen raskaustestin. Alkujärkytyksen jälkeen aloin jo sopeutua tilanteeseen, että minusta tulisi äiti. Mahdollisia isävaihtoehtoja oli kaksi. Useasti nauroin äitini kanssa toivotonta tilannettani, jos jollekin käy näin, niin juuri minulle. Perheeni oli alusta asti mukana tukemassa. Raskaana oli ihanaa, nautin mahasta todella paljon ja koin kehoni ensimmäistä kertaa täydellisenä. Kesä oli vuosisadan kuumin ja onneksi sain olla kesälomalla, jonka jälkeen alotin suoraan äitiysloman. Siinä kuumuudessa ja sillä mahalla työnteko olisi ollut mielenkiintoista. Syyskuussa 2018 minun ihana pieni poikani syntyi ja teki minusta kokonaisen ja elämästäni täyden. Isä selvisi dna-testillä ja tieto huojensi paljon. Niin ja olihan yksi kohokohta EVSlive, johon minut pyydettiin vieraaksi! Cheek ja Jenni Vartiainen olivat samalla kertaa vieraana.

2019

On ollut paras vuosi ikinä ja sen aion kirjoittaa päiväkirjaani, kuten 2010. Ympyrä sulkeutuu. Olen tämän vuoden ollut vanhempainvapaalla ja hoitovapaalla, eli saanut hoitaa lastani ja olla hänen kanssaan. Siitä on vielä maksettu minulle, todella etuoikeutettua! Olen selviytynyt ensimmäisestä vauvavuodesta, yöheräämisistä ja allergia-itkuista. Vaikka on ollut rankkaa ja välillä yksinäisyys on surettanut, on elämässä ollut enemmän kauneutta kuin koskaan. En koskaan osannut odottaa, että äitiys voi täyttää tälläisellä rakkaudella. Äitiyden lisäksi pääsin loppukesällä vieraaksi Ylen Aamu Tv:seen puhumaan äitiydestä. Syksyllä kävin Eemin kanssa Prahassa ja Berliinissä. Vuoden aikana teimme monta kotimaan matkaa esim. Turkuun, Poriin ja Tampereelle.

-Iida

Kommentit (7)
  1. Kuluneen vuosikymmenen huippuhetket | Miia Johansson
    23.12.2019, 11:56

    […] ystäväni Erika Naakan blogista ja kreditit saa tietenkin myös hauskan postausidean keksinyt Idan matkassa. Eiköhän […]

  2. Sä olet elänyt niin jännittävä elämää ja oot selvästi tarttunut tosi rohkeasti tilaisuuksiin, mitä elämä on eteesi tuonut. Todella ihailtavaa! <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *