Kumman olisin halunnut, tytön vai pojan?

Iidan matkassa

Varmaan jokainen raskaana oleva kohtaa tämän kysymyksen: "Kumpaa sä toivot, tyttöä vai poikaa?"

Minulla on todella ristiriitainen suhtautuminen sukupuolta koskeviin toiveisiin. Olen vastannut jokaiselle toiveitani tiedusteelle, että minulle kumpi vain on tervetullut, näin oli ihan alusta alkaen. Nyt tosin poikalupauksen jälkeen, tyttö voisi olla shokki. En suoraan sanottuna olisi halunnut lasta ollenkaan tässä kohtaa elämää, joten en ollut asettanut mitään toiveita sukupuolen suhteenkaan. 

Toki olen monta kertaa laittanut silmäni kiinni ja nähnyt itseni kitkemässä rikkaruohoja kotipihassa, jossa kolme lasta juoksee ympärillä, tyttöjä ja poikia. Raskauduttuani tein saman, laitoin silmät kiinni ja kuvittelin itseni sekä poikalapsen äitinä että tyttölapsen äitinä. Ja melko stereotyyppisenä ajattelen tyttö- ja poikalasta, poika on tälläinen ja tyttö tälläinen. Tytön äitinä olen tälläinen ja pojan äitinä taas tälläinen. Mikä tavallaan ei pidä yhtään paikkaansa!

Kun kerroin odottavani melko varmasti poikaa, reaktiot olivat hyvin erilaisia. Suurin osa ihmisistä onnittelivat, mikä tuntui todella kivalta. Osa sanoi tienneensä koko ajan, että poika tulee. Tytön kohdalla he olisivat varmasti sanoneet ihan samoin. Ihmiset tykkäävät arvuutella sukupuolta sinun puolestasi, se on ainakin huomattu. Sitten on ne kommentit, joista suu on jäänyt auki minuuteiksi. 

"Ai nyt sä et pääse ostamaan ihania vaatteita"

"Mikä fiilis, oot varmaan pettynyt"

Minä en koskaan voisi olla pettynyt, oli tilanne kumpi vain. Lueskelin kuitenkin keskustelupalstoja, joissa ihmiset todella kyselevät, miten voi selvitä pettymyksestä, kun selviää odottavansa poikaa. Minusta terve lapsi ja lapsi jo sellaisenaan on yleensäkin ihme, ei pettymys. Eräs Instagram seuraajani laittoi minulle viestin ja onnitteli pojasta. Vitsaillen hän kertoi itkeneensä, kun katseli ultrakuvaa oman lapsensa sukupuolielimestä. Ensi kertaa peniksen näkeminen sai itkemään ja niin samaistun. Koskaan ei ole peniksen katseleminen aiheuttanut sellaista tunnetta. 

Mitä vaatteisiin tulee, niin lastenvaatteet ovat edelleen todella sukupuolijakautuneita. On sinistä ja on pinkkiä. Onneksi jatkuvasti tulee vaihtoehtoja ja neutraalit vaatteet lisääntyvät. Mutta ihanaa pientä ostettavaa löytyy ihan varmasti sukupuoleen katsomatta, eivätkä vaatteet todellakaan ole pääosassa. Voihan se olla, että pojan lempiväri on pinkki, eikä tyttö suostu mekkoja koskaan pukemaan. Teemme ehkä liikaa sukupuoleen sidottuja kuvitelmia.

Edelleen tuntuu tärkeältä, että on sekä tyttö että poika. Ainakin yhdet kumpaakin. Toivotaan toisinaan niin paljon, että petytään. Viime aikoina olen tullut kuulleeksi kaikenlaista odotukseen liittyen, ja juurikin tähän teemaan. Tämän tyyliset kommentit aina särähtävät korvaan: "Voikun saisivat pojan, kun heillä on jo kaksi tyttöä, niin olisi kumpaakin. Se riittäisi sitten." Toiveiden asettaminen on tavallaan varmasti normaalia, on hauska miettiä kumpi sieltä tulee ja miltä elämä vauvan kanssa näyttää. Sukupuolen tietäminen konkretisoi odotusta. Tavallaan taas tuntuu niin väärältä toivoa, sillä on monia, jotka eivät koskaan ole siinä tilanteessa, vaikka haluaisivat. 

-Iida

Kuvat//Moona Puuskari

 

Kommentit

Saranda
Tyhjä ajatus

Tosi ihana postaus. <3 Mun on tosi vaikea kuvitella että toivomalla toivoisin jompaa kumpaa sukupuolta. :D Meidän sukupolvi on tosin synnyttänyt vaan poikia, joka ikinen, joten olisi toki hauska jos vaikka ite saisin tytön vaihteeksi - mutta oikeasti, pohjimmiltaan sillä ei ole mitään väliä. Mun pää on kai niin sukupuolineutralisoitunut että ihan mahdottoman vaikea kuvitella itteeni pettyneenä jos saisin vaikka viisi lasta ja kaikki olisivat poikia tai tyttöjä.

Torey
Näissä neliöissä

Musta oli jotenkin hassua kun ollaan joskus saatu kommenttia "sit vielä yks jos saisitte vielä pojankin". Eikä siis ketään sen sanonut ole tarkoittanut mitään pahaa, mutta ei meillä ole mitään tarvetta saada sitä poikalasta. Mieskin on sanonut olevansa vallan tyytyväinen meidän naisten ympäröimänä. :D Meidän tytöt tykkää touhuta isänsäkin kanssa kaikenlaista. Just viime viikonloppuna esikoinen tarttui pihavajaa tehtäessä sahaan iskän kanssa ja nyt kuopus odottaa sitä, että pääsee viikonloppuna maalaamaan vajaa iskän ja vaarin kanssa. Ei ole tarvetta saada vielä poika, jotta miehelle olisi "kaveri". Yhtälailla tyttöjen kanssa voi tehdä kaikenlaista.

 

Ja mulla kaveripiirissä on enemmän saatu poikia, niin oli myös kiva itse tuoda niitä tyttöjä kehiin. Lisäksi kun sukumme on melkoisen naisvoittoista niin jotenkin tyttöjen saaminen oli helpotus, vaikka pojatkin toki olisi olleet täysin tervetulleita. Raskausaikana tuli vaan mietittyä että "osaanko mä poikia kasvattaa". :D 

Iidaafel
Iidan matkassa

Kiitos Saranda <3 Tiedän mitä tarkoitat, pohjimmiltaa ei ole mitään väliä. Mutta hauska sitä on miettiä tottakai! Ja vaikka kaikki olisi samaa sukupuolta, olisivat he yksilöinä varmasti erilaisia. 

Torey
Näissä neliöissä

Meillä on kaksi tyttöä. Mitään erityisiä toiveita ei ollut kuin se, että lapset olisi syntyessään terveitä. Emme halunneet edes ultrassa selvittää sukupuolia. 

Kahdessa tytössä on ollut mm. se kiva juttu, että leikit menee hyvin yhteen ja esikoiselta säästetyt vaatteet pääsi uudelleen käyttöön. :D 

Iidaafel
Iidan matkassa

Aivan, terveys on tietysti se ensimmäinen asia mitä toivoo.  Ja ymmärrän niin hyvin, kaksi tyttöä niin menee tavarat hyvin kiertoon ja leikitkin sujuu. Toki sujuisi varmasti tytön ja pojankin leikit! Itekkin jännään, että miten osaan olla pojan äiti, mutta luulen, että olisi sitä äiti kenelle vaan niin aina sitä jännittää, ihan vaan äidiksi tulemista. Lapsi varmasti opettaa sitten äidiksi itselleen!

Projekti -30/2013

Mulla oli ennen rakenneultraa tyttöfiilis, mutta töissä työkaveri sanoi mahan muodosta ettei siellä tyttöä ole. Ja kun kätilö ultratessa sanoi vauvan olevan poika, tuntui palaset vaan loksahtavan paikoilleen. Tää meidän poika on mun puolelle lähisukua ensimmäinen poika yli 70 vuoteen.

Iidaafel
Iidan matkassa

Oho! Onpa teillä tyttövoittoista :) Mun suvussa on tasaisesti molempia, vähän vähemmän poikia! Mutta ihanaa, onnea pojasta!

Hanna K
Sunday Blondie

On kyllä jännää, miten vahvat mielikuvat ihmisillä on eri sukupuolista. Moni varmasti ajattelee mielessään, että tyttö olisi jotenkin helpompi: kiltimpi ja hiljaisempi. Mutta voihan poikakin yhtälailla olla herkkä ja rauhallinen. 

Itse olen kuullut jonkun toivovan poikaa siksi, ettei tarvitsisi käydä läpi teini-iän tunnemyrskyjä tytön kanssa. Jokainen on kuitenkin niin erilainen yksilö, että eihän näitä asioita voi yleistää! Eiköhän se niin ole, että kaikessa tässä elämässä on plussansa ja miinuksensa - ja lasten kanssa yleensä kuitenkin aina enimmäkseen sitä plussaa. <3 Kuten sanoit, on jo lapsen saaminen itsessään upea asia.

Iidaafel
Iidan matkassa

Monet varmasti ajattelee juurikin niin, itekkin sorruin kyllä ajattelemaan alkuun, ett tytön kanssa olisi helpompaa, kun ne on kilttejä. Samassa tajuaa olevansa niin väärässä, jokinen on yksilö ja ihan erilainen, ajattelimme sitten miten tahansa! Jonkun kanssa joku on helppoa ja toisen kanssa vaikeaa, sen näkee sitten heheh :)

Hanna K
Sunday Blondie

No just näin! Samaan ajattelutapaan olen itsekin syyllistynyt. Luonteen näkee vasta sitten, kun tyyppi maailmaan saapuu :--)

Kommentoi