Kumman olisin halunnut, tytön vai pojan?

P1010752.jpg

Varmaan jokainen raskaana oleva kohtaa tämän kysymyksen: ”Kumpaa sä toivot, tyttöä vai poikaa?”

Minulla on todella ristiriitainen suhtautuminen sukupuolta koskeviin toiveisiin. Olen vastannut jokaiselle toiveitani tiedusteelle, että minulle kumpi vain on tervetullut, näin oli ihan alusta alkaen. Nyt tosin poikalupauksen jälkeen, tyttö voisi olla shokki. En suoraan sanottuna olisi halunnut lasta ollenkaan tässä kohtaa elämää, joten en ollut asettanut mitään toiveita sukupuolen suhteenkaan. 

Toki olen monta kertaa laittanut silmäni kiinni ja nähnyt itseni kitkemässä rikkaruohoja kotipihassa, jossa kolme lasta juoksee ympärillä, tyttöjä ja poikia. Raskauduttuani tein saman, laitoin silmät kiinni ja kuvittelin itseni sekä poikalapsen äitinä että tyttölapsen äitinä. Ja melko stereotyyppisenä ajattelen tyttö- ja poikalasta, poika on tälläinen ja tyttö tälläinen. Tytön äitinä olen tälläinen ja pojan äitinä taas tälläinen. Mikä tavallaan ei pidä yhtään paikkaansa!

P1010814-2.jpg

P1010840.jpg

Kun kerroin odottavani melko varmasti poikaa, reaktiot olivat hyvin erilaisia. Suurin osa ihmisistä onnittelivat, mikä tuntui todella kivalta. Osa sanoi tienneensä koko ajan, että poika tulee. Tytön kohdalla he olisivat varmasti sanoneet ihan samoin. Ihmiset tykkäävät arvuutella sukupuolta sinun puolestasi, se on ainakin huomattu. Sitten on ne kommentit, joista suu on jäänyt auki minuuteiksi. 

”Ai nyt sä et pääse ostamaan ihania vaatteita”

”Mikä fiilis, oot varmaan pettynyt”

Minä en koskaan voisi olla pettynyt, oli tilanne kumpi vain. Lueskelin kuitenkin keskustelupalstoja, joissa ihmiset todella kyselevät, miten voi selvitä pettymyksestä, kun selviää odottavansa poikaa. Minusta terve lapsi ja lapsi jo sellaisenaan on yleensäkin ihme, ei pettymys. Eräs Instagram seuraajani laittoi minulle viestin ja onnitteli pojasta. Vitsaillen hän kertoi itkeneensä, kun katseli ultrakuvaa oman lapsensa sukupuolielimestä. Ensi kertaa peniksen näkeminen sai itkemään ja niin samaistun. Koskaan ei ole peniksen katseleminen aiheuttanut sellaista tunnetta. 

Mitä vaatteisiin tulee, niin lastenvaatteet ovat edelleen todella sukupuolijakautuneita. On sinistä ja on pinkkiä. Onneksi jatkuvasti tulee vaihtoehtoja ja neutraalit vaatteet lisääntyvät. Mutta ihanaa pientä ostettavaa löytyy ihan varmasti sukupuoleen katsomatta, eivätkä vaatteet todellakaan ole pääosassa. Voihan se olla, että pojan lempiväri on pinkki, eikä tyttö suostu mekkoja koskaan pukemaan. Teemme ehkä liikaa sukupuoleen sidottuja kuvitelmia.

Edelleen tuntuu tärkeältä, että on sekä tyttö että poika. Ainakin yhdet kumpaakin. Toivotaan toisinaan niin paljon, että petytään. Viime aikoina olen tullut kuulleeksi kaikenlaista odotukseen liittyen, ja juurikin tähän teemaan. Tämän tyyliset kommentit aina särähtävät korvaan: ”Voikun saisivat pojan, kun heillä on jo kaksi tyttöä, niin olisi kumpaakin. Se riittäisi sitten.” Toiveiden asettaminen on tavallaan varmasti normaalia, on hauska miettiä kumpi sieltä tulee ja miltä elämä vauvan kanssa näyttää. Sukupuolen tietäminen konkretisoi odotusta. Tavallaan taas tuntuu niin väärältä toivoa, sillä on monia, jotka eivät koskaan ole siinä tilanteessa, vaikka haluaisivat. 

-Iida

P1010778.jpg

Kuvat//Moona Puuskari

 

Kommentit (10)
  1. On kyllä jännää, miten vahvat mielikuvat ihmisillä on eri sukupuolista. Moni varmasti ajattelee mielessään, että tyttö olisi jotenkin helpompi: kiltimpi ja hiljaisempi. Mutta voihan poikakin yhtälailla olla herkkä ja rauhallinen. 

    Itse olen kuullut jonkun toivovan poikaa siksi, ettei tarvitsisi käydä läpi teini-iän tunnemyrskyjä tytön kanssa. Jokainen on kuitenkin niin erilainen yksilö, että eihän näitä asioita voi yleistää! Eiköhän se niin ole, että kaikessa tässä elämässä on plussansa ja miinuksensa – ja lasten kanssa yleensä kuitenkin aina enimmäkseen sitä plussaa. <3 Kuten sanoit, on jo lapsen saaminen itsessään upea asia.

    1. Monet varmasti ajattelee juurikin niin, itekkin sorruin kyllä ajattelemaan alkuun, ett tytön kanssa olisi helpompaa, kun ne on kilttejä. Samassa tajuaa olevansa niin väärässä, jokinen on yksilö ja ihan erilainen, ajattelimme sitten miten tahansa! Jonkun kanssa joku on helppoa ja toisen kanssa vaikeaa, sen näkee sitten heheh 🙂

      1. No just näin! Samaan ajattelutapaan olen itsekin syyllistynyt. Luonteen näkee vasta sitten, kun tyyppi maailmaan saapuu :–)

  2. Mulla oli ennen rakenneultraa tyttöfiilis, mutta töissä työkaveri sanoi mahan muodosta ettei siellä tyttöä ole. Ja kun kätilö ultratessa sanoi vauvan olevan poika, tuntui palaset vaan loksahtavan paikoilleen. Tää meidän poika on mun puolelle lähisukua ensimmäinen poika yli 70 vuoteen.

    1. Oho! Onpa teillä tyttövoittoista 🙂 Mun suvussa on tasaisesti molempia, vähän vähemmän poikia! Mutta ihanaa, onnea pojasta!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *