Kun kateellisuus kalvaa

DSC_1291.jpg

Haluaisin ajatella, että kaikki varmasti tuntee toisinaan kateellisuutta. Minä siis todellakin, vielä näin aikuisenakin. Toki ei se ei onneksi ole ihan niin hirveää, kuin joskus lapsena ja teini-iässä. Nyt siihen kateellisuuteen osaa suhtautua realistisesti ja kohdata sen tunteen. Tunne muiden joukossa. Minut se ainakin pysäyttää ja on usein sellainen itsetutkiskelun hetki. Mistä koen kateellisuutta ja miksi?

Kun asiaa miettii, huomaan, että olen oikeastaan edelleen kateellinen samoista asioista, mitä lapsenakin. Kohde ei ole muuttunut, mutta suhtautuminen onneksi sentään. Koen kateellisuutta matkoista, jotkut vaan matkustelee koko ajan! Vaikka matkustelu ja erityisesti lentäminen on ilmastolle rasite, niin silti olen kateellinen, että toisilla on taloudellisesti mahdollista vaan lähteä lomalle. Minä pääsin ensimmäiselle lentomatkalle 7-vuotiaana. Olin itse säästänyt rahat lentolippuun ja menin sukulaisten luo Ranskaan. Viimeisen matkan olen tehnyt 23-vuotiaana vuonna 2016 lähes kolme vuotta sitten. Toki olen matkustellut, mutta minulle se on luksusta ja tunnen kateellisuutta, että joillekin se on hyvin arkinen juttu.

Olen kateellinen kodeille. Minä asun vuokralla kerrostalokaksiossa helsinkiläisessä lähiössä. Ja kavereilla on ihan omia asuntoja, jopa omakotitaloja. Juuri kävin vauvatreffeillä yhden perheen luona ja vau mikä koti heillä oli. Tavallaan ei ole mitään syytä olla kateellinen, mutta se tunne tuli kuitenkin, että niillä on oikea koti ja minun ei ole niin oikea. Se ei ole sellainen, jossa on kunnon keittiö ja olohuone, monta makuuhuonetta ja autot pihassa. Kotikateus on kamalaa.

DSC_1289.jpgDSC_1295.jpg

Olenpa eräänkin kerran tuntenut kateellisuutta toisten vartaloita kohtaan. Ja erityisen usein nyt raskauden jälkeen. Jokainen äiti palautuu synnytyksestä omaan tahtiin, mutta kyllä kateeksi pistää, kun toiset pääsee heti pukemaan vanhat farkkunsa jalkaan. Siitä tulee sellainen ”ei helvetti, tarvitsen suklaata” -olo. Minä kuulun niihin, joiden keho ei tosiaan itsestään palaudu ja koska en tee mitään asian eteen, niin saattaa kestää, että mahdun mihinkään vanhaan vaatteeseeni. Toki osa pysyy luonnostaan hyvässä kunnossa helposti, mutta sitten on ne, jotka jaksavat treenata ja sillä tavoin huolehtivat omasta kehostaan. Sekin hieman pistää kateelliseksi. Ei pysty. Ja tissit! Tisseistä olen ollut koko elämäni kateellinen ja olen edelleen, miten joillain on niin kauniit tissit ja minulla ei.

Sosiaalinen media. Siis välillä se saa minut kateelliseksi. Joskus vaan näyttää siltä, että muut vaan porskuttavat pimeän talven keskellä hymyillen menemään ja minä olen se ainoa, jolla kaikki on perseilleen ja paita aina puklussa. Puhumattakaan jonkun toisen kauniista ja taidokkaista kuvista. Minulla ei ole sen luokan osaamista tai välineistöä.

Tietysti tämä sinkkuus on pitkään aiheuttanut sitä, että olen kateellinen pariskunnille. Ja olen kateellinen entisille sinkkukavereille, jotka tosta noin vain löysivät poikaystävät. Kuinka se on oikeen mahdollista? Miksi toisilla tämä oikean kumppanin löytyminen on niin paljon haastavampaa? Raskausaika oli ehkä pahin kuitenkin, välttelin odottavia pariskuntia, en vain oikeasti pystynyt tutustumaan toisiin odottaviin äiteihin. Olin niin kateellinen.

Ja tietysti olen aivan vihreä kateudesta mitä tulee nukkuviin vauvoihin. Siis tulen niin kateelliseksi, kun joku äiti voi ottaa päiväunet tai oikeasti kattoa telkkaria rauhassa hetken. Minun vauvani nukkuu muutamat 45 minuutin sessiot ja senkin ajan sisällä saa pari kertaa käydä hyssyttelemässä.

Mutta tämä on inhimillistä. Haluan uskoa niin.

-Iida

DSC_1284.jpg

KUVAT: Tiia Nyholm (ihana ja taitava ystävä)

Kommentit (27)
  1. Rehellinen, rohkea kirjoitus. Kiitos!
    Löysin tänne vasta äskettäin ja haluan jakaa muutaman kateuden aiheen.
    Olen kateellinen vanhemmille, jotka eivät menetä hermojaan, jotka osaavat sanoa aina oikeat sanat lapsilleen ja tuntuvat ymmärtävän lastensa mieltä ja tunnemaailmaa kuin omaansa.
    Tunnen kateutta, kun ihmisillä on voimia toteuttaa unelmiaan.
    Tunnen kateutta kauniiden ihmisten kauniista, onnellisista hymyistä (paljastus: sinun kuvasi herättivät kateuspeikon uniltaan).

    Mutta sitten taas, olen yrittänyt oppia vanhemmilta, joita kadehdin. Unelmiaan toteuttavat ihmiset inspiroivat ja sinunkin kaunis hymysi näissä kuvissa toi hymyn minunkin huulilleni.

    Ihanaa kesää!

  2. Mä heräsin alkutalvesta taas omaan kateellisuuteeni. Vaikka oon todella onnellinen omassa elämässäni, huomasin kadehtivani somen kautta tuttujani. Toinen pukeutuu niin kauniisti, yksi on taas matkalla ja kolmas vaan näyttää aina niin onnelliselta. Vaikka tiedostin, että samanlailla kuin itse, ne muutkin lataa someen elämänsä parhaimpia puolia, eikä niiden elämä oo sellaista kokoaikaa. Joten tein melko radikaalin muutoksen ja poistin itseni somesta. Ennen käytin tunteja somessa, instagramissa, snapissa ja facessa. Ai vitsi miten hyvä olo on nyt ollut, kun on keskittynyt täysin vain omaan elämäänsä ja antanut muiden elää omiaan! Oma mieli on ollut paljon kevyempi. Ja ystävien kanssa tulee juteltua enemmän, koska enää he eivät automaattisesti tiedä kaikkea mitä olen tehnyt, enkä minä ole nähnyt heidän somepäivityksiään. Tää oli ihan paras päätös mulle!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *