Kuukausi toisesta rasvansiirrosta ja leikkausten erot

Iidan matkassa

Toisesta rinnan korjausleikkauksesta on kulunut nyt neljä viikkoa ja mikä parasta liikuntakielto on loppunut! Otin tosin varaslähdön ja menin salille jo muutama päivä aiemmin. Se tuskin vaikuttaa liiemmin kokonaisuuteen. Rintani ovat kuukaudessa pienentyneet jonkin verran, mutta muoto niissä on pysynyt. Osa rasvasta menee heti kuolioon ja osa kiinnittyy, lisäksi leikkauksen jälkeen rinnat ovat turvonneet ja sen takia suuremmat.

Ensimmäisessä korjausleikkauksessani rasvaa siirrettiin vasemmasta reidestä ja vatsasta niin, että oikeaan rintaan tuli 150 ml ja vasempaan 120 ml. Vasen rinta oli suurempi, joten kokoeron tasaamiseksi siihen laitettiin vähemmän rasvaa. Sain kaksi viikkoa sairaslomaa, mutta toivuin todella hyvin. Olin etukäteen pelännyt kipuja, mutta niitä oli vähemmän kuin odotin. Kolme ensimmäistä päivää oli todella kivuliaat ja söin särkylääkettä. Reiteni vuosi ensimmäisen vuorokauden verta ja suolaliuosta, siteitä piti vaihtaa useasti.Viikko leikkauksesta olo oli hyvä ja pystyin käymään kävelyllä ja toimimaan melko normaalisti. Reidessä oli hieman mustelmaa. Vatsaan ei tullut mustelmia. Vasempaan rintaan tuli mustelmia ennemmän kuin oikeaan, sillä se oli suurempi jo valmiiksi ja rinnassa oli enemmän verisuonia. Kymmenen päivää pidin haaveteippejä, jonka jälkeen ne otettiin pois ja ompeleet olivat itse sulaneet. Kaksi viikkoa pidin tukivaatteita, mikä oli hirveintä koko prosessissa. Erityisesti vatsavyö oli hirveä. Lopullisesti olin hyvässä kunnossa kolmen kuukauden jälkeen. Rasvanottokohdat, erityisesti reisi, kihelmoi pitkään ja hermojen uudelleen rakentuminen vie aikaa. Olin lopputulokseen hieman pettynyt, sillä rasvaa ei ollut mielestäni tarttunut paljoa ja rintani ulkomuoto oli edelleen inhottava. Vasemmassa reidessäni oli myös näkyvä "kuoppa".

Lisää ensimmäisestä leikkauksesta voit lukea tästä ja tästä.

Toinen korjausleikkaus erosi monessakin asiassa ensimmäisestä. Rasvaa pystyttiin toisessa leikkauksessa siirtämään oikeaan rintaan 180 ml ja vasempaan 170 ml. Rasvansiirron lisäksi nännipihani pienennettiin molemmista rinnoista. Oikean rintani muotoa myös korjattiin, sen kudosta rikottiin, jotta muoto muuttuisi pyöreämmäksi.  Kipuni oli hirveät, siis paljon pahemmat kuin ensimmäisellä kerralla. Rintoja poltti ja kuumotti ja oloni oli sietämätön. Kävin särkyjen takia sairaalan päivystyksessä, koska epäilin tulehdusta. Kaikki oli kuitenkin normaalisti ja sain reseptin vahvempiin särkylääkkeisiin. Söin särkylääkkeitä lähes viikon, kolme annosta päivässä ja se pisti kyllä elimistön sekaisin. Närästi ja vatsa ei toiminut. Ensimmäisinä päivinä nännipihojen haavat vuosivat verta. Kivuissa mietin, että miksi olen tähän ryhtynyt ja aijonko jatkaa prosessia muka edelleen.

Rasva oli toisessa leikkauksessa otettu oikeasta reidestä ainoastaan. Kun näin reiteni peilistä ensi kerran, olin täysin järkyttynyt. Reiteni oli yksi iso liila mustelma ylhäältä alas. Ihmettelin asiaa ja soittelin moneen kertaan huolistani sairaalaan. Rintani olivat myös todella mustelmaiset, erityisesti oikea rinta oli väriltään liila, siitä oli rikottu kudosta ja toki se oli mustelmilla. Oikea reiteni on kuitenkin tällä hetkellä paljon tasaisempi kuin vasen reiteni, vaikka siitä otettiin enemmän rasvaa ja mitää aukkoa ei voi nähdä. Muhkuraisethan ne on. Ensimmäisinä päivinä itkin sitä, että kauniiden tissien takia minulla on nyt loppuelämän muhkuraiset reidet.

Toisessa leikkauksessa nännipihani pienennettiin ja haavat tikattiin. Tikit poistettiin 8 päivää leikkauksesta. Se oli yllättävän kivuliasta, sillä alueella on paljon hermoja. Haavahoitaja poisti tikit ja antoi mukaan haavateippiä. Hän ohjeisti minua pitämään tissit teipattuna kaksi kuukautta, eli olen teippitissi tammikuuhun asti. Se oli minulle todellinen järkytys. Nännini ovat siis teippien peitossa. Teipit tulee vaihtaa aina kerran viikossa. Menin lukemaan netin keskustelupalstoja nännipihan pienennykseen liittyen ja monissa keskusteluissa puhuttiin siitä, että arvet jää näkyviin ja osa oli käynyt niitä tatuoimassa ihon värisiksi. Siitäkös sain lisä järkytystä. Onneksi ihoni on valmiiksi todella vaalea ja ensimmäisen leikkauksen haavat paranivat todella hyvin.

Nyt voin todella hyvin. Rinnoissa on edelleen arkuutta ja nukun vielä selälleni. Odotan, että saan taas nukkua mahallani. Kyljellä nukkuminenkin tuntuu vielä inhottavalta. Olen ollut toisen leikkauksen jälkeen paljon tyytyväisempi rintoihini, erityisesti niiden muotoon! Toisen leikkauksen kulusta voit lukea täältä!

-Iida

Seuraathan blogia Snapchatissa nimimerkillä iida.afeldt!

 

 

Kommentoi