Kuvamuistoja Facebookista

Iidan matkassa

Viime päivinä somessa on jaettu ensimmäistä ja viimeistä Facebookin profiilikuvaa. Minulla on todella vähän kuvia Facebookissa. Olen myös ollut todella kova Konmarittaja ja se on ylettänyt kyllä Facebookkiin asti ja monet kuvat ovat saaneet lähteä. Mutta tämä kuva on ensimmäinen profiilikuvani vuodelta 2009. Muistan ottaneeni tämän digikameralla. Oli selfien ottaminen silloin aika paljon haastavampaa! Tähän kuvaan muistan olleeni todella tyytyväinen. Muistan tehneeni Facebookin, kun olin vieraillut sukulaisten luona Ranskassa. Ihastuin siellä poikaan, joka kysyi minulta, että onko minulla Facebook. En ollut siitä kuullutkaan, mutta aika äkkiä oli Facebook tehty!

Tämä kuva on otettu lokakuussa 2009. Muistan haaveilleeni siitä, että pääsisin ihan oikean valokuvaajan kuvattavaksi ja 17-vuotis lahjaksi sitten pääsin. Sain cd-levyllä kuvat tuosta kuvaus-sessiosta ja muistan laittaneeni ne kaikki Facebookkiin ja kuvien saaneen tosi paljon tykkäyksiä ja kehuja.

Tämä on otettu vanhojen tansseissa helmikuussa 2010. Kävin Helsingissä Kallion lukiota, jossa on ilmaisutaide painotus. Olin joko yläasteen haaveillut pääsystäni Kallion lukioon ja haave toteutui. Kuvassa kaksi ihanaa ystävääni lukiosta. Kun muistelen vanhojen tanssi päivää, tulen tosi surulliseksi. Muistan nimittäin kenraaliharjoitukset, joissa osalla tytöistä oli mekot päällä. Minusta heillä oli niin kauniita mekkoja. Muistan itkeneeni sen jälkeen kotona, että minulla on ruma mekko, olen ruma ja lihava ja kaikki muut ovat niin kauniita. Ja siltä minusta oikeasti tuntui ja pystyn palata tuohon tunteeseen kuvan myötä todella helposti. Minulle se ei ollut mikään ihana unelmien prinsessapäivä.

Tässä kuvassa on samat ystävät, kuin yllä. Anniina ja Elina. Ja Kallion lukio. Meillä oli lukiossa paljon erilaisia juhlia ja teemapäiviä ja tässä on vappumarssi vuonna 2010. Koko lukio marssi ympäri Kalliota puhallellen saippuakuplia.

Miksi olen jakanut tämän kuvan Facebookkiin? Siis oikeesti, kuvittelin sen varmaan olevan hauska. Tässä kuvassa on kesä 2010 ja olen kahden ystäväni kanssa Interrail-matkalla. Olin tuolloin 17-vuotias.

Tämä kuva on myös vuodelta 2010, ja olemme lähdössä hyvien ystävieni kanssa juhlimaan. Kyseessä oli eka kerta yöelämässä, sillä olin kaveriporukan viimeinen, joka täytti 18-vuotta. Tietysti tämä on jollain digikameralla otettu, mutta siitä huolimatta mietin, että mitä naamassani oikein on! On pikkasen valkoinen puuteri, huh! 

Tämä kuva on helmikuussa 2011 otettu kuva, penkkari päivä ja olen pukeutunut ystäväni kanssa Ruotsin kuninkaallisiksi, prinsessa Victoria ja prinssi Daniel kuvassa. Minulla oli ruskea peruukki ja surkeat piilarit silmissä. Olipahan hauskaa! Oli ihan mieletöntä ajella rekan lavalla ympäri Helsingin keskustaa!

Tämä kuva on vuodelta 2012, se on otettu Italiasta. Itsekriittisyyteni alkoi vain pahentua. Muistan tosiaan ensi kertaa ajatelleeni laihduttamista vanhojen tanssien aikoihin ja sen jälkeen asiat alkoivat vain pahentua. Tässäkin kuvassa olin mielestäni lihava. Nyt siinä on minusta aika tyylikäs ja kaunis nuori nainen!

Italiassa lomalla vuonna 2013. Ja edelleen pidin itseäni lihavana ja olin todella nolona bikineissä. Nolotti myös, kun ei ollut tissejä. Vertasin itseäni tietysti italialaisiin naisiin, joilla useammalla oli runsaskin varustus ja koin olevani ihan outo. Italialaiset myös kommentoivat asiaa avoimesti ja vitsailivat pieneistä rinnoista. Se on jäänyt kyllä pysyvästi mieleen. 

Kevät 2014. Kuvailimme pikkuveljeni kanssa yhtenään. Pikkuveljeni piti blogia joskus yläaste-ikäisenä. Silloin en itse vielä tiennyt bloggaamisesta mitään. Minä kuvasin veljeäni blogia varten ja usein hän myös kuvasi minua ja se oli meidän hauskaa yhteistä tekemistä. Aloitin bloggaamisen vuonna 2011 ja nykyisen blogini 2015. Tämä kuva on veljeni ottama. Ilman hänen esimerkkiään, en varmaan koskaan olisi aloittanut blogin kirjoittamista!

Kesä 2015 ja äiti. Meillä on äidin kanssa usein samanlaisia vaatteita. Jos jompi kumpi ostaa jotain tosi kivaa, menee toinen usein perässä ostamaan saman!

Tämä profiilikuvani vuodelta 2016. Ja tämä kuva on todella ihana ja kaunis, tulee edelleen hyvä mieli, kun katson sitä. 

Profiilikuvani vuodelta 2017. Ystäväni kuvasi minua ja monia tuon kerran kuvia en julkaissut missään, sillä taas kerran näytin mielestäni isolta ja pullealta. Järkyttävää! Facebookin kuvia katsoessa ja muistoihin palatessa oikein järkyttyy miten monta vuotta olen käyttänyt itseni lynkkaamiseen. Miten monta ajatusta olen tuhlannut itseni lihavana pitämiseen! Voi kun siltä olisi voinut säästyä ja oppia monta asiaa vähän aiemmin.

Profiilikuvani vuodelta 2018, vuosi jolloin olin raskaana ja tunsin itseni kauniimmaksi kuin koskaan! Ja opetti paljon oman kehon hyvinvoinnista ja hyväksymisestä.

-Iida

 

Kommentit

Torey
Näissä neliöissä

Mulle on kanssa käynyt niin, että kun oon vanhoja kuviani katsellut, ni oon miettinyt, että tuolloin mietin mitä voisin vartalossani parantaa, vaikka nyt katsottuna kroppa on ollut silloin vallan hyvä! Sitä ei näe itseään oikein ja tulee keskittyneeksi vääriin asioihin. Enemmän niihin mistä ei pidä.

Nyt kun olen kerännyt enemmän painoa, niin olen saanut myös enemmän muotoja. Sen sijaan, että jatkuvasti miettisin miten pitäisi kiinteytyä/laihtua/mitä milloinkin, olen päättänyt keskittyä niihin hyviin! Tykkään rinnoistani nyt enemmän kuin ikinä, voin paremmin kuin 10 kiloa hoikempana jne. Hitot siitä, etten omista sixpackia.

Pitäisi myös ehdottomasti lopettaa se itsensä vertailu toisiin. Mullakin voi olla tosi hyvä olo itsessäni, kunnes viereen tulee joku jonka koen olevan fyysisesti jotenkin parempi. Mikä on ihan naurettavaa. Koska ulkomuodolla ei pitäisi olla mitään hiton väliä!

Vierailija (Ei varmistettu)

Kauniita kuvia kaikki tyynni!

Kommentoi