Lastentarhanopettajan arkea

Valmistuin lastentarhanopettajaksi Helsingin yliopistosta keväällä 2015. Aloitin työt Helsingin kaupungilla jo vuonna 2014 alkuun epäpätevänä opettajana ennen kuin sain opinnot päätökseen. Ensimmäisessä lastentarhanopettajan työssäni olin ollut ainut hakija paikkaan. Vaikka olin epäpätevä, niin sain paikan, koska muitakaan ei ollut.

Olen ollut työssä lähes kokoaikaisesti neljä vuotta. Välissä olen vaihtanut maisemaa ja käynyt töissä Nurmijärven kunnassa, mutta tällä hetkellä olen vakituisessa virassa Helsingin kaupungilla.

Ensimmäisenä vuotena olin aika poikki. Vaadin itseltäni aivan liikaa. Kaiken olisi pitänyt mennä kuten yliopistossa neuvottiin ja todellisuus oli aivan muuta. Tuntui, että en osaa yhtään mitään. En osaa suunnitella jumppia, vetää musiikkituokiota, draamaa, kirjallisuutta ja keksiä aina jotain kädentöitä ja askarreltavaa. Ja 1,5 vuoden jälkeen koin työuupumuksen ja masennuksen. Olin kuukauden sairaslomalla töistä.

Edelleen kahdeksan tuntisen työpäivän jälkeen on aika puhki. Nautin lasten kanssa olemisesta, muttei se riitä. Työpäivän aikana antaa ihan kaikkensa niille pienille tyypeille. Joskus huomaa, ettei ole edes muistanut käydä pissalla, juoda lasia vettä saatika, että ehtisi katsoa omaa henkilökohtaista puhelintaan. Olenkin alkanut haaveilla työstä, joka olisi helpompaa. Saman rahan voisi saada todella paljon ”vähemmällä” työllä. Lastentarhanopettajan ammatissa palkka ja työn vastuu ei kohtaa. Palkkani on 2300€, josta saan 1700€. Palkkalla elää nipin napin ja tili on tyhjillä aina ennen seuraavaa palkkaa. Rahan käyttö tulee suunnitella ja huolettomasti ei voi elää. Rahasta on jatkuva stressi. Lastentarhanopettajan palkasta kirjoitti todella hyvin myös Juliaihminen.

Lastentarhanopettajan työtä velvoittaa varhaiskasvatuslaki ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Asiakirjoissa määritellään laadukkaan varhaiskasvatuksen kriteerit, johon jokaisella lapsella on oikeus. Opettajalla on täysi pedagoginen vastuu ryhmän toiminnasta. Opettajalla on myös kokonaisvaltainen vastuu, johon kuuluu niin vastuu lapsista, heidän turvallisuudesta, kasvusta, kehityksestä, hyvinvoinnista kuin vastuu lastenhoitajista. Lastenhoitajien kanssa opettaja muodostaa tiimin, jossa opettaja toimii vetäjänä.

Minun tulee tunnistaa lapsen ikään kuuluva kehittyminen ja huomata mahdolliset kehitysviivästymät. Minun tulee tehdä jokaiselle lapselle yhdessä vanhempien kanssa varhaiskasvatussuunnitelma. Tähän kirjotan tavoitteet toiminnalle ja miten toiminnan päiväkodissa on tarkoitus tukea lapsen yksilöllistä kehitystä. Suunnitelmat arvioidaan vuosittain vanhempien kanssa. Minun tulee siis ottaa toiminnan suunnittelussa jokaisen lapsen yksilölliset varhaiskasvatussuunnitelmat huomioon. Tavoitteet tulee näkyä suunnitellussa toiminnassa ja viedä jokaista lasta eteenpäin tukien lapsen kasvua ja kehitystä.

Tämän lisäksi olen tarvittaessa yhteydessä erityisopettajaan, puheterepeuttiin, neuvolaan, lastensuojeluun yms. Kommunikoin vanhempien kanssa päivittäin ja vastaan tiedottamisesta vanhemmille. Omassa päiväkodissa osallistun vielä työvuorojen tekoon, olen yhteistoimintavastaava ja osana johtotiimiä. Lisäksi on monia kokouksissa sovittuja asioita, joita tulee hoitaa sekä työvuoroihin sidottuja työtehtäviä ns. perustyön lisäksi.

Todellisuudessa jokaisen lapsen huomiominen toiminnan suunnittelussa on lähes mahdotonta. Usein on hyvinkin tavallista, että joku henkilökunnasta on lomalla tai sairaana. Lähes poikkeuksetta silloin mennään vajaalla henkilökunnalla, koska sijaisista on valtaisa pula. Eikä aina edes saa ottaa sijaista. Yksi aikuinen vastaa seitsemää lasta. Jos koko päiväkodista puuttuu kyseisenä päivänä seitsemän lasta, on se juuri poissaolevan aikuisen verran, jolloin sijaista ei tarvita käyttöasteiden mukaan. Ryhmäkööt on myös todella suuria. Niitä paisutetaan ja usein lapsia otetaan ylipaikoille. Liian usein päivästä on vain selvittävä. Liian usein lapsia on liikaa ja henkilökuntaa liian vähän.

Henkilökunta väsyy ja poissaoloja on varmasti lisää. Omassa päiväkodissani tilanne on ollut niinkin vaikea, että olemme joutuneet pyytämään vanhempia hakemaan lapset aiemmin pois. Ja voin sanoa, että lähes viikottain toimitaan vajaalla henkilökunnalla. Jos henkilökuntaa on tarpeeksi omassa päiväkodissa, voipi olla, että auttamaan pitää lähteä toiseen päiväkotiin. Viikottain joustetaan, autetaan ja vaihdetaan työvuoroja. Tuollaisina päivinä en voi tehdä työtäni. Laadukas varhaiskasvatus ei toteudu. Niinä päivinä vain pärjätään ja turvallisuus on etusijalla. Lisäksi henkilökunta vaihtuu tiuhaan. En ole koskaan työskennellyt vuotta saman ihmisen kanssa. Ihmiset piipahtavat, toteavat työn olevan raskasta ja lähtevät.

Ja palkka on juuri se syy miksi sijaisia ei saada ja miksi ihmiset ovat niin paljon poissa. Työ sairastuttaa, sillä se on niin raskasta. Ihmiset väsyvät siihen ja kierre on loputon. Kärsimme valtavasta työvoimapulasta. Tottahan se on että raha motivoi. Erityisesti kun se on tasapainossa työn vaativuuden kanssa. Palkka myös kertoo työn arvostettavuudesta. Ja luonnollisesti, jos ihmisellä on enemmän rahaa, hänen ei tarvitse murehtia rahasta ja sen riittävyydestä joka kuukausi, jolloin hänellä on vähemmän huolia vapaa-ajalla ja tämä heijastuu työhön. En mitään muuta toivonkaan, kun lisää kunnioitusta lastentarhanopettajille ja palkka sellaiselle tasolle, että se vastaa työnkuvaa ja sen sisältöä. 2300 on hävettävän vähän.

Lastentarhanopettajan työ ei ole pelkkää kurahousujen pukemista. Joka niin väittää, ei taida juuri tietää mitään meidän työnkuvastamme. Me emme vain hengaa siellä lasten kanssa. Me vastaamme mm. seuraavista varhaiskasvatuslaissa määritellyistä  asioista. Edistämme lasten kokonaisvaltaista kasvua, kehitystä ja hyvinvointia, tuemme lapsen oppimista ja koulutuksellisen tasa-arvon toteutumista, toteutamme leikkiin, liikkumiseen, taiteisiin ja kulttuuriperintöön perustuvaa monipuolista pedagogista toimintaa, edistämme sukupuolten tasa-arvoa ja anamme valmiuksia ymmärtää ja kunnioittaa kunkin kielistä, kulttuurista, uskonnollista ja katsomuksellista taustaa. Lisäksi tunnistamme lapsen yksilöllisen tuen tarpeen ja järjestämme tukea moniammatillisessa yhteistyössä, kehitämme lapsen yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja, ohjaamme toisen ihmisen kunnioittamiseen, eettisesti vastuulliseen toimintaan, varmistamme lapsen mahdollisuuden osallistua ja saada vaikuttaa sekä toimimme yhdessä huoltajan kanssa lapsen kehityksen ja hyvinvoinnin parhaaksi ja tuemme huoltajaa kasvatustyössä.

Ja kaikesta yllä mainitusta vastaa opettaja. Hän vastaa sen toteutumisesta lapsiryhmässä. Työ ei ole siis hengailua millään tasolla. Työ on todella vaativaa ja merkittävää, se vaatii monenlaista osaamista. Työmäärä ja työn vaativuus ei kohtaa palkan kanssa. Jotta varhaiskasvatuslaki voi toteutua, tarvitaan parempaa palkkaa, enemmän resursseja ja pienempiä lapsiryhmiä. Palkka on yksinkertaisesti surkea. Se on pysynyt kauan samalla tasolla, vaikka lastetarhanopettajan työnkuva on muuttunut, työmäärä ja vaativuus lisääntynyt.

b7888d1915623dc3290a57034f726810ebe27099.jpg

Kommentit (18)
  1. Fiksu teksti! Itse valmistuin juuri sosionomiksi, LTO -pätevyydellä ja syksyllä olisi vuorossa työelämään siirtyminen. LTO:n työtä olen miettinyt, ja muutamaa paikkaa hakenutkin, mutta kieltämättä vähän jännittää tuo työmäärä ja palkan suhde.

    1. Kiitos! Varmasti jännittää, toivotaan, että aisia olisi muuttumassa. Hienoa, että se on ainakin voimakkaasti esillä! Tsemppiä sinulle

  2. Löysin sun blogin tänään (kiitos HS), ja on pakko sanoa, että olet ihan huikea mimmi! <3
    Mun on niin vaikea käsittää, miksi lastentarhanopettajilla on niin surkea palkka, vaikka kyseessä on työ, joka jättää ihmiseen pitkän jäljen, ja kaikki se panostus näkyy tulevaisuuden aikuisissa.
    Kiitos, että jaot ajatuksesi.

    1. Kiitos kommentista ja palautteesta! <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *