Meidän joulu

Iidan matkassa

 

Luulen, että ensimmäinen vuosi vauvan kanssa on ihmeellinen. Jokainen ensimmäinen juhla on ihmeellinen. Kaikki ne ensimmäistä kertaa jutut ovat aina ikimuistoisimpia, äitinä, vanhempana, sinkkuna, pariskuntana jne. Niin kävi nytkin, tämä ensimmäinen joulu oli ihmeellinen. Siihen liittyi paljon ajatuksia vuoden takaisesta joulusta ja siitä, miten elämä voi vuodessa muuttua täysin. 

Ihmeellisyydestä huolimatta, joulu oli myös hyvin arkinen. Vauvalle joulu oli kasa tavallisia päiviä. Vauvan rutiineista ja tarpeista piti huolehtia juhlasta huolimatta. Se teki joulusta rauhallisemman, piti hyvin hetkessä. Olimme jo ilta kymmeneltä nukkumassa, kun muut vasta aloittivat juhlinnan ja lautapelien pelaamisen jokavuotiseen tapaan. Jossain määrin kyllä odotan sitä, että Eemi kasvaa ja voin myötäelää hänen jännitystään ja iloaan jouluna. 

Minä olin tänä vuonna luvannut osallistua jouluun leipomalla käärretortun. En oikein tajunnut mitä tuli luvattua, onneksi läheiset olivat saanet etiäisen ja varautuneet. Torttu ei mennyt kovin hyvin rullalle ja oli aika litteä. Harmitti tosi paljon, sillä olin käyttänyt siihen kahdet päiväunet! Kuljetusvaiheessa meni loputkin toivosta. Se tippui ensimmäsen kerran keittiön lattialle. Ja toisen kerran ulos auton eteen. Eli se oli sellainen vähän litteämpi torttu sitten. 

Ehdottomasti mukavinta luksusta joulussa oli joulusaunassa käyminen yksin. Sain jopa sheivattua sääret! Aloin miettiä, koska sheivasin viimeksi. Ja todella toivon, ettei se ollut ennen synnytystä. Jouluna pidin mekkoja ja onhan sileät sääret sukkahousujen kanssa ihanaa! On kiva, ettei säärikarvat tule ulos sukkahousuista, siitäkin on kokemusta. 

Eemikin sai ensimmäisen kokemuksensa saunasta, mutta hän ei oikein pitänyt siitä. Kylpykään ei rauhoittanut tilannetta, eikä kuivaus ja vaatteet, vaan itkua jatkui kauan. Jokainen sai käyttää kaikki viihdytys keinonsa. Eemi ei myöskään arvostanut jouluateriaa, jolloin hänet laskettiin hetkeksi sitteriin. Söin sitten, kun osa oli jo noussut pöydästä. Tätä se äitiys on, arkea. Lapsi edellä toimimista juhlista huolimatta. Uutta ja ihmeellistä elämää. Erilaista verrattaen viime jouluun, mutta en vaihtaisi.

Kiitos ihanan joulun, kiitos läheisille panoksestaan joulun eteen ja kiitos ihanista toivotuista ja tarpeellisista lahjoista!

-Iida

 

Kommentoi