Mikä auttaa jaksamaan arjessa?

Iidan matkassa

Ihana ystäväni kyseli, että miten oikeen sen teen. Mikä on salaisuuteni? Kuinka minulla on aina siistiä, vauva puettu, itsellä vaatteet, meikit naamassa, tarjottavaa kyläilijöille ja työt hoidettu, blogi pyörii ja vielä hymyilen. Mietin sitä itsekkin. Kuinka oikeen teen tämän kaiken, kuinka oikein jaksan? Mistä se voima oikeen tulee? Varsinkaan, kun meillä ei noita unenlahjoja ole.

Yksinkertaisesti aina en jaksa ja aina en hymyile. Aina en meikkaa, enkä aina pue mitään muuta, kuin ison neuleen ja raskausaikaiset legginssini. Aina en saa mitään tehdyksi. Mutta yksinkertaisisti en voi olla jaksamatta. Vauva on minun jaksamisestani riippuvainen. On vain minä. Ja siitä se voima ehkä tulee, on vain yksi vaihtoehto. Vauvan takia haluan jaksaa. Vaikka hän vie kaikki voimani, hän myös antaa syyn jaksaa, hän antaa voimaa jaksaa ihan joka päivä. Ihmeellisiä nuo vauvat! Tekevät elämästä raskasta, mutta ovat myös syy jatkaa ja antaa parastaan täysillä joka päivä.

Sitten on muutamat asiat vauvan lisäksi, jotka auttavat. Nämä asiat auttoivat jo ennen vauvaa, sillä joskus ihan tavallinen arki ja elämä sellaisenaan vaatii voimia. 

Ruoka. Ja ennen kaikkea AAMUPALA. Siis syön aina aamupalan, toki nykään se ei aina osu aamun määritelmän aikoihin, mutta brunssi on muodikas aina. Työssä käydessäkin aamupalan söin, vaikken olisi mitään muute sitten ehtinyt. Jos aamupala ei maistu, niin pakataan se mukaan. Aamupalalla on vaan niin iso merkitys kehon herättelyssä päivään, aineenvaihdunnan käynnistäjänä ja energian antajana yön paaston jälkeen. Aamupalan lisäksi yritän syödä kaksi lämmintä ateriaa, ei väliä onko pakasteesta, einestä vai itsetehtyä. Kuhan tankataan säännöllisesti, ettei verensokeri pääse heittelemään liikaa, sillä silloin olen kiukkuinen ja se kiukku sitten purkautuu vauvaan, joka on siihen aivan syytön. 

Meikkaaminen. Meikkaan yleensä edes vähän. Teen sen itseäni varten. Se erottaa päivän yöstä ja käynnistää päivän. Jos laitaa puuteria, kulmat ja ripsaria, näyttää heti pirteämmältä. Tai pelkkää huulipunaa, toimii! Pieni ehodtus ryhdittää olemusta, tuo valoa kasvoille. Silloin katsoo peiliin ja hymyilee, jes olen valmis tähän päivään! Sen vuoksi pyrin myös tekemään jotain hiuksilleni ja sen vuoksi yritän pukea myös vaatteet päälle joka päivä. Oman hyvinvointini takia. Minulle itsestä huolehtiminen on voimavara. Värikkäät vaatteet myös ovat yksi keinoa piristää omaa olemustaan ja tuoda hyvää oloa itselle. Oma suosikkini on Metsolan kukkabomberini, tulen aina iloiseksi, kun puen sen.

Ulkoilu. Siis tuntuu hullulta, mutta aina en vaan ehdi tehdä useampaa tunnin vaunulenkkiä päivässä. Mutta käyn joka päivä ulkona. Joka päivä kävelen jonnekin, vaikka kauppaan, postiin tai kirjastoon. Käyn lounaalla tai kahvilla. Se pienikin ulkoilu on hyväksi, saa raitista ilmaa, happea keuhkot täyteen a se piristää. Toki saattaa myös väsyttää, erityisesti pitkän lenkin jälkeen. Ennen vauvaakin liikuin ulkona työn puolesta ja kuljin työmatkat julkisilla ja osin kävellen.

Sosiaaliset tilanteet. Yleensä sosiaaliset tilanteet piristävät ja auttavat jaksamaan. Mutta itselläni käy liian usein se, että sovin liikaa, jolloin käy päinvastoin. Eli tässä on hyvä tunnistaa omat tarpeensa ja pitää sosiaaliset tilanteet kohtuudessa, jolloin ne toimivat piristäjänä. Ystävät ja perhe ovat tärkeitä, joskus viesti tai soitto piristävät ja anatavat voimaa jaksaa. Myös vertaistuki on todella tärkeää oli elämäntilanne mikä tahansa. Olen tutustunut moniin äiteihin, mutta silti saan isoimman voimaryöpyn yksinhuoltaja äideistä, joiden tilanne on sama kuin minulla.  Se, että voin kertoa jollekin, että hemmetti, kun on raskasta ja henkilö tietää tasan mitä tarkoitan. Hän ei sano, että joo tiedän ton tunteen, munkin mies on välillä työmatkalla. 

Läheisyys. Osin liittyy sosiaalisiin tilanteisiinkin. Läheisyys, halaus, kosketus, ne tuovat voimaa. Varmasti monelle parisuhde tuo arkeen voimaa ja auttaa jaksamaan. Minä saan voimaa vauvan kanssa hellyttelystä, hänen hymystä ja niistä iloisista läheisyyden hetkistä, jolloin hän on tyytyväinen.

Musiikki. Musiikin kuuntelu on voimauttavaa. Jokaisella on varmasti niitä omia voimabiisejä, joka on kiva laittaa soimaan täysiä ja laulaa sen tahtiin. Sen jälkeen voi hengittää taas jo paremmin. Nykyään kuunnellaan vauvan kanssa myös yhdessä ja lauletaan paljon. Mutta joskus on kiva vaikka edes hetkeksi laittaa kuulokkeet, laittaa silmät kiinni ja kuunnella edes yksi biisi yksin. 

Harrastukset. On aina tärkeää, että oman arjen vastapainona on joku oma juttu. Sellainen, joka ei ole työ. Sellainen, joka nollaa työpäivän jälkeen, sellainen, jossa voi unohtaa kaiken ja olla ihan flowssa. Tämä voi olla ihan mitä vaan, minulle se on nykyään äänikirjta, sillä ei ole hetkeä, että ehtisin katsoa leffaa tai sarjaa enää telkkarista. Se on myös ruuanlaitto ja uuden reseptin kokeilu. Ja kirjoittaminen, blogi, mutta myös muu, omaan käyttöön tarkoitettu kirjoittelu. Jos kirjoitan hetken päivässä, jaksan sen jälkeen taas eri tavalla olla läsnä vauvalla, kun on hetken tehnyt jotain omaa. Myös silitys on minulle tämmöinen kunnon oma flow -hetki!

Siivous. Moni sanoo, että tämä kannattaisi vauvan kanssa unohtaa. Mutta minun mieleni saa niin paljon voimaa sellaisesta perus siististä kodista. Haluan, että minulla on omassa kodissa hyvä olla. Tavarat on illalla paikoillaan, pyykit laitettu ja keittiön tasot puhtaan. Aamulla on ihana aloittaa uusi päivä, kun ei tarvitse aloittaa keittiön raivausta tai miettiä mihin uskaltaa astua. 

Lepo. No nykyään mikään lepo ei tunnu riittävältä. Mutta lepo ja uni ovat tärkeitä. Ja olen yrittänyt tehdä tähän muutoksia. Ennen kirjoittelin blogia, kun vauva meni yöunille. Nyt menen samaa aikaa itsekin ja yritän sitten käyttää lyhyitä päiväunia blogiin. Tietokoneen ja kännykän laitan pois ajoissa, sillä niiden vaikutuksesta minulla kestää unen saanti todella pitkään. Olen laittanut puhelimeen käyttökiellon tiettyihin sovelluksiin tietyn ajan jälkeen.

Palvelut. Nykyään on kasa palveluita, joilla helpottaa arkea ja saada voimaa muihin juttuihin. Aina kaikkea ei tarvitse jaksaa tai tehdä itse. Elämää voi todella helpottaa ruokaostoksien tilaaminen kotiin, Ruokaboksin tilaaminen kotiin, jossa on viikon ruuat tai erilaisen ruokakassin. Miksi ei käyttäisi siivouspalveluita toisinaan? Tai lastenhoitoapua? Minä ainakin olen ajatellut MLL:n lastenhoitajan palkkaamista satunnaiseen tarpeeseen, jotta voin esimerksi saada aikaa työnteolle, sillä blogin kirjoittaminen ei kyllä ole helpoin juttu tässä paletissa. 

Kiitollisuus. Ehkä se tärkein asia jaksamisessa. Kiitän itseäni joka päivä omasta jaksamisestani. Sitten pidän itseäni aika päättäväisenä asennemuijana, kun jotain päätetään, niin se myös tehdään ja jos ei jaksa, niin etsitään ratkaisu. Eli asenteellakin on jonkin verran väliä. Aika paljonkin. Minä haluan pärjätä. Haluan olla hyvä äiti ja jaksaa. Haluan hymyillä. Ja välillä ihmettelen itsekin, että miten oikein hoidan kaiken, vauvan, kodin, työt ja itseni, mutta jotenkin saan vaan kaiken aikaan. Helppoa ei ole, mutta juuri sen takia olen todella ylpeä itsestäni. Muistan kiittää itseäni siitä mitä olen, vaikkein aina saisi mitään konkreettista aikaan tai vaikken aina jaksaisikaan mitään ylimääräistä. Olen kiitollinen kaikesta. Ja olen kiitollinen kaikesta avusta silloin, kun sitä saan. Se auttaa valtavasti jaksamaan. Pienikin. 

-Iida

 

 

 

Kommentit

Torey
Näissä neliöissä

Siisteyden tasosta voi vähän karsia, mutta mulle siisti koti on myös sellanen mistä tulee hyvä olo. Jonkun kunnon koko perheen flunssaputken jälkeen kun koti on kuin räjähdyksen jäljiltä, mua ahdistaa se sotku. Kun saan tavarat paikoilleen jne. niin kyllä siinä mieli lepää! :)

Iidaafel
Iidan matkassa

Kyllä, samaa mieltä! Taso on laskenut ja se on ok, mutta kun siivoa niin hyvältä tuntuu!

Tiia A (Ei varmistettu)

Todella hyvä postaus! Olen itsekin miettinyt, miten sinkkuvanhemmat (ja yleensäkään vanhemmat) jaksavat vauvarumbaa. Itsellä se on toivottavasti vielä joskus edessä, vaikka rankkuus vähän pelottaakin. Mukava lukea tämmöisiä positiivissävytteisiä juttuja siitä rumbasta siis myös :)

Iidaafel
Iidan matkassa

Kiitos, kiva kuulla!

Vierailija (Ei varmistettu)

Nyt tajusin miksi oot näyttänyt vähän etäisesti tutulta aina mutta sähän näytät ihan Adelelta, etenkin tossa ekassa kuvassa! :)

Iidaafel
Iidan matkassa

Hahah mahtavaa, oon ennenkin kuullut niin sanottavan :D

Juliusalias (Ei varmistettu)

hei!

Positiivinen ote elämään vauvan kanssa on ihanaa mutta kovin vaativaa. Itse omasin saman draivin vauvan 11 kk ikään asti, olin supermutsi ja kaikki tiptop. Oikeasti nautin siitä mutta poltin itseni loppuun näin jälkikäteen tarkasteltuna. Olin ihmisraunio puoli vuotta ja nukuin 12 h yöunia monta kuukautta imetyksen loputtua. En halua pilata iloasi mutta kauhukseni teksteissä kumpuaa ihana ylpeys olla supermutsi mutta älä tee sitä virhettä kuin minä ja aja itseäsi lähes burnouttiin asti. Lempeyttä elämään!

Iidaafel
Iidan matkassa

Hei ja kiitos kommentista! Olet oikeassa, supermutsina oleminen on kenelle vaan rankkaa! Postauksessa ei ollut tarkotus ylpeillä omalla jaksamisella, vaan kertoa mistä saan itse iloa. En pidä itseäni superina, enkä pyri sellaiseen. Iloitsen siitä, että pärjään hyvin vauvan kanssa, koska olemme kahdestaan ja apuja ei hirveästi ole lähellä. Kuten kirjoitin, aina en jaksa enkä tee mitään, mutta jonkun iloa tuottavan asian tekeminen joka päivä auttaa jaksamaan!

voimia sinulle <3 

Tiia9 (Ei varmistettu)

Olet kyllä todellinen bosslady! Ihailen sua ja sun positiivista otetta elämään. Kaikkea hyvää sulle ja Eemille ja tsemppiä arkeen :)

Iidaafel
Iidan matkassa

KIITOS <3

Vierailija (Ei varmistettu)

Olet jotenkin ihan erityisen kaunis näissä kuvissa :)

Iidaafel
Iidan matkassa

Voi kiitos tästä ihanasta kommentista!

Sonjaii (Ei varmistettu)

Arvostan niin sun asennetta ja otetta elämään! Tsemppiä vauva-arkeen :)

Vaikka itsellä ei ole tuosta elämäntilanteesta kokemusta niin allekirjoitan tuon "laittautumis" kohdan. Useamman vuoden koulu&amp;työ kombon jälkeen on ollut vähän vaikeuksia tottua pelkkään itsenäisen opiskelun rytmiin. Koen, että ilman päivävaatteiden pukemista ja pientä ehostusta (vaikka vain kulmat tms) päivä ei taho lähteä käyntiin ollenkaan... Ja tietty aamupala!

Iidaafel
Iidan matkassa

Kiitos ihanasta palautteesta!

Ja niin totta, hurja vaukutus pienellä ehostuksella!

Kommentoi