Millainen suhde minulla on isämiehiin?

Iidan matkassa

Te olette kovasti toivoneet postausta isämiehiin liittyen. Ajattelin nyt vastata esittämäänne toiveeseen ja avata hieman tämän hetkistä tilannettani tulevan  lapseni isäehdokkaiden kanssa. Kun kerroin blogissa raskaudestani, kerroin samalla, että minulla on kaksi isä vaihtoehtoa.  Mies A ja mies B. 

Mies A:n kanssa tutustuin loppu vuodesta 2017. Meidän suhteemme oli alun alkaen mielihyvään pohjautuva, eli ns. seksisuhde. Tilanne oli meille selvä ja sen tarkoitus ei ollut johtaa sen enempään. Raskaus kuitenkin tuli ja mullisti koko kuvion. Se oli jotakin, mitä kumpikaan ei ollut odottanut, eikä tahtonut. A ilmoitti heti, ettei halua lasta, eikä halua isäksi. Hänen reaktionsa oli todella voimakkaasti kielteinen. Hän sanoi estävänsä minut kaikkista viestintäkanavista, eikä enää halunnut olla missään tekemisissä. 

Olin todella pahoillani A:n suhtautumisesta. Emme olleet muutaman kuukauteen yhteydessä. Kevättalvella laitoin A:lle viestiä, sillä neuvolassa kyseltiin mitä erikoisempia asioita perimään, rokotuksiin ja sairauksiin liittyen, jotka minun piti selvittää. A oli todella huojentunut yhteydenotostani, hän ei ollut uskaltanut ottaa minuun yhteyttä. Sen jälkeen olimme taas tiiviisti yhteydessä, puhuimme puhelimessa ja näimme. Jokaisen näkemisen jälkeen A sanoi, että enää hän ei halua nähdä. Kuitenkin jokaisella kerralla hän kysyi, saako koskettaa mahaani. Tajusin mikä valtava kamppailu ja ristiriita hänen päänsä sisässä on. 

Koko ajan olen suhtautunut häneen todella suurella myötätunnolla. A:n kanssa en voi kuvitella suhdetta ja se on ollut niin alusta alkaen, mutta toki koin suuria ihastumisen tunteita hänen kanssaan. Hän on todella kunnionhimoinen, tavotteellinen, älykäs ja erittäin hyvä keskustelija. Hänen kanssaan voin puhua kaikesta, voin nauraa kaikki murheet ulos. Olemme puhuneet lapsestakin todella paljon ja miettineet yhdessä kaikkea mahdollista. Se on varmasti auttanut meitä molempia. Ja tahdon todella ymmärtää häntä ja jollain tapaa ymmärränkin. A sanoi, ettei häntä kiinnosta isyys, kun tietää minun olevan lapsen äiti. Häntä kyllä kiinnostaisi, jos kyseessä olisi yhtään äidiksi sopimaton henkilö. Silloin hän kokisi suurempaa vastuuta. Nyt hänen on helppo kävellä tilanteesta ja antaa vastuu minulle. Hänen mielestään minä olen hyvä äiti. 

Mies B suhtautui raskauteen todella hyvin. Hän oli niin järkevä, hyväksyvä ja jopa iloinen uutisesta, että menetin järkeni. Hänen puheensa isyydestä ja isäksi haluamisesta saivat minut toivomaan todella paljon. Tein saman minkä moni teistäkin, aloin haaveilla, että meistä tulisi perhe. Monen monta kertaa tämän raskauden aikana olen ajatellut sitä. Ehkä me tutustumme lapsen myötä toisiimme, ehkä me rakastumme, ehkä me menemme naimisiin ja saamme lisää lapsia. Kyllä, olen ajatellut näin naiivisti. 

Mies B kyseli satunnaisesti kuulumisiani ja kyseli miten vauva voi. Hän myös kommentoi somessa aiheuttamaani kohua ja laittoi minulle todella rohkaisevia viestejä, joissa kannusti olemaan välittämättä, sillä mikään niistä ei ollut totta. Hän sanoi, että minusta tulisi hyvä äiti. Viestit alkoivat harveta, eikä hänestä enää kuulunut. Ehdotin hänelle jokin aika sitten tapaamista ja hän tuli paikalle. Koko tapaaminen oli minulle todellinen pettymys. B sanoi, ettei hän ole ajatellut raskauttani tai mahdollista isyyttään ollenkaan. Tuon tapaamisen jälkeen olen laittanut hänelle muutaman viestin, joihin hän ei ole vastannut. 

Olen ollut todella surullinen B:n käytöksestä. Toisaalta mitä odotin? Salaa olin ladannut liikaa toiveita häneen. 

Tämä raskaus on molemmille miehille varmasti niin iso asia, että heidän mielensä voi muuttua moneen kertaan. Siinä missä minä olen ihan sekaisin, ovat varmasti hekin. Varmasti isyyden selvittäminen antaa meille vasta vastauksia näihin jokaista mietityttäviin kysymyksiin. Ja luulen, että vasta sen jälkeen tuleva isä voi alkaa miettiä isyyttään ja osallistumistaan lapsen elämään. Itse olen tajunnut sen, että vaikka minä miten kovasti toivoisin lapsellani olevan isä, en voi pakottaa. En voi pakottaa ketään olemaan läsnä tai edes tapaamaan lasta. Ainut mihin minä voin vaikuttaa, on oma roolini äitinä. Minä voin olla hyvä äiti, minä voin pärjätä yksin.

Yksi asia on kuitenkin varma. Me kaikki olemme osa tätä. Mies A sanoi minulle, että alkuun hän halusi vain ulos koko tästä tilanteesta, kunnes tajusi, että on osa tämän lapsen tarinaa, oli isä tai ei. Ja tämä on ihan totta. Me, minä, A ja B, olemme jo osa tämän lapsen tarinaa. 

Minä jään odottamaan vielä sitä oikeaa, mies C:tä, saapuvaksi.

-Iida

 

LUE MYÖS // (single)mon to be // Miten et voi tietää lapsesi isää?

KUVAT // Soiva Creative

Kommentit

Olen samaa mieltä siitä, ettei ketään voi pakottaa olemaan isä ja läsnä lapsen elämässä vasten tahtoaan. Miten isä pitää yhteyttä lapseensa, millaiset välit heille muodostuu - siinä sinun roolisi on lähinnä antaa mahdollisuus ja toisaalta valvoa, ettei suhde vahingoita lasta.

Tämä ei kuitenkaan vaikuta kahteen asiaan vaan näistä kannattaa pitää kiinni isän mielipiteestä riippumatta:

1) Lapsella on oikeus tietää isänsä ja halutessaan tutustua juuriinsa. Jos isän puolelta löytyy vaikkapa mummi tai sisar (nyt tai myöhemmin), joka haluaa olla lapsen elämässä, ei tämän suhteen tarvitse riippua isästä millään tavoin.

2) Vaikka isä ei haluaisi tuntea lastaan, on hänellä kuitenkin juridisesti velvollisuus osallistua tämän elatukseen. Ja ihan tulojensa mukaan, ei millään minimisummalla jos tulot ovat hyvät. Koska tilanteenne on mikä on, en sinuna suostuisi olemaan päivääkään ilman viranomaisen (lastenvalvoja tai käräjäoikeus) vahvistamaa elatussopimusta. Tässäkin on kyse lapsen edusta ja oikeuksista, jotka on ihan lakiin kirjattu, joten ihan isästä riippumatta, on velvollisuutesi äitinä pitää huoli että ne toteutuvat.

Valitettavasti tiedän monia tapauksia, joissa isät eivät kykene ajattelemaan lastensa etua mainituissa asioissa vaan yrittävät kieltää mahdollisuuden pitää yhteyttä omaan sukuunsa tai rimpuilla pois elareista. Mutta tässä kohdin älä ole naiivi vaan ajattele asiaa vain ja ainoastaan lapsesi ja hänen etunsa kannalta - jos isä kiukuttelee niin siinähän kiukuttelee, aikuinen mies joutuu kuitenkin vastuunsa kantamaan halusi tai ei. 

Iidaafel
Iidan matkassa

Olen ehdottomasti samaa mieltä kanssasi. Maistraatti ilmoittaa aina syntyneestä isättömästä lapsesta lasten valvojalle. Dna-testi johtaa väkisin isyydentunnustamiseen ja elatusvalvollisuuteen. Lastenvalvoja tulee toki olemaan tässä mukana ja kaikki olemme tietoisia siitä, että minä haluan isän selvittää ja isyyden tunnustaa, oli isän rooli mikä tahansa. 

Saranda
Tyhjä ajatus

Siis oikeesti voitko jakaa tota sun myötätuntoa ja ymmärrystä meille muillekin? Sulla on niin älyttömän ihana asenne tähän tilanteeseen ja näitä miehiä kohtaan! Ja vaikka heillä onkin oikeus pysyä tästä tilanteesta loitolla (ainakin ennen kun isyys vahvistetaan ja elatusmaksaminen alkaa), ne on ihan hulluja kun ne tolleen välillä kohtelee sua kylmästi. Jos oisin mies ja mun pitäisi olla jonkun naisen kanssa tällaisessa tilanteessa, valitsisin heti tollasen kiltin ja ihanan tyypin!

Iidaafel
Iidan matkassa

Ihana sinä ja tää kommentti! Jos mitään oon ikinä oppinut niin sen, että kaikki tekee virheitä ja se mitä tekee virheen jälkeen, merkitsee eniten. Eli viha ei veisi tässä mihinkään <3 Ihanaa päivää!

Kommentoi