Miltä raskaus yksin tuntuu?

Iidan matkassa

Toisinaan ajattelen olevani kuin kuka tahansa ensimmäistä lastaan odottava, tuleva äiti. Toisinaan ajattelen, etten ole ollenkaan kuin ne muut. Olen selvästi vähemmistöön kuuluva tuleva äiti.  Voin kokea monia samaistuttavia asioita toisten odottavien kanssa, mutta toisaalta meidän välissä on valtava kuilu. 

Toisinaan tulee todella paha mieli. Ultraan olen tahallani mennyt sopivasti myöhässä, jotten joudu odottamaan sairaalan aulassa pariskuntien kanssa. Perhevalmennuksesta puhumattakaan, olen ajatellut lintsata. Odottavien äitien Facebook-ryhmissä tunnen ulkopuolisuutta. Siellä missä he kirjoittavat "me" muodossa, minä olen vain minä, yksikkö. Me olemme miettineet nimeä, me olemme hankkineet nuo rattaat, olemme suunnitelleet... muut tekevät yhdessä sen, mitä minä teen yksin. Kukaan ei paina korvaansa vatsalleni ja kuuntele vauvan sydänääniä, kukaan ei hiero jalkojani tai auta hoitopöydän kasaamisessa. Ja kaikki tuo harmittaa, vaikkei toisten onnellisuus ole itseltä pois. Tällä hetkellä haluaisin vain jonkun kanssa katsoa niitä ihania pieniä vaatteita ja hypistellä niitä. 

Raskauttani varjostaa myös huoli ja pelko. Yksin ollessa omia huoliaan ja murheitaan ei voi iltaisin kertoa kumppanille. Niitä miettii vain yksin omassa päässään. Alkuun oli hirveä huoli siitä, että miten asian kertoo isämiehille, miten asian kertoo lähipiirille. Sitten alkoi huoli siitä, että onko sikiöllä kaikki hyvin ja sitä huolta on jatkunut. Mietin liikkeitä ja sydänääniä ja soittelen hädissäni milloin mistäkin neuvolaan. Moni minua huolettava kipu tai oire on usein ihan normaalia raskauteen kuuluvaa. Ilmavaivat ja pissan lirahtaminen housuun, ovat nekin vain normaalia. Mutta esikoistaan odottaessa sitä ei vain tiedä mikä on normaalia ja mikä ei. Yritä tässä jossain kohtaa sitten nauttia! Jäätelöä syödessäkin mietin neuvolalääkäriä, joka sanoi, ettei minun tapauksessa kannata lihota kuin viisi kiloa. Syödäkään ei voi ilman huolta, mitäs jos tulee raskausajan diabetes!

Osittain murehdin myös rahaa ja sen riittävyyttä. Mietin mitä kaikkea tarvitsee ensimmäiselle lapselle hankkia, koska en todellakaan tiedä! Minkä verran vaatteita on tarpeeksi? Lukiessani juurikin näitä Facebook ryhmiä, tulen hulluksi. Taidan olla ainut, joka ei ole muutamien vaatteiden lisäksi hankkinut vielä yhtään mitään. Tuleekohan kiire, ehdinköhän ostaa mitään?

Eräs henkilö kyseli, mitä aion tehdä, jos minulle sattuu jotain. En ollut edes ajatellut, että minulle sattuisi jotain! Mutta voihan minulle sattua. Mihin lapsi sitten menisi? Eniten tällä hetkellä kuitenkin huolettaa lapsen syntyminen ja syntymän jälkeinen elämä. Olen osallistunut kerran viikossa yksin odottavien äitien vertaistukiryhmään, jossa olemme paljon keskustelleet tilanteista, joissa apua tarvitsee. On paljon tilanteita joita ei osaa edes etukäteen ajatella. Neuvolassa huoleeni on tartuttu ja en voisi olla kiitollisempi. Terveydenhoitaja on järjestänyt raskauden aikaisen kotikäynnin, jolle hänen lisäkseen tulee sosiaalityöntekijöitä. Tarkoitus on yhdessä käydä läpi mitä apua on tarjolla, jottei sitten siinä avun hetkenä tarvitse lähteä miettimään. Aivan mahtavaa.

Vertaistukiryhmä on myös avannut silmiä siitä, että on todella monelaisia odottavia äitejä. Moni haluaa itsenäisesti lapsen lahjasoluilla, joillakin on kyseessä kumppanusvanhemmuus ja joku voi erota jo raskausaikana. On monia syitä odottaa yksin ilman kumppania, vaikka edelleen yleinen ihanne käsitys on saada lapsi suhteessa. Vaikka minulla kaikki onkin todella hyvin pohjimmiltaan ja odotan kovasti jo vauvaa, silti tuntuu pahalta aina välillä, pelottaa ja huolettaa.

-Iida

KUVA: Doppleri on kyllä huojentanut omaa mielenrauhaani. On ollut ihana kuunnella sydämenlyöntejä, kun ei oikein muuten voi tietää onko kaikki hyvin!

Kommentit

Vahtera
Kahdesta kolme

Mä luulen, että ulkopuolisuuden ja erilaisuuden tunteita kokee moni riippumatta siitä, kuuluuko oikeasti mihinkään marginaalivähemmistöön. Itse tunsin, ja tunnen, itseni monesti erilaseksi muista odottajista ja nyt äideistä ikäni takia. Vaikka eihän 21 nyt niin nuori ole, mutta silti samanikäisiä perheellisiä ei tunne yhtään. Tarkotuksena vaan sanoa, että et todellakaan ole ainoa, joka odottaa yksin, vaikka siltä varmasti välillä tuntuu, ja että tuollaiset tunteet ovat ihan yleisiä :)

Mitä tulee hankintoihin, älä turhaa huoli! Mä olin kanssa ihan myöhässä kaiken kanssa ja tunsin itseni huonoksi äidiksi jo etukäteen, kun muilla pursusi kaapit lastenvaatteita, mutta oikeasti lapsi tarvii aika vähän. Meillä se ei edes suostu nukkumaan pinniksessä, joten oikeastaan ainoat must-have -jutut, jotka oli pitänyt erikseen vauvaa varten hankkia, oli aluksi pari vaatetta ja vaippoja (sekä sairaalasta saatu nännikumi) :D

Iidaafel
Iidan matkassa

Olet varmasti ihan oikeessa! Varmasti myös nuorena odottajana kokee ulkopuolisuutta, kun nykypäivänä ensi synnyttäjät ovta lähemmäs 30. 

Ja kiitos tsempistä, olenkin vähän siinä uskossa, että asiat järjestyy ja tavarat vain tulevat jotain reittiä, esim. sukulaisilta. Siksi en ole edes hankkinut, mutta liian helposti vertailee itseään.

Haitulankeinussa

Mielestäni olet monella tavalla rohkea ja vahva nainen ja sinusta tulee varmasti erinomainen äiti lapsellesi! Olisi hyvä, jos löytäisit jonkun samassa tilanteessa olevan äidin vertaistueksesi. Jos haluat, myöhemmässä vaiheessa voit löytää vielä kumppanin rinnallesi jakamaan kanssasi lapsiperhearkea. Vanhemmuus on jotain muuta kuin biologiaa. Minulla on yksi ystävä, joka hankki lapsen yksin. Hän on pärjännyt todella hyvin ja nyt ovat uudenlainen perhe. Onnea matkaan!

Iidaafel
Iidan matkassa

Vau, iso kiitos kauniista kommentistasi! Olispa ihana lukea se <3  Ihanaa kesää sinulle!

Ootko lukenut Eve Mantun Musta tulee äiti? Suosittelen lämpimästi, voin vaikka lähettää sen sulle jossei kirjastosta löydy. 

Ja hei, kaupat on auki vauvan syntymänkin jälkeen :) 

 

Iidaafel
Iidan matkassa

Tämä kirja on ihan tuntematon, mutta täytyy selvittää sen saaminen kirjastosta! Kiitos vinkistä <3

Varmasti pärjäät HIENOSTI yksinkin, mutta mun mielestä on vain fiksua varautua siihen, että jos vauva valvottaa tms niin mistä saat apua. Voiko sun äiti tai sisarukset tai kaverit auttaa ja ottaa esim vauvan yöksi hoitoon, että sä saat nukkua. Toinen asia on se, että sun masennunstaipumuksen takia olisin varuillani senkin asian kanssa. Enkä nyt tarkoita, että masennut, mutta on hyvä tiedostaa, että riski on suurempi kuin niillä, joilla ei masennusta ole aikaisemmin ollut. Valitettavasti. Ja silloin jälleen tarvitset turvaverkostoa. En halua pelotella, mutta on hyvä varautua etukäteen. Mun esikoisen vauva-ajassa ei juuri mikään mennyt niin kuin suunnittelin, joten pieni varautuminen ei haittaa. Myös niiden hankintojen kanssa. Se alku menee niin sumussa. Vertaistuki on mahtava juttu ja on tosi hienoa, että tapaat muita samassa elämäntilanteessa olevia, pidä heihin yhteyttä ! Mä luin joskus ihanan jutun kahdesta yh-äidistä, jotka asuivat lapsineen yhdessä. Musta se oli aivan loistava idea ! P.S ei hierottu mun jalkoja tai paijattumahaa kun olin raskaana, mutta vauvan synnyttyä mies on kyllä hienosti ollut kaikessa mukana. 

Iidaafel
Iidan matkassa

Kiitos! Ja olet ihan oikeassa. Sen takia olenkin ottanut asian puheeksi neuvolassa, jotta etukäteen voi miettiä apuja. Ja toki ensisijaisesti on äitini, mutta hän on vielä tyelämässä ja kaikki sisarukseni vielä minua nuorempia, osa ala-ikäisiä. Eli toki he auttavat, muttei hekään aina ole siinä, joten olen selvitellyt myös muita keinoja. Ja tutustuminen muihin äiteihin on varmasti yksi hyvä tapa, voi vaikka vuorotellem hoitaa toisen lasta myös! 

Kommentoi

Kommentointi on sallittu vain kirjautuneille käyttäjille.