Minun kannattaisi laihduttaa, jos haluaisin parisuhteen

Sanomattakin selvää, että ulkonäöllä on väliä pariutumisessa. Toisen ulkonäön pitää sytyttää ja miellyttää omaa silmää ja toisin päin. Minun kohdallani selvästi laihduttamista pidetään etuna pariutumiselle. Se on käynyt selväksi saamieni viestien ja kommenttien perusteella blogihistoriani aikana. Voit lukea lisää saamiani kommentteja mm. näistä postauksista:

Enkö kelpaa parisuhteeseen?

Miksi on niin kamalaa olla sinkku?

Muistan aina ystäväni kommentin lukioajoilta: ”Jos olisit laihempi, voisin esitellä sut kaikille kivoille miehille”.  Muistan monet kerrat näyttäneeni tapailemani miehen kuvaa kavereille ja kuulleeni yllättyneenä sanotun lauseen: ”Oho toihan on hyvännäköinen”. Saan usein Instagramissa viestejä, että olenko miettinyt ulkomaalaista miestä, he usein tykkäävät pyöreämmistä naisista. Tinderissä miehet ilmoittavat profiilissaan etsivänsä urheilullisia naisia. Blogissa anonyymit kommentoivat minun olevan pullukka, mutta minusta saisi kauniin. Viesteissä kerrotaan, että miehen saaminen on taattu, jos pudotan painoa ja sen voisi vielä tehdä nopeastikin.

Tällä logiikalla kauneus liitetään painoon. Hyvännäköinen ihminen on normaalipainoinen ja yhtä kuin kaunis, terve ja haluttu. Usein kuulee ihmisten myös ihmettelevän ääneen, jos ylipainoinen seurustelee normaalipainoisen kanssa, ”miten se on saanut noin hyvännäköisen kumppanin?”. Mutta myös monen ylipainoisen ajattelevan, ettei normaalipainoinen voisi kiinnostua hänestä tai miettivän, ettei kehtaisi seurustella normaalipainoisen kanssa. Oletetaan, ettei lihava ja normaalipainoinen voi kiinnostua toisistaan. Tai jos näin on, on lihava huijannut normaalipainoisen itselleen, saanut hänet jollain keinolla, joka ulkopuolisille on mysteeri. Oletamme jo, että ulkonäkö on luonnetta tärkeämpää ja menee parinvalinnassa edelle.

Kelly Osbourne pudotti merkittävästi painoaan, kuten Adele. Sosiaalinen media on ollut ihastuksissaan. Heidän saamansa kommentit ovat olleet kiteytetysti tälläisiä: ”mieletöntä, näytät upealta, nyt olet kaunis, arvostan sinua”. Sosiaalinen media ihannoi laihduttamista. Kaikkien ylipainoisten tulisi myös haluta laihduttaa. Laihdutusta jopa tuputetaan joka suunnasta. Se ei ole ylipainoisen henkilökohtainen asia, vaan se onkin koko yhteiskunnan yhteinen asia, jota ihmiset saavat vapaasti kommentoida kaupan kassalla, kadulla ja somessa. Ihmiset saavat moralisoiden tuijotella pullan syöntiä ja sipsejä ostoskorissa. Ihmisen painosta tehdään ennakkoluuloja ja oletuksia, jotka vaikuttavat hänen kohteluunsa. 

Minusta on surullista ajatella, että laihduttaminen tekisi minusta kerralla paremman ihmisen ja arvoni nousisi. Yhtäkkiä olisikin kaunis, haluttu ja arvokas. Yhtäkkiä kehoni viestittäisi, että hallitsen itseni ja elämääni, sillä lihavasta oletetaan, ettei hän hallitse, vaan syö poskettomasti pitämättä terveyttä tärkeänä. Saisin varmasti Adelen ja Kellyn tavoin ihastuneita kommentteja ja kehuja. Tämä on saanut minut miettimään onko ulkonäön kommentointi oikeastaan ollenkaan tarpeellista. Missä on kehorauha?

Todella hoikka ystäväni saa usein kuulla, olevansa ruma, koska on niin laiha ja ihmiset kyselevät onko hänellä kenties anoreksia.  Laihuutta ja lihavuutta voidaan vapaasti kommentoida ja kaikkien pitäisi mahtua yhteen ihanteeseen ollakseen hyväksyttyjä. Kehojen kommentointi ajaa tietyn ”normaalin ihannointiin” ja se on vaikuttava asia syömishäiriön laukaisijana. Mitä kommentointi antaa? Saako minun painoani arvostelevat henkilöt siitä jotain mielihyvää? Kehon kommentointi tuskin vie ketään eteenpäin, se tuskin muuttaa lihavaa laihaksi tai auttaa laihaa tuntemaan itsensä kauniiksi kehossaan. Todennäköisesti tilanne vain pahenee.

Olen monta kertaa miettinyt mielessäni, että on tämäkin, kun ei saa edes rauhassa olla lihava. Painoindekstin mukaan olen ylipainoinen. Olen myös hyvin pehmeä ja omaan selluliittia sekä raskausarpien venyttämää ihoa. Terveys ja hyvinvointi on minulle tärkeitä asioita. Tiedän myös, että ylipaino on terveysriski. Haaveilen mahtuvani lempivaatteisiini, jotka olen jemmannut varastoon. Tiedän, että se vaatisi minulta aikaa ja panostusta oman hyvinvointini huolehtimiselle alkaen yöunista. Minä tiedän tämän kaiken. Harva ylipainoinen on täysin tietämätön sen vaikutuksista terveyteen ja tietämätön siitä mitä tulisi tehdä laihtuakseen. Usein lihavuuden takana on monia syitä, jotka ovat tuoneet siihen ja se usein unohtuu. Se ei ole vain mielen heikkoutta ja kurinalaisuuden puutetta.

Ylipainoisena saa ola onnellinen ja olettaa saavansa samaa kohtelua kuin muut. Ylipainoisena saa pitää itsestään ja nauttia omasta kehostaan. Saa haluata olla laihduttamatta tai haluata laihduttaa. Minä pidän itseäni painostani huolimatta arvokkaana ja koen ansaitsevani esimerkiksi parisuhteen ja kaikkea muutakin ihanaa ja hyvää elämääni. Minusta on todella surullista ajatella, että painoni on yhtä arvokkuuteni kanssa ja ainoa asia mikä minusta nähdään. Aivan varmasti se ulkonäkö vaikuttaa parinvalinnassa, mutta olen oikeasti mielummin sinkkuna, kun nyt alan laihduttamaan sen takia, että ”saisin” miehen. Jos en kelpaa näin, en halua kelvata laihanakaan. Minun ideaalimaailmassani tietysti mies rakastuisi minuun ihmisenä ja mielummin nyt näin, eikä joskus, jos keho näyttää toiselta. Jos näyttää.

Mitä, jos annettaisiin kehorauha jokaiselle ja jätetään kehojen kommentointi kokonaan? Minkään ulkonäöllisen asian ei pitäisi vaikuttaa ihmisen arvoon ihmisenä, vaan kaikkia tulisi kohdella tasa-arvoisesti. Mutta tämähän ei valitettavasti toteudu. Vamma, sairaus, ihonväri, etninen ulkonäkö ja tausta, seksuaalinen suuntaus, kaikki mikä ei istu normaalin ihanteeseen kokevat varmasti ulkoisten asioiden vaikuttavan asenteisiin, ennakkoluuloihin ja arvostukseen. Itse en halua ruokkia laihdutuskulttuuria. Haluan osoittaa, että minkä kokoisena vain elämä voi olla hyvää. Olen ollut monen kokoinen elämäni aikana. Olen blogissani kyllä puhunut laihduttamisesta ja kertonut numeroin painostani, mutta en ole enää pitkään aikaan ihan tietoisestikkaan sitä tehnyt ja jatkan samalla linjalla.

Mitä ajatuksia sinussa heräsi?

-Iida

KUVAT // Pinja Mitrovitch

Kommentit (57)
  1. Elämä on nyt eikä vasta sitten kun olen keventynyt kolmekymmentä kiloa. (Maija Paavilainen)

  2. Tämä: ”Kehojen kommentointi ajaa tietyn ”normaalin ihannointiin” ja se on vaikuttava asia syömishäiriön laukaisijana.”

    Olen samaa mieltä että ulkonäköä ei tarvitsisi ulkopuolisten (tai edes tuttujen) kommentoida ollenkaan.
    En ole ikinä ollut ylipainoinen, mutta kehuiksikin tarkoitetut kommentit voivat jäädä kummittelemaan kun tulee sellainen olo että tällaisena pitää sitten pysyä että minut hyväksytään. SH koettu nuorempana ja onneksi nyt suurimmaksi osaksi selätetty, mutta kyllähän osa siitä kulkee aina mukana.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *