Mitä rinnoille nyt kuuluu?

Iidan matkassa

Viimeisestä rintojen korjausleikkauksestani on kulunut lähes viisi kuukautta. Rasvansiirron jälkeen lopullinen tulos on nähtävissä juurikin 4-5 kk leikkauksen jälkeen. Silloin turvotus on kadonnut ja se rasva lähtenyt, joka ei ole kyennyt tarttumaan. Tällä hetkellä siis tilanteeni on melko todenmukainen ja pysyvä. 

Olin viime viikolla viimeisellä käynnilläni Jorvin sairaalassa. Tapasin kirurgini Susanna Kuhasen. Tuttuun tapaan riisuin yläosani ja katselimme rintojani ja keskustelimme niistä. Se ei tuntunut enää yhtään niin nololta, kuin ensimmäisillä kerroilla. Vaikka on se edelleen jossain määrin epämiellyttävää. Istua kirurgia vastapäätä ja keskustella hänen kanssaan ilman yläosaa sairaanhoitajan katsoessa vieressä. 

Kauhanen oli tyytyväinen lopputokseen. Ja varmasti häntä enemmän olen vielä minä. Jotenkin viime aikoina olen todella ihastunut rintoihini. Ne eivät ole täydelliset, mutta ne on hyvät, ne on ihan hyvät. Ja se riittää. Ihan hyvä riittää. 

Kauhanen teki jo alkujaan minulle hyvin selväksi sen, että isoja rintoja minulle ei tehdä, vaan muoto korjataan, se on julkisen terveydenhuollon tehtävä. Viimeisessä leikkauksessa hän sanoi, että täysin samanlaisia rinnoistani ei saada, mutta siskokset niistä varmasti saadaan. Ja hän piti lupauksensa. Kolmas ja viimeinen leikkaus oli se ratkaisevin omalla kohdallani, sillä nyt rinnat ovat eniten toistensa kokoiset. Toisen leikkauksen jälkeen oikea rintani, joka on aina ollut pienempi, pyrki voimakkaasti palaamaan alkuperäiseen muotoonsa. Kolmannessa leikkauksessa kuitenkin oikealle puolelle laitettiin enemmän rasvaa ja nyt rinnat ovat lähes yhtä suuret. 

Tuntuu hyvältä, että tämä todella pitkä prosessi on saatu päätökseen. Kestihän tämä ensimmäisestä käynnistä viimeiseen käyntiin lähes kolme vuotta. Se on ollut jälkeenpäin ajateltuna vain hyvä juttu. Jos olisin nopeasti saanut, mitä olisin halunnut, en olisi oppinut ja kasvanut niin paljon matkan aikana kuin nyt. Nyt nään oman kehoni ja rintani eri tavoin. Olen hyväksynyt rintojeni erilaisuuden ja koen nykyään tärkeäksi erilaisista rinnoista puhumisen. Minulla ei ole edelleenkään täydellisen pyöreät rinnat, eivätkä rintani ole suuret, mutta ne on kivat. Minulla on leveä rintakehä, jonka vuoksi rintani ovat myös kaukana toisistaan, mutta sekin on nykyään ok. En enää haaveile silikoni-implanteista niin kuin ensimmäisen ja toisen leikkauksen jälkeen haaveilin. 

Olen iloinen rinnoistani ja minusta on ihana käyttää rintaliivejä. Ja olen tyytyväinen, että hakeuduin leikkaukseen ja otin osaa pitkään posessiin. Minun itsetuntoni on parantunut prosessin myötä. Jos ei ole itseensä tyytyväinen, niin minusta jokainen on oikeutettu tekemään itsensä tyytyväiseksi, muuttamaan itseään.

Lisää aiheesta voit lukea Ylioppilas -lehdestä, johon minua haastateltiin joulukuussa rintoihini liittyen. Linkki juttuun tässä.

Aiheesta minua haastateltiin myös Helsingin Sanomiin, joka on luettavissa tästä.

Hesarin juttuun haastateltiin myös kirurgiani. Jutussa hän vastaa siihen, kenelle näitä leikkauksia tehdään. Se on juuri sellainen kysymys, jota minultakin eniten kysytään. Ammattilaiset määrittelevät rintojen kehityshäiriön, eli tubulaariset rinnat. Niille on tietyt ominaiset piirteet. Osa hakeutuu leikkaukseen ja osa ei. Mitään terveydellistä haittaa tubulaarisista rinnoista ei ole. Usein haitta on sosiaalinen ja henkinen. Pienet rinnat eivät myöskään tarkoita sitä, että henkilöllä on rintojen kehityshäiriö. Ja toisaalta taas rintojen kehityshäiriö voi olla suuririntaisella naisella, jonka rinnat ovat suippomaiset ja erikokoiset. Olen kirjoittanut aiheesta blogiin ja tästä löydät kaikki aihetta koskevat postaukseni. Juttutoiveita ja kysymyksiä aiheeseen saa toki laittaa!

iida.afeldt@hotmail.com / SC: iida.afeldt / IG: iidanmatkassa / FB: Iidan matkassa

Kuvat Tiia Nyholm

Kommentit

Kapriss (Ei varmistettu)

Hei! Löysin blogisi HS:n jutun kautta ja kävin lukemassa kaikki kirjoitukset rintoihin liittyen. Moni kirjoitus oli kuin omasta kynästä, ja välillä jopa herkistyin, koska vain samassa tilanteessa ollut tietää sen tunteiden sekamelskan, mitä inho omia rintoja kohtaan aiheuttaa.
Minulla on myöskin murrosiästä lähtien ollut tubulaariset rinnat, mutta lievästä ylipainosta johtuen rinnoistani tuli kookkaat. Nänni oli suippo ja suora ja osoitti suoraan lattiaan päin. Olen inhonnut omia rintojani 12-vuotiaasta lähtien, ja yläasteella uimahallissa kadehtien katselin luokkakavereiden rintoja. Olen itse lääkäri, joten vasta kolmenkympin tienoilla eri tajusin itse työni kautta, että rintani eivät ole pelkästään isot, vaan epämuodostuneet. Rintojeni vuoksi intiimit kanssakäymiset olivat painajaista. Ensimmäisen poikaystäväni kanssa en suostunut koko kahtena vuotena, mitä seurusteltiin, ottamaan rintaliivejä pois seksiä harrastettaessa. Muutkin suhteet kärsivät asiasta. Vaatteiden valitseminen oli painajaista. Viime syksynä kävin yksityisellä mastopexiassa, ja rintani ovat silmiini täydelliset. Arvet ovat vielä pahat, mutta ne kyllä vaalenevat. Hinta n. 5000e tuntuu pieneltä sen rinnalla, että leikkaus on parantanut elämänlaatuani niin paljon. Kukaan, joka tätä prosessia ei ole käynyt läpi, ei voi ymmärtää sitä häpeää ja kärsimystä, mitä omien rintojen inhoaminen aiheuttaa, ja toisaalta sitä onnea, kun saa normaalit rinnat. Olen ostanut ison kasan uusia uikkareita ensi kesää varten :)
Ihanaa kevättä! BOOBS!

Iidaafel
Iidan matkassa

Kiitos tosi paljon, kun kommentoit! Mahtava lukea sun kokemuksista. Siis niin voin ajkaa noi tuntemukset, kadehdin aina muiden rintoja ja intiimeissä kanssakäymisissä en riisunut yläosaa. JOten ymmärrän oikein hyvin ratkaisusi ja upeaa, että olet sen tehnyt ja panostanut omaan hyvinvointiin. SIllä on varmasti suuri vaikutus elämänlaatusi, jolloin tuo hinta ei ole paljoakaan, kutn sanoit!

Ihanaa, nautitaan rinnoistamme!

Sss_e (Ei varmistettu)

Moi! Uskalsin nyt vihdoin hakea lääkärinvastaanotolle rintojeni takia! Tykkään lukea postauksiasi ja löytää, että jollain on joskus ollut sama tilanne kuin minulla nyt. Tuo mielenrauhaa eikä ole täysin yksinäinen olo. Kiitos vielä näistä postauksista. Ne ovat olleet voimaannuttavia ja rohkaisevia.

Iidaafel
Iidan matkassa

Kiitos, aivan ihana lukea tälläistä palautetta! Mahtavaa, jos olen voinut antaa vertaistukea ja postauksista on ollut apua. Temppiä tulevaan!

sll (Ei varmistettu)

Hei! Isäni laittoi minulle muutama päivä sitten viestin “kohtalontoverisi” sekä perään linkin hesarin haastatteluun, joka käsittelee kamppailuasi rintojen kehityshäiriön kanssa. Katsoin saman tien, että ompas tutun näköinen naama, olen varmaan nähnyt hänet jossain. Lukiessani juttua eteenpäin tajusin, että haastattelun Iida on se samainen henkilö, jonka blogin kolusin läpi viime keväänä etsiessäni selitystä suurimpaan epävarmuuteeni: selvästi alikehittyneisiin rintoihini. Kun keväällä minulle valkeni, että pienille ja epäsymmetrisille rinnoilleni todella löytyy parempikin selitys kuin “jokaisella on yksilölliset rinnat, jotka kehittyvät eri aikaan” aloin googlailla asiaa oikein toden teolla. Kuten hesarin jutussa mainitsitkin, kyseisestä kehityshäiriöstä ei ollut kovin helppoa löytää tietoa, ainakaan suomeksi. Yksi harvoista kattavista tiedonlähteistä tuntui olevan sinun blogisi ja sitä luinkin sitten antaumuksella. En voi tarpeeksi kiittää sinua antamastasi vertaistuesta ja toivosta. Blogisi antoi minulle juuri sen tarvitsemani toivonkipinän, jonka voimin sain vihdoin monen vuoden häpeämisen jälkeen varattua ajan julkiselle puolelle rintojen tarkastukseen. Olen luultavasti keskiverto korjausleikkauspotilasta nuorempi, sillä olen vasta 19-vuotias. Mutta kuitenkin tarpeeksi vanha ymmärtämään leikkauksen riskit sekä sen vaikutukset myös fyysistä ulkokuorta merkityksellisempiin asioihin kuten minäkuvaan ja itsetuntoon. Toisella lääkärin vastaanotolla vihdoin sain kuin sainkin diagnoosin: lievä tubulaarisuus rinnoissa. Tulen läpikäymään saman pitkän prosessin kuin sinäkin, pitkällä aikavälillä tehtävän rasvansiirron. Ensimmäinen operaationi on nyt keväällä, enkä malta odottaa. Vaikkeivat uudet rinnat tietenkään ratkaise itsetunto-ongelmiani kuin taikaiskusta, uskon niiden vaikuttavan suuresti henkiseen hyvinvointiini. Olen joutunut 13-vuotiaasta asti piilottelemaan rintojani sekä tukahduttamaan seksuaalisuuttani häpeän vallassa. Korjausleikkausten myötä uskon näidenkin asioiden helpottuvan pikkuhiljaa. Suuret kiitokset sinulle Iida, että annat blogillasi toivoa meille muille, jotka jaamme samankaltaisia kokemuksia.

Iidaafel
Iidan matkassa

Musta oli aivan aivan ihana lukea sun kommenttisi. Kiitos todella paljon siitä. Tällänen palaute on just se minkä takia tulin asian kassa "julki". Tietoa on niin vähän ja todella moni "kärsii" samasta asiasta tietämättä sille nimeä, tietämättä oikeen mitään. On todella hienoa, että olet päässyt leikkaukseen. Toivon sulle paljon tsemppiä ja voimia. Itse saman kokeneena voin sanoa, että matka ei ollut helppo, mutta sen arvoinen. Monia fiiliksiä voi tulla ja hidastahan kaikki on. 

Ihanaa kevättä ja tulevaa leikkausta <3

Kommentoi