Miten Eemi on sopeutunut päiväkotiin?

Eemillä on aika tarkalleen kolme kuukautta päiväkotiarkea takana. Ja minulla työelämää, vaikea uskoa! Aika tuntuu todellisuudessa paljon pidemmältä. Tammikuusta on tultu pitkä matka tähän hetkeen. Tammikuussa olin todellakin murheen murtama. Minua sattui ihan fyysisesti viedä lapseni päiväkotiin eikä siinä auttanut kaikki tsemppiviestit siitä, että pian helpottaa. Nyt olen kuitenkin tullut siihen kohtaan, kun kaikki on jo helpompaa. Vaikka vielä vähän aikaa sitten tuntui, ettei se päivä tule koskaan.

Eemillä tuntuu menneen lähes kaksi kuukautta sopeutumiseen. Osaksi sopeutumista hidasti jatkuva sairastelu, joka alkoi heti kahden päiväkodissa vietetyn viikon jälkeen. Ja vasta nyt Eemi on ollut päiväkodissa kolme viikkoa putkeen onnistuneesti ensi kertaa aloituksen jälkeen. Sairastelun vuoksi Eemi oli vain muutamia päiviä viikon aikana päiväkodissa ja pahimmillaan oli 1,5 viikon tauko. Tuntui, että aina aloitimme päiväkodin uudelleen tauon jälkeen. Itsellenikin Eemin sairastaminen oli todella kuormittavaa, sillä jouduin olla pois töistä tai sitten hankkimaan hoitajan muualta päästäkseni itse töihin saadakseni palkkaa.

Eemi jäi itkemään, söi vaihdellen ja nukkui vähän. Öisin hän heräsi varmistamaan, että olenko lähellä. Oli loskaista ja pimeä, aikaisia herätyksiä ja lyhyitä iltoja. Usein henkilökunnan palaute kertoi, että oli hyviä hetkiä, mutta myös itkuisuutta. Vaikka jätinkin Eemin aina hyvällä mielellä, niin kyllähän se vaikutti omaan mielialaani todella paljon, kun tiesin, että hän osoittaa mieltä ja ikävöi päivän aikana.

Viimeisen kuukauden aikana lapsi on jäänyt hyvällä mielellä, suorastaan opastanut minua lokerolle ja tuonut samantien tossut eteeni merkiksi, että ne olisi nyt laitettava jalkaan. Hän toistelee oman ryhmänsä hoitajien nimiä kotona. Palaute on kertonut, että lapseni viihtyy, on iloinen ja touhuaa todella paljon. Hakiessa sijaiset tai muiden ryhmien aikuiset tulevat kehumaan kuinka iloinen lapsi Eemi on. Tuntuu, että iso taakka olisi tippunut harteiltani huomaamatta. Kaikki soljuu niin paljon helpommin ja meillä molemmilla on hyvä olla.

En uskonut miten iso vaikutus lapsen sopeutumisella on omaan mielialaan ja hyvinvointiin. Toki myös kevät ja lisääntynyt valo antavat oman lisänsä, sillä kotoa lähtiessä ei ole enää pimeää eikä kotiin palatessa. Tuntuu, että iltaisinkin on enemmän aikaa, kun valoa riittää pidemmälle iltaan. Näiden kuukausien aikana olen oppinut tuntemaan päiväkodin henkilökuntaa ja toimintatapoja. Olen alkanut luottaa heihin ja huomannut, että he ovat lapselleni tärkeitä. Olen huomannut, että lapseni voi turvautua heihin surun hetkellä. Minun on hyvä olla, kun lapsellani on hyvä olla.

Nyt olen tullut siihen pisteeseen, että suren Eemin pian päättyvää päiväkotitaivalta tämän kevään osalta. Muutamme kuukauden päästä ja toukokuun aikana Eemi lopettaa nykyisessä päiväkodissaan ja aloittaa elokuussa sitten uudella paikkakunnalla päiväkodin. Ilman muuttoakin Eemi olisi varmasti vaihtanut päiväkotia lähemmäs kotia, sillä nyt matkoihin menee päivittäin lähes kaksi tuntia. Tässä ajassa kyseisestä päiväkodista on tullut minulle tärkeä, sen johtaja muistaa aina lapseni nimen ja tervehtii iloisesti, henkilökunnasta on tullut minulle todella tärkeää ja voin aistia päiväkodin hyvän hengen ja tekemisen meiningin. Minua surettaa luopua kaikesta siitä. Minua huolettaa jopa vähän, että tuleeko seuraavassa päiväkodissa henkilökunnasta meille yhtä tärkeä.

Näin se mieli muuttuu. Alkuun en olisi halunnut lastani päiväkotiin mistään hinnasta ja nyt sen päättyminen surettaa. Päiväkoti on tullut tärkeäksi paikaksi ja arjen voimavaraksi. Usein mietin laittaessani uhmaavaa lastani päiväunille, että onneksi joudun käydä tämän taiston vain kolmesti viikossa ja neljästi sen hoitaa joku muu. Päiväkodin aikuisista on tullut tärkeitä, joita arvostan todella paljon.

Päiväkodin työntekijänä olen toki tiennyt olevani lapsille tärkeä ja tuntenut perheiden arvostavan minua. Mutta nyt vanhempana todella tiedän mitä päiväkodin työntekijät merkitsevät. Olen kiitollinen siitä, että olen saanut kokea tämän myös aidan toiselta puolelta. Päiväkodin työntekijät ovat tärkeitä minulle ja on aivan ihanaa nähdä miten tärkeitä he ovat lapselle. Olen heistä äärimmäisen kiitollinen, arvostan heidän työpanostaan todella paljon ja heillä on suuri paikka meidän arjessa. Minusta on ihana nähdä miten lapseni jää heidän hoiviin hyvällä mielellä, minusta on ihanaa miten tarkkoja havaintoja he lapsestani tekevät ja minusta on ihana vaihtaa heidän kanssa kuulumisia. Minusta on ihana tuntea, että me olemme perheenä heillä tärkeä ja he välittävät meistä. Minusta on ihanaa, kun lapseni toistaa heidän nimiään, se kertoo oleellisen.

-Iida

LUE MYÖS

Miltä päivähoidon aloitus tuntuu?

Kuulumisia töiden ja sairasteluiden keskeltä

KUVAT // Leena Warén

perhe lapset vanhemmuus tyo
Kommentit (9)
  1. Psy High For PC
    8.4.2020, 12:57

    When the firstborn started day care, I was broken by grief for a long time until I noticed and began to trust that the staff cared and was present
    https://pcappstore.us/psy-high-for-pc-windows-mac/

  2. Toinen Iida
    7.4.2020, 08:22

    Samoilla tuntemuksilla täällä! Kun esikoinen aloitti päivähoidon, olin pitkään murheen murtama, kunnes huomasin ja aloin luottamaan, että henkilökunta välittää ja on läsnä. Esikoinen oli pienessä päiväkodissa, jossa oli kaksi ryhmää – isojen ja pienten. Meidän piti myös muuton takia vaihtaa tuosta ihanasta päiväkodista toiseen. Nyt tuntuu, että isommassa päiväkodissa ei niin aikaa riitä läsnäololle, vaikka tykkään päiväkodista muuten sen selkeiden toimintatapojen vuoksi. Tsemppiä muuttoon ja mukavaa kevättä!

    1. Kiitos sun kommentista! Eemikin on nyt ollut pienessä päiväkodissa ja siinä on tosiaan omat etunsa parhaassa tapauksessa <3 Mutta täytyy vain luottaa, että hyvin menee jatkossakin!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *