Miten minusta tuli bloggaaja?

Iidan matkassa

Lilyn Afterwork -tapahtumassa sain kertoa omasta matkastani bloggaajaksi. Täytyy sanoa, että jännitti kuitenkin sen verran pitää puheenvuoro, että unohdin sanoa montakin asiaa. Ja myöhemmin tuli mieleen kaikkea mitä olisin voinut sanoa, "ai niin unohdin senkin", joten ajattelin jatkaa aiheesta ja tehdä kokonaan oman postauksen siitä miten minä ylipäätään aloin kirjottaa blogia.

Jos aloitan ihan ihan alusta, niin se alku alkaa vuodesta 2010. Aloitin silloin kirjoittamaan blogia. Tuolloinen blogini oli sellainen nolo blogi, jota luki vain sukulaiset. Se kertoi vain ja ainoastaan minun ja silloisen poikaystäväni arjesta. Poikaystäväni oli italialainen ja blogissa kerroin kaikesta mikä minua hämmensi kulttuurien välillä. Lopetin blogin meidän eroomme 2015. Blogi ei ole enää missään luettavissakaan, sillä poistin sen pysyvästi. Silloin ajattelin, että ei enää koskaan blogia, joka keskittyy vain parisuhteen ympärille. Kuoleva yhdistelmä.

Lopettamiseni jälkeen sain viestejä, joissa toivottiin minun jatkavan kirjoittamista, sillä tekstini olivat olleet viihdyttäviä ja hauskoja. Sulattelin asiaa ja päätin aloittaa blogin. Perustin blogin Lilyyn 2015 ja niin sai tämä blogi alkunsa, Iidan matkassa. Nimikin tempaistiin vain jostain, koska minulla ei ollut mitään ideaa mistä oikeastaan lähtisin kirjoittamaan. Ensimmäiseen tekstiini tästä.

Tuolloin juuri eronneena vuonna 2015 olin aika timmi mimmi, elämäni kunnossa ja oikea kuntosalien kuluttuja. Joten liikunta ja painon kanssa kamppailut vaikuttivat hyviltä teemoilta blogiin. Näin ollen toki myös reseptit, onhan ruoka nyt aika suuri osa painonhallintaa. 

 

Blogi oli aika yleisraapaisu elämääni. Ja aika tavallinen, ei juuri erottunut massasta. Kaikki muutkin kirjoittivat kuntoilusta ja dieettaamisesta. Pikkuhiljaa minulle alkoi hahmottua mistä haluan kirjoittaa, kenelle ja millä tyylillä. Mitä enemmän aloin saada lukijakuntaa, sitä enemmän aloin kirjottaa ja antamaan itsestäni. Syntyi muutama todellinen helmi mm. Miten laiduttaa viisi kiloa ja  Minun ei tarvitse laihduttaa (heh, mitkä otsikoinnit). Toisinaan tekstini nousivat Lilyn luetuimmiksi ja suosituimmiksi. Joskus taas niitä nostettiin Facebookissa ja blogi sai taas uusia lukijoita matkalleen.

Ensimmäisen vuoden jälkeen blogille oli löytynyt tyyli. Minulle oli syntynyt selkeä tapa kirjoittaa. Olin alkanut luomaan hahmoa, kirjoittajaa, brändiä, jonka halusin vastaavan lukijoiden odotuksiin.  Silloin aloin ekan kerran ajatella, että voisikohan tätä joskus tehdä työksi.

Laihdutus, painonhallinta, sinkkuus ja deittailu alkoivat kiinnostaa blogissani yhä suurempaa yleisöä. Eniten sai palautetta aitous ja rohkeus, jotka blogista välittyivät. Aloin panostamaan enemmän ja kirjoittamaan tavoitteellisemmin. Käytin todella paljon aikaa postausten kirjoittamiseen ja suunnitteluun. Halusin, että voisin seisoa jokaisen tekstini takana ja olla teksteistäni ylpeä. Halusin tehdä itsestäni Suomen Bridget Jonesin. Onneksi elämäni on aina ollut hyvin tapahtumarikasta, joten kirjoitettavaa on riittänyt. Monet kirjoituksistani levisivät somessa laajalle ja saivat näkyvyyttä. Minulta pyydettiin haastatteluja niin deittailusta kuin ulkonäköpaineista. 

Sitten tuli viime joulukuussa tehtyä Bridgetit ja huomasin olevani raskaana. Kirjoitin siitä blogiini, enkä osannut kuvitella mitä siitä seurasi. Se käynnisti valtavan tapahtumasarjan! Asioita alkoi tapahtua nopeasti, niin hyviä kuin huonojakin.

Huonot ensiksi. Sain hirveän someryöpytyksen niskaani. Useampi media halusi haastatella minua raskaudestani. Olihan tämä nyt ennen kuulumatonta, että joku on raskaana ja ei tiedä lapsen isää. Suomessa on niin pientä, että hyvän uutisen tullessa kohdalle, siitä haluavat kirjottaa kaikki klikkausten, eli rahan takia. Se tiesi minulle myös negatiivista palautetta ihan joka suunnasta. Tämä oli minulle ihan valtava yllätys, sillä minä vain kirjoitin jostain, joka todella tapahtui minulle ja tapahtuu edelleen. 

Mutta mikään ei ole koskaan niin huonoa, ettei siinä olisi jotain hyvääkin. Ja olenpa kuullut sanottavan, että kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta. Blogini tuli lyhyessä ajassa hyvin tunnetuksi, mikä lisäsi sen vaikutusta kaupallisessa mielessä. Niinpä tarjoitui muun muassa mahdollisuus siirtyä Lilylle nimikkobloggaajien joukkoon. 

Uskon, että olisin saavuttanut tuon myös aikanaan. Kohdallani raskausuutinen vauhditti asioita, jotka olisivat varmasti tapahtuneet muutenkin jossain vaiheessa. Blogilla oli jo todella hyvä pohja ja iso joukko lukijoita. Pelkkä raskausuutinen ei olisi riittänyt, vaan kyseessä oli usean vuoden työ siellä taustalla. Olin antanut blogille todella paljon itsestäni, raskaus antoi sitten vauhtia tapahtumille, jotka olisivat tapahtuneet varmasti myöhemminkin. 

Uskon tarkoitukseen ja näin asioiden piti kohdallani tapahtua. Tavallaan kaksi unelmaani täytyy tänä vuonna. Minä olen nyt ammattibloggaaja ja minusta tulee äiti. Haluan ehdottomasti kannustaa blogin aloittamisessa ja sen kirjoittamisessa. Kaikki on mahdollista! Enpä olisi ihan uskonut silloin 2010 mihin tuo nolo blogi voi johtaa. Ja blogille voin lämpimästi suositella Lilyn portaalia. Täällä vasta aloittaneenkin tekstit huomataan, koska tämä on iso yhteisö. Hyvät tekstit ja säännölliset postaukset saavat näkyvyyttä. Ja parasta on vahvat naiset täällä Lilyssä, jotka tukevat toisiaan, lukevat toistensa tekstejä ja kommentoivat. Se on paljon mielekkäämpää kuin blogin aloittaminen omalla sivulla. Minun blogini nousi juurikin yhteisön tuella näkyväksi.

Ja mitä nyt tästä eteenpäin? Toivon voivani kasvattaa blogiani, kirjoittaa useammin ja laadukkaasti. Siis vauvanihan tulee olemaan todella hyvä nukkumaan! Haluan ehdottomasti olla lukijoideni arvoinen, aito ja rehellinen. Haluan, että sisältöni kiinnostaa teitä ja palaatte tänne juurikin sisällön takia, tekstin takia. Ilman lukijoita ei olisi tätä blogiakaan!

-Iida 

 

Kommentit

Saranda
Tyhjä ajatus

Ihana teksti ja vielä kerran, se sun puheenvuoro oli aivan mahtava. <3 Onneksi oot ruvennut bloggaamaan ja onneksi ollaan tutustuttu!

Iidaafel
Iidan matkassa

Kiitos Saranda! Oon tosi iloinen, ihanaa, että ollaan tutustuttu! <3

Kommentoi