Miten selvitä kitutunneista?

Aamut vauvan kanssa tuntuvat soljuvan. Heräämme kuudelta, syötän maidon ja pötköttelemme sängyssäni hetken, kunnes jaksan virallisesti nousta. Laitan telkkarista Huomenta Suomen aamutoimien taustaääneksi ja pian huomaan kellon olevan jo lähempänä puolta kahdeksaa, äkkiä puuron keittoon!

Eikä aikaakaan, kun kello on jo yhdeksän ja vauva on valmis ensimmäisille päiväunille. Sydämeni pakahtuu, sillä se tarkoittaa aamukahvia hiljaisuudessa. Kuulen vain omat ajatukseni, en muuta. Unien jälkeen syömme lounasta ja lähdemme ulkoilemaan, kävelylle tai puistoon.  Vaihtoehtoisesti saatamme lähteä lounastreffeille tai kahville.

Aamupäivisin tekemistä riittää ja usein olen itse vasta vaatteet päällä lähempänä puolta päivää. Koska en muka vain ole ehtinyt.  Iltapäivällä vauva nukkuu vielä toiset unet 14-16.00 välillä, ne ovat kestoltaan edelleen mysteeri, joskus 40 minuuttia ja joskus 2 tuntia.

Ja siitä sitten alkaa kitutunnit. Siitä alkaa odotus, että voisi aloittaa iltatoimet, laittaa vauvan nukkumaan ja olla itsekseen viimein. Jos vauva on nukkunut hyvät päiväunet, ilta ei ehkä ole yhtä kituutusta ja kellon tiirailua. Jos hän kuitenkin on suostuvainen alle tunnin uniin, niin silloin ilta tuntuu todella pitkältä ja sitä vain odottaa yöunia. Vauva käy yönille 19.30-20.00. Toki vauvakin väsyy iltaa kohden ja saattaa olla erityisen ärsyttävä kitisijä, jolle kelpaa vain äiti. Ymmärtäähän sen. Vaikka oma sisäinen lapsi kiehuu ärsytyksestä. Välillä illat menevät todella hyvin, enkä kärsi yhtään, mutta toisinaan niin ei ole.

Minulle kitutunnit sijoittuvat 16.00-19.00 väliseen aikaan. Aamupäivisin lapsiperheille on ihan valtavasti aktiviteettejä tarjolla. On jumppaa, vauvahierontaa, muskaria, leikkipuistotoimintaa ja kerhotoimintaa, usein äiti-ystävät ovat myös liikkeellä ja seuraa saa helposti. Illat ovat aika pitkiä yksin vauvan kanssa kahdestaan. Lisäksi koen, että viikonpäivälläkin on väliä. Tiistaina ei tunnu yhtään niin pahalta, kun näin perjantaisin. Silloin luon mieleeni illuusion, että kaikilla muilla tulee nyt mies kotiin ja he lähtevät yhdessä ruokakauppaan autolla tekemään viikonlopun ruokaostokset. Kotona he istuvat kaikki yhdessä ruokailemaan ja lasten nukkuessa katsovat sohvalla yhdessä elokuvaa. Perjantaihin verrattavissa olevia päiviä ovat juhlapyhät ja kaikki tälläiset Ed Sheeran konserttipäivät, jolloin kaikki muut ovat siellä konsertissa paitsi sinä, joka makaat olohuoneen lattialla ja vauva pitää sinua kiipeilytelineenä. Vaikka tiedän, ettei tämä ole se todellisuus, niin aina välillä mieli tekee kepposet.

Sainkin toiveen kertoa, että miten niistä kitutunneista oikein selviää.

Ensimmäinen neuvoni on, että älä odota mitään. Jos päiväuniin lataa hirveästi odotuksia, tulee myös pettymyksiä. Aina, kun minä kuvittelen mielessäni, että ”nyt vauva nukkuu kaksi tuntia, koska se nukkui niin huonosti yöllä, ehdin tehdä vaikka ja mitä”, niin pieleen menee. Vauva herääkin 40 minuutin jälkeen ja olo on ärsyyntynyt, latistunut ja ilta tuntuu kituutukselta. Odottaa vain sitä, että vauvan saisi yöunille ja omaa aikaa jatkettua.  Jos ei asennoidu pitkiin päiväuniin, ei aloita mitään isoa projektia, jolloin se ei jää kesken ja säästyy ärsytykseltä.

Toinen neuvoni on, että tuuletu. Lähtekää ulos ja ota vaikka iltapäiväkahvi termariin. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että kotona vauva roikkuu jalassani, mutta puistossa hän unohtaa minut. Ja koska olen aamupäiväulkoilussa tehnyt hiekkakakkuja ja aktivoinut lastani, voin iltapäväulkoilussa istua laatikon reunalla ja juoda kahvia hyvällä omatunnolla. Jos et ole kykenevä puistoon asti, kuten en aina minäkään, niin mikä vaan ulkoilu toimii, vaunut, rattaat, pyörä tai tula ja ulos. Ja nyt tämä vielä toimii, mutta voi olla himan haastavaa puolen vuoden päästä, kun on mustaa ja päälle sataa räntää. Saa nähdä miten talvella selviän kitutunneistä, joudun ehkä tehdä toisen postauksen silloin.

Kolmas neuvoni on etsiä ystävä, joka kärsii myös kitutunneista. Eli lapsen omaava henkilö, joka on a) yksi huoltaja, b) puoliso tekee matkatyötä tai c) puoliso on vuorotyössä. Kyseisillä henkilöillä on varmasti kokemusta kitutunneista ja lähtevät varmasti mielellään iltapäivällä kahvitreffeille tai puistoon piknikille. Eli sovi itsellesi iltaan sijottuvaa ohjelmaa! Minä olen löytänyt kategorioihin sopivia ystäviä. Aina en kaipaa iltoihin tekemistä, erityisesti, jos päivällä on ollut jo paljon tekemistä. Ja joskus tykkään oikeasti maata lattialla ja leikkiä kiipeilytelinettä. Aina illat ei tunnu raskailta, ei onneksi aina tarvitse odottaa tuntien kulumista, että voi aloittaa iltatoimet. Mutta on kiva tietää, että on muitakin, jotka ymmärtävät kitutuntien päälle. Joskus se viesti tai soitto riittää tuomaan lohtua. Ja tieto siitä, että seuraa on saatavilla. Usein sovin parille illalla viikossa tekemistä. Sillä on iso vaikutus, jos joskus lähtee kylään illalla tai toisinpäin. Ei ole niin yksin.

-Iida

Kommentit (10)
  1. Moi, haluaisin lisätä puuhaksi sen, että sopikaa ihmeessä iltatreffejä myös sellaisten ystävien kanssa, joilla se puoliso tulee kotiin (kuten kuvaat). Itse sinkkuna ollessani mulla oli paljon pariskuntakavereita, joiden kanssa hengasin, ja nyt lapsen ja miehen kanssa koen etten halua sellaiseksi sulkeutuneeksi ydinperheeksi, joka ahdisti omassa lapsuudessa. Meillä käy viikollakin ystäviä kylässä ja muutaman perheen kanssa vaihdetaan kutsuvuoroa arki-illalliselle. Syödä kuitenkin täytyy, miksi ei hyvässä seurassa ja vähän isommalle porukalle kokkaa yhtä helposti kuin meille kolmelle. Neljä tai viisi lautasta menee pöytään siinä samassa ja mahd lapsilla on seuraa toisistaan. Helpointa tietysti sellaisten kanssa jotka asuvat suht naapurissa. Itse pidän lapsen iltatoimet melko joustavina ja minimaalisina, vaikka nukkumaanmenoaika on jämpti. Näin emme lukitu kotiin ”pakollisten” rutiinien vangiksi tuntikausia ennen nukkumaanmenoa, vaan voimme käydä jossain. Tietysti vielä näin kotihoidetun lapsen kanssa helpompaa, kun hän saa tankata äitiä/isää jo päivällä eikä ole hulinasta väsy.

  2. Tunnistan tuon!
    Kapinoin jo vuosia sitten sitä ajatusta vastaan, että kaikki äideille ja vauvoille tarkoitettu, ohjattu tai ohjaamaton, toiminta oli tarkoitettu arkisiin aamupäivisin.
    Arkisin, ja aamupäivisin nimenomaan, vierailivat äidit toistensa luona ja sopivat treffejä. Iltapäivisin ”kunnon perheisiin” odotettiin isää kotiin ja iltaisin tavattiin pariskunnittain.

    Me löydettiin aikanaan yksi tanssiryhmä, joka kokoontui myöhäisessä iltapäivässä. Muuten jätin usein esimerkiksi kauppakäynnit iltaan, jotta oli jotain tekemistä.

    1. Se on niin kumma, että miksi kaikki on aamupäivisin! Mäkin hoidan kauppareissut aina iltaisin juuri samasta syystä!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *