Miten valmistautua päivähoidon aloitukseen?

Monella on edessä uudenlainen arki kesän jälkeen. Moni pieni ja isompikin taas aloittaa varhaiskasvatuksessa syksyn aikana. Oma lapseni aloitti päiväkodin tammikuussa ollessaan 1v 3kk ja ehti olla päiväkodissa 4 kuukautta ennen kesälomia ja muuttoa toiselle paikkakunnalle. Nyt meilläkin on uusi aloitus jälleen edessä, vaikka kokemusta onkin jo takana. Kyseessä on kuitenkin uusi ympäristö, uudet lapset ja aikuiset, jolloin aloitus vaatii taas hetken aikaa ja totuttelua.

Tästä voit lukea tekstit, jotka kirjoitin alkuvuonna aloitukseen liittyen.

Miltä minusta tuntuu, kun lapsi menee päiväkotiin?

Miksi pehmeä aloitus on niin tärkeä?

Miten Eemi on sopeutunut päiväkotiin?

Minä olen ehdottomasti pehmeän aloituksen kannattaja ja suosittelen sitä aina kaikille perheille. Tottakai on tapauksia, jolloin pehmeä aloitus ei ole perheelle mahdollinen. Välillä työt tai opiskelut alkavat yllättävällä aikataululla tai yksinkertaisesti lomaa tai vapaata ei ole työnantajan toimesta mahdollista järjestää. Tänä syksynä pehmeä aloitus ei myöskään ole kaikkialla mahdollinen. Kevään poikkeusolot ja niiden aikana tehdyt rajoitukset jatkuvat kesän jälkeenkin. Rajaukset ovat kuntakohtaisia, jossain on edelleen tiukka linja ja jossain rajoituksia on purettu kunnan antamien uusien toimintaohjeiden mukaan. Tämä tietysti tuo aloitukseen oman lisänsä, joka varmasti tuo jännitystä ja stressiä perheisiin.

Jossain lapsen kanssa pääsee päiväkodin sisätiloihin tutustumaan nyt tautitilanteen helpotettua ja olemaan mukana ensimmäisinä päivinä tai viikkoina. Jossain aikuisilta on kokonaan kielletty sisälle tulo ja lapset jätetään varhaiskasvatukseen ovelta. Jokainen kunta antaa toimintaohjeet päiväkoteihin, jolloin toimintatavat voivat nyt vaihdella. Rajoitukset eivät kaikkialla ehkä ehdi elokuun alkuun poistua. Ja toki ei voi tietää, onko syksyllä taas tarpeen tiukentaa rajoituksia. Itse pääsin käymään lapseni tulevassa päiväkodissa sisällä sillä aikaa, kun lapset ja henkilökunta olivat ulkona.

Mahdollisesti myös aloituskeskustelut järjestetään ulkona tai videoyhteydellä. Valitettavasti varhaiskasvatuksen henkilöstö ei tule kotiin vierailulle, mikä on todella harmi. Jossain henkilökunta on tullut lapsen kotipihaan pitämään aloituskeskustelua ja se on mielestäni kiva idea. Aloituskeskustelun tulisi olla aina ennen kuin lapsi aloittaa varhaiskasvatuksessa. Siinä käydään läpi perheen toiveita, odotuksia, tietoja lapsesta ja kaikesta mitä lapsesta ja perheestä olisi hyvä tietää. Varhaiskasvatussuunnitelma tehdään aina noin kolmen kuukauden päästä aloituksesta, jolloin henkilökunta on ehtinyt tutustua lapseen ja havainnoida lasta. Nekin saattaa olla nyt puhelimitse käytäviä tai videoyhteydellä. Itselläni on sovittu aloituskeskustelu elokuun alkuun ulkona pidettävänä. Vielä en tiedä miten kyseinen päiväkoti toimii aloituksen kanssa ja pääseekö lapsen mukaan sisälle.

Ajatus siitä, että jätän lapsen ovelle tuntuu todella pahalta. Eikä sitä vain korvaa se, että olisin mukana ulkona. Onneksi minä pystyn joustamaan ja pitämään aluksi päivät muutaman tunnin pituisina, se onneksi lohduttaa vähän. Lapseni tuleva päiväkoti on heinäkuun kiinni, mutta elokuussa, kun aloittelemme niin eiköhän tilanne selviä. Vallitseville rajauksille ei voi mitään, vaikka vanhemmasta kuinka pahalta tuntuisikin. Tilanne pitää hyväksyä, kun kyseessä on meidän kaikkien turvallisuus. Tässä tapuksessa eniten kirpaisee äitiä, mutta on vain sopeuduttava tilanteeseen, johon ei voi vaikuttaa. On oltava luottavainen ja avoin uudelle! Varhaiskasvatuksessakin joudutaan keksimään uusia tapaja toimia aloituksen suhteen näissä olosuhteissa. Kaikilla on varmasti sama päämäärä, eli mahdollisimman hyvä aloitus lapselle.

Aloituksessa huomioitavaa:

  • Monet päiväkodit ovat kiinni kesällä, mutta pihoissa voi leikkiä. Kannattaa ehdottomasti käydä useamman kerran pihassa leikkimässä, jolloin se tulee jo tutuksi.
  • Lapselle on hyvä sanoittaa ja kertoa päiväkodin aloituksesta. Tottakai lapsen ikä vaikuttaa siihen, miten lapsi osaa ja voi ymmärtää asiaa. Mutta retkeillessä päiväkodin pihaan leikkimään, voi lapselle kertoa, että kyseiseen päiväkotiin mennään syksyllä. Mikäli lapsen ryhmä ja tulevat aikuiset ovat selvillä, voi heiltä pyytää kuvaa, jossa aikuiset näkyy tai kuvia päiväkodin sisätiloista. Näiden kuvien kautta lapselle on helpompi puhua asiasta. Myös aiheeseen liittyvää kirjallisuutta on olemassa.
  • Aloitukseen kannattaa varata muutama viikko. Mikäli aikuisen on mahdollista päästä sisätiloihin, hän voi olla lapsen mukana ensimmäisinä päivinä tai ensimmäisen viikon. Usein se tarkoittaa aamupäivää, muutamaa tuntia kerrallaan. Jos sisälle ei pääse, voi lapsen kanssa olla mukana päiväkodin ulkoilussa. Henkilökunnalta voi pyytää kuvia tai videoita sisätiloista. Jossain on pidetty virtuaalista tutustumiskierrosta sisätiloihin. Lapselle on tärkeää, että tuttu aikuinen on mukana ja johdattamassa häntä uuteen, kuin antamassa rohkeutta, että tämä paikka on ok. Lisää asian tärkeydestä voi lukea postauksesta Miksi pehmeä aloitus on niin tärkeää.
  • Yksin olemista voi harjoitella lyhyitä aikoja kerrallaan. Esimerkiksi ensin tunnin ajan, seuraavana päivänä kaksi ja sitten kolme jne. Niin kutsutussa Berliinin mallissa aloitetaan yksinolo puolesta tunnista ja päivittäin yksin vietetty aika kasvaa puolella tunnilla. Päiväkodin aloitukseen on siis hyvä varata aikaa ja pyrkiä järjestämään lapselle lyhyitä päiviä ensimmäisille viikoille. Mahdollisesti myös tukiverkostot voivat osallistua lapsen hakemiseen. Jos lapsen kanssa sisätiloihin ei pääse ja lapsi luovutetaan ovelta, niin sitä suurempi merkitys on lyhyillä päivillä. On aika hurjaa joutua tutun aikuisen sylistä vieraan aikuisen syliin, vieraaseen tilaan, jossa on kymmeniä vieraita kasvoja. Lapselle on hyvä antaa aikaa tottua uuteen pienissä määrin ja osoittaa, että hänet aina haetaan. Lapsen ikä tottakai vaikuttaa aloitukseen ja aiemmat hoitokokemukset. Viisi vuotiasta tuskin haittaa jäädä suoriltaan yksin, erityisesti, jos hänen temperamenttinsa on sosiaalinen ja rohkea. Mutta 1,5-vuotiaalle kokomus voi olla taas toisenlainen.
  • Lapsella on hyvä olla mukana jotain kotoa. Nyt poikkeusolojen vuoksi päiväkotiin saada viedä vain unikaverin, joka sitten jää päiväkotiin, eli sitä ei voi kuljettaa edestakaisin kodin ja päiväkodin väliä. Lapsella voi olla valokuvia perheestä ja muista hänelle tärkeistä ihmisistä. Omalla lapsellani oli valokuva-albumi, jossa oli kuvia meistä. Kun lopetimme toukokuussa kyseisessä päiväkodissa, oli albumi täyttynyt kuvilla lapsestani päiväkodissa.
  • Tavarat kannattaa nimetä heti alkuunsa ja katsoa varusteet kuntoon. Jos lapsi tavaroineen annetaan ovelta sisään, on vielä erityisen tärkeää, että tavarat on kunnolla nimetty. Silloin ei voi itse käydä sisällä lokerolla järjestelemässä tavaroita tai etsiä kadonneita tavaroita. Nimeäminen helpottaa suunnattomasti henkilökunnan työtä. Siitä olenkin kirjoittanut näissä postauksissa:

   Mitä varusteita lapsi tarvitsee päiväkodissa?

   Muista nimikoida

  • Lapsi voi alkuun olla todella väsynyt, jolloin ensimmäiset päivät kannattaa rauhoittaa muulta tekemiseltä. Lapset reagoivat eri tavoin muutokseen, osa kaipaa alkuun enemmän syliä ja läheisyyttä kotona. Muutos voi jolloin heijastua yöuniin ja silloin varmistellaan, että onko ne rakkaat aikuiset nyt lähellä. Sopeutuminen vie toisilta pidempään ja toiset sopeutuu nopeasti.
  • Päiväkotiin viedään vain terve lapsi. Kotiin jäädään myös lievissä oireissa. Allergiperäisen nuhan tai astman aiheuttavien oireiden vuoksi saa tulla lääkärintodistuksella. Tämän huomasin konkreettisesti oman lapseni ja itseni kohdalla alkuvuodesta. Tammikuusta helmikuuhun en ollut töissä kuin pari kokonaista viikkoa, sillä lapseni oli sairaana koko ajan. Poikkeusalojen astuttua voimaan, lapsi ei ole ollut päivääkään sairaana enkä itse. Lapset töissä oli terveitä ja samoin henkilökunta. Toki nostettu hygieniataso vaikuttaa ja käsienpesu, sillä moni tulee päiväkotiin niin lapsi kuin aikuinenkin ilman käsienpesua. Mutta myös liian usein lapset tulevat puolikuntoisina hoitoon.
  • Poikkeusolosuhteissa alottaminen on rankkaa lapselle ja aikuiselle, mutta sille ei voi mitään. Tilanne on tämä ja se on meidän yhteisen turvallisuuden vuoksi. Aikuisena on pysyttävä vahvana ja tsempattava lasta. Aikuisena kannattaa tukeutua henkilökuntaan ja luottaa, että he osaavat hommansa ja pitävät lapsesta parasta mahdollista huolta. Henkilökunnalle voi soittaa ja laittaa viestiä sekä kysellä päivän aikana lapsen kuulumisia.

Siinä missä aloitus voi olla lapselle kova paikka, se voi olla sitä myös aikuiselle. Ylipäätään uuden arjen aloitus, mahdollinen töihin paluu ja kaikki siihen liittyvä voi väsyttää ja kuormittaa. Kaikki muuttuu yhtäkkiä, elämästä tuleekin aikataulutetumpaa, pitää hoitaa viemiset ja hakemiset, omat työt, käydä kaupassa, tehdä ruokaa, pestä pyykkiä, siivota ja katsoa seuraavan päivän varusteet kuntoon. Kaikki voi tuntua raskaalta ennen kuin siihen tottuu. Ennen kuin uusi arki muotoutuu uomiinsa ja tulee rutiiniksi. Meille molemmille aloitus oli todella rankkaa ja vaikeaa ensimmäiset kaksi kuukautta. Mutta sitten siitä uudesta arjesta tulikin voimavara. Minulle sanottiin, että se helpottaa ajan kanssa. Siltä ei todella tuntunut, kun aamuisin itkin portilla, mutta minun on sanottava, että se oli totta. Se helpottaa, se ei enää satu koko ajan niin paljoa. Siitä tulee tärkeä asia molempien elämään, lapsen elämää rikastuttava tekijä ja varmasti suuri voimavara aikuisille. Mikään ei ole niin ihanaa, kuin hakea lasta ja kuulla, kun hän pieni 1,5v hokee henkilökunnan nimiä. Silloin tietää, että kaikki on hyvin. Hänellä ja minulla.

Voimia kaikille uuteen arkeen ja tsemppiä. Parasta on olla itselle armollinen, tehdä sen mitä pystyy ja jaksaa uuden edessä! Oman arjen helpottaminen on sallittua, oli ne keinot sitten mitä tahansa! Meillä se oli usein valmisruokaa, ruokatilaukset kotiin toimitettuna ja siivousvaatimuksista tinkimistä.

-Iida

KUVAT // Sipriina Saari

perhe vanhemmuus lapset tyo
Kommentit (6)
  1. Todella hyvät postaukset aiheesta, kiitos! Luin tämän ja linkkaamasi edelliset, kun päivähoidon aloitus myöhemmin syksyllä ajankohtainen. Ihana kuulla, että lastentarhanopena suosittelet pehmeää aloitusta, koska ihan todella huonot kokemukset tästä Helsingissä kahdesta eri päiväkodista! Haimme alun perin esikoisellemme hoitopaikkaa pk:sta 1,5vuotiaana aloittavaksi. Kun sitten sieltä soitettiin tutustumisesta, tarjottiin sitä päivää ennen hoidon aloitusta, siis yhtä päivää! Olin ihan hämilläni ja kysyin eikö voitaisi tulla aiemmin, ehdotti sitten kahta päivää. Kun puhuin toiveesta pehmeästä aloituksesta, hän suorastaan tökerösti totesi, että aina näin on tehty eli yleensä 1, max. 2 päivää ennen. Itkin sitten illan kotona ja totesin etten ole valmis tähän. Onneksi me saatiin järkättyä asiat niin, että olin kotona vielä 5kk. Halusin hakea sitten eri päikkyyn ja sieltä saatiinkin paikka. Heti kun johtaja tästä ilmoitti, kerroin toiveestani pehmeään aloitukseen, hänestä tämä oli oikein hyvä ja sovin tästä ryhmän open kanssa, kun kävimme jo ennen joululomaa pikakierroksella pk:ssa- pehmeä aloitus oli alkamassa joululomien jälkeen pikkuhiljaa (jolloin ryhmän ope itse vielä lomalla). Kun sitten oltiin eka aamupäivä vietetty pk:lla yhdessä lapsen kanssa tutustuen ja olin lähtiessä toteamassa että huomiseen, hoitajat totesivatkin että nähdään sitten ensi viikolla hoidon aloituksen merkeissä. Hirveä vääntö oli sitten taas siitä ja lopulta saatiin sovittua että käytiin reilu viikko joka päivä aamu- ulkoilulla pk:n pihalla yhdessä, ennen kuin alettiin pikkuhiljaa vähän tuohon berliinin malliin jättää lasta hoitoon. Hoito alkoi ja meni ihan superhyvin! Mutta ihan tosi huonot fiilikset jäi näistä kokemuksista. Nyt on muutettu toiselle paikkakunnalle ja esikoisesta tuli kerholainen muuton ja kuopuksen syntymän johdosta. Ja nyt on menossa jo innoissaan viskariksi päikkyyn 🙂 Mutta kaikkeni aion kyllä tehdä, että kuopus saisi myös tuon pehmeän aloituksen ja tämä vallitseva tilanne kyllä tässä asiassa vähän ahdistaa. Onneksi voidaan ainakin tässä vaiheessa käydä ahkerasti pk:n pihalla leikkimässä. Tsemppiä kovasti teillekin uuteen päiväkotiin!

    1. Kiitos viestistäsi ja olen valtavan pahoillani, että teillä on huonot kokemukset! Koska alutus on kaikkein tärkeintä ja siinä luodaan suhde asiakasperheeseen ja se on hetki rakentaa hyvä suhde kodin ja päiväkodin välillä. Omassa talossani siihen on aina satsattu ja olen kuvitellut, että Helsingin linjakin on pehmeän aloituksen mukainen, ainakin verkkosivuilla sanotaan näin. Mutta toteutus voi olla monenlaista. Tsemppiä syksyyn, toivotaan, että kuopuksen kanssa menee paremmin!

  2. Vuosien kokemus on tuonut näppituntuman, että mitä enemmän sinut vanhempien on itse töihinpaluun / päiväkodin aloituksen suhteen, sitä nopeammin lapsi uuteen arkeen sopeutuu.
    Jos vanhempi kovasti epäröi, lapsi vaistoaa kyllä tämän kaikkien kannustavien sanojenkin takaa.
    Samoin jos lapsen vanhemmat ovat keskenään kovin eri mieltä siitä, pitäisikö vielä jatkaa kotona vai mennä jo hoitoon, joutuu lapsi kovaan tunteiden ristipaineeseen.
    Pitääkö minun esittää reippaampaa, jotta olisin isälle mieliksi? Voinko kertoa kotona, kuinka kivaa päiväkodissa oli vai tuleeko siitä äidille paha mieli?

    Myös perheen ulkopuolisilla ihmisillä on todennäköisesti vahvoja mielipiteitä siitä, missä lapsen kuuluisi päivänsä viettää: kotihoidossa, päiväkodissa vai perhepäivähoidossa. Jokaisella tuntuu olevan asiasta mielipide. Milloin ja minne. Sekin kuormittaa.

    Päivähoidon aloitukseen liittyy siis syvä tunnekerros, jota värittävät vielä monenlaiset tempperamentit. Vanhempi voi itsekin olla tunteiden kanssa ristiriidassa: yhtä aikaa sekä puolesta että vastaan.

    Yleensä aloitus on helpointa kaikkein pienimmillä. Toisaalta taas uutena aloittava eskarilainen osaa jo kysyä, sanoittaa ja analysoida, sekä nauttia eri tavalla uudesta roolistaan isona eskarilaisena.

    Uusi on uutta, se vaatii aikaa. Uusi arki ei myöskään poista sitä faktaa, että vanhakin oli kiva ja tarpeellinen.

    1. Todella hyvin sanottu! Sitä se varmasti on, aikuisille tunteiden ristiriitaa ja tottakai se lapsiin vaikuttaa. Itselläni se tuntui juuri niin pahalta, koska se vanha oli ollut niin kivaa ja sitä ajatteli, ettei uusi voi olla kivaa. Mutta tuon oivaltaminen on oleellista, että vanhakin oli tarpeen !

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *