Mites toi liikunta?

      Siis mikä? Suoraan sanottunu en ole tietoisesti harrastanut liikuntaa sitten vuoden 2017 jälkeen. Lopetin tammikuussa 2018 siltä seisomalta, kun raskauspahoinvointi alkoi. Syykin oli yksinkertainen.

Tai aluksi syy oli ihan pätevä. Oksensin ensimmäiset kuukaudet ja olo oli todella etova. Kuntosali, jumppa tai mikään muukaan ylimääräinen työpäivän jälkeen ei tullut mieleenkään. Silloin alotin rakkaan harrastukseni, eli sohvalla makoilun, Kauniit ja rohkeat, Emmerdalen ja Salkkarit. Päätin luopua kuntosalijäsenyydestäni, sillä maksoin siitä useita kymppejä kuukaudessa ihan turhaa, kun en käynyt salilla. Ajattelin, että voin liittyä uudelleen, kun vointi paranee. Sitten, kun aloin voida paremmin, aloin ajatella, ettei kuntosali vain yksinkertaisesti kannata. Parempi lopettaa kuntosaliharrastus jo raskaana, koska vauvan kanssa kuntosalilla käyminen olisi mahdottomuus. Samalla säästäisi lähes 50 euroa kuukaudessa ja voisin ihan hyvin harrastaa ulkoliikuntaa ihanan kesän läpi.

Niinpä siis lopetin tietoisen ja säännöllisen liikunnan harrastamisen. Toki työni oli aktiivinen ja liikuin koko raskauden tehden kävelylenkkejä ja olin menossa. Mutta siinä oikeasti ihan kaikki. Viime kesäkin oli niin kuuma, että mikään ulkoliikunta tai jumppa ei tullut mieleeni. Raskaus ja kuuma kesä olivat osin tekosyitä. Suurilta osin oli tietoinen valinta levätä, olla ja olla tekemättä. Olisi sitä liikuntaa voinut harrastaa koko raskauden, jos olisi halunnut.

Aina liikkuvana, hoikempana ja nuorena mietin, että kuinka kummassa ne synnyttäneet naiset eivät saa kilojaan kuriin ja mahaa tiiviiksi. Sitten he vain valittavat, kun ihmiset utelee, ovatko uudelleen raskaana. Ja tadaa, olen nyt se nainen. Onneksi kukaan ei ole sentään kysynyt olenko raskaana.

Jossain olin oikeassa. Vauvan kanssa ei todellakaan ole liiemmin aikaa tietoiselle, suunnitellulle ja tavoitteelliselle liikunnalle.Ei ainakaan ainoana vanhempana.  Synnytyksen jälkeen palauduin todella hyvin ja kuukauden jälkeen olo oli lähes normaali. Kävin kerran viikossa äiti-vauva-jumpassa ja osallistuin verkkokurssille, jossa paneuduttiin palautumiseen kotoolta käsin. Sitten tuli talvi ja lunta, enkä lähtenyt lenkille vaunuille, ellei ollut pakko. Ja taas se liikunta, edes se hyötyliikunta, jäi.

Oli pimeää ja väsytti. Saatoin olla syömättä päivän tai toisinaan syödä tylsyyttäni pitkin päivää. Ei ollut voimia panostaa ruokailuun, mikä oli ristiriitaista. Huono ruoka väsyttää, mutta oli niin väsynyt, ettei jaksanut syödä paremmin, vaikka hyvä ruoka piristää ja voimauttaa. Se oli kamala kierre.

Nyt päätin, että on tässä joku ryhtiliike tehtävä. Erkaumaa on vielä sentin verran, juostessa lirahtaa housuun ja aivastaessa saa todella ristiä jalkojaan. Haluan palautua raskaudesta ja synnytyksestä lopullisesti. Väsymykseen on tultava stoppi. Aloitin syödä säännöllisesti, joka on helppoa, kun Eemin kanssa voimme usein syödä yhdessä ja samaan aikaan. Liityin toukokuusta kuntosalille. Sain jo sähköpostia salilta, että miten on treenit lähteneet sujumaan. En todella ole ehtinyt kuudessa päivässä vielä sinne salille asti. Mutta tarkoitus olisi mennä kuntosalille kahdesti viikossa. Kuntosali aiheuttaa hieman ristiriitaisia fiiliksiä, vaikka se on ainut paikka, jossa saan treenin tehtyä, sillä kotona en saa. Eniten harmittaa, että jäsenyydestä lapsiparkin kanssa saa maksaa todella paljon, lisäksi matkaa kuntosalille on 40 minuuttia suuntaansa julkisilla ja lapsiparkkiin ei aina mahdu. Vaikka lapsiparkki on ainut tapa päästä kuntosalille, niin silti tunnen jo ajatuksesta syyllisyyttä. Ei todellakaan kiva jättää sinne vauvaa. Jos Eemi jääkin sinne itkien niin voi olla, ettei hommasta tule mitään.

Kuhan pääseen taas tavoitteellisen liikunnan makuun, niin luulen innostuvani ja saavani siitä oikeasti puhtia elämään, tähän meidän arkeen. Ja jos jotain hyvää, niin saan ainakin kahdesti viikossa sen oman tunnin, omaa aikaa, jota muuten ei välttämättä ole. Oma tavoitteeni ei nyt tällä hetkellä ole laihdutus, minusta sanakin on huono ja negatiivinen. Painonhallinta sanana kuvaa tilannettani, jonka tarkoitus on päätyä tilanteeseen, jota voin jatkaa loppuelämän. Eikä minun mielestä vauvavuotena ole mitään järkeä laihduttaa, jos nyt muulloinkaan. Väsymys on niin kokonaisvaltaista, ettei keho koskaan palaudu, se ei saa koskaan levätä tarpeeksi ja on koko ajan tietyssä hälytystilassa vauvan tarpeille. Sen takia vauvavuotena on tärkeää pitää itsestään huolta sopivissa rajoissa.

Näin ollen siis aloitan säännöllisen liikunnan ja panostan sopivassa mittasuhteessa omaan hyvinvointiin. Ja aion todella päästä sinne kuntosalille tällä viikolla, etten maksa turhasta.

-Iida

KUVAT / Hanna Kärppä

Kommentit (6)
  1. Itse liputin jo ennen raskautta, nyt raskaana ollessa ja (toivottavasti) myös lapsen syntymisen jälkeenkin kotitreenien puolesta.
    Meillä on kotona kolme kahvakuulaa ja käsipainot. Ne mahtuu olohuoneeseen ja vie vähän tilaa. Mutta kuinka monipuolisen treenin niillä pystyykään tekemään.

    Ja kaikkein tyytyväisin olen sen helppouden puolesta. Aina ei nytkään huvita treenata, mutta kun se kahvakuula siinä lattialla on, niin saatan ihan yhtäkkiä vaan tehdä kaksi sarjaa kyykkyjä. Sen jälkeen laitan pyykit kuivumaan ja teen jotain toista liikettä. Joskus lopetan siihen, joskus teen illan aikana koko repertuaarin kotihommien ja sohvalla makoilun välissä. Ja joskus taas teen tehokkaan vartin tai puolen tunnin treenin.

    Eli tutustu ehdottomasti kotitreenin saloihin ja hanki muutama väline. Vie huomattavasti vähemmän aikaa kuin salille raahautuminen eikä tarvitse maksaa turhasta, kun aina salille ei ehdi kuin pari kertaa kuussa.

  2. Kiva kuulla sun ”uudesta” harrastuksesta! Sitten vähän aiheen vierestä: oon aina ihaillut sun tyyliä! Mielestäni osaat valita päällesi sulle loistavasti sopivia värejä, näissäkin kuvissa tuo takin vaaleanpunainen saa sut hehkumaan. 🙂
    Ihanaa kevättä teille!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *