Onko vauva tervetullut ravintolaan?

Eemi oli ehkä kuukauden ikäinen, kun sukulaiseni Ruotsista olivat käymässä Helsingissä. Tapasimme heidät keskustassa ravintolassa. Sain vaunut pöydän viereen ja tarjoilija tuli heti juttelemaan vauvalle ihastuksissaan. En kokenut mitenkään vauvan läsnäoloa haitaksi. Ravintola ei ollut lapsiystävällinen ulkoisilta puitteilta, esim. hoitopöytää ei vessassa ollut, mutta vaivapanvaihto meni vaunuissa. Lähtiessä minulle vielä pidettiin ovia auki. Jäi hyvä mieli.

Muutama viikko sitten olin menossa ystäväni kanssa lounaalle Helsingissä. Molemmat olimme matkanneet toiselta puolelta kaupunkia julkisilla ja kävelleet vielä kohteeseen.  Kahvilassa meille sanotiin, ettei vaunujen kanssa saa tulla sisälle. Olin hieman hölmistynyt asiasta. Vaunut piti jättää ulos kadulle. Otin vaunuista koko omaisuuteni ja vauvan ja lähdin kysymään ystävän vauvalle syöttötuolia. Minulla oli kantoreppu omalleni mukana. Eräs työntekijä vastasi, ettei heillä ole syöttötuoleja. Silloin minut valtasi järkyttävä viha, vaunuilla ei olla tervetulleita, muttei ilmankaan niitä, koska syöttötuoleja ei ole.

Laitoin kyseiseen paikkaan asiasta palautetta. He pahoittelivat kokemaani tilannetta ja sanoivat, että olen jatkossa tervetullut, sillä he ovat hankkimassa yhtä syöttötuolia. Yksi syöttötuoli tuskin ratkaisee tilannetta. Minulle tuli niin inhottava olo saamastani palvelusta, että en enää halua kyseiseen paikkaan mennä. Minulle on lyhyen äitiyteni aikana tullut monta kertaa se tunne, etten ole tervetullut. Huonoa kokemusta on vaikea korjata ja luonnollisesti niitä paikkoja sitten välttää. Menen mielummin sellaisiin paikkoihin syömään, jossa koen olevani tasavertainen muiden asikkaiden kanssa lapsesta huolimatta. Niihin paikkoihin, joissa olen saanut hyvää palvelua, hymyn tai ystävällisen sanan. Niihin paikkoihin, joihin olen saanut rattaat pöydän viereen ja joissa maito on pyydettäessä lämmitetty.

On kamalaa saada kokemus, ettei ole samanarvoinen asiakas lapsen kanssa kuin joku jolla ei ole lasta. Luulisi tässä taloustilanteessa jokaisen asiakkaan olevan yhtä tärkeä. Olen moneen kertaan tässä jo haaveillut kokonaan lapsiperheille tehdystä ruokapaikasta, johon voisi mennä matalalla kynnyksellä ja kaikki olisi huomioitu lapsia ajatellen suunnittelussa ja sisutuksessa. Mutta todellisuudessa ei lapsiperheitä pidä eristää omaan kahvilaansa, vaan lasten kanssa pitäisi olla tervetullut ihan kaikkialle. Lisäksi lapsille ravintoloissa ja kahviloissa käyminen opettaa käyttäytymiskulttuuria ja on sosiaalinne tilanne, paikka oppia vuorovaikutustaitoja.

Vanhempainvapaalla olisi päivisin hyvin aikaa käydä kahvilla tai lounaalla, tavata toisia vanhempia. Vanhemmat ovat iso kohderyhmä asiakkaita. Heidän kohtelemisensa ei ole mitenkään samantekevää. Hyvin kohdeltuina he tulevat uudelleen ja tuovat vielä ystävänsäkin lapsineen. Luulisi, ettei kenelläkään Suomessa olisi varaa menettää asiakkaita, harvalla ravintolalla tai kahvilalla niin hyvin menee. Usein arkipäivisin on hiljaisempaa, jolloin vaunukansa on liikkeellä.  He ovat siis se kohderyhmä, joka voisi täyttää kahvilat päivisin ja tuoda niihin rahaa.

Yleensä ravintolat ja kahvilat eivät noteeraa erityisesti vauvoja tai lapsia. Harva paikka on todella lapsimyönteinen, jossa lapsien tarpeet olisivat erityisesti huomioitu. On toki joitakin ja teen niistä oman postauksen ja jaan kivat paikat! Yleensä kuitenkin vaunuilla saa tulla ja muutama syöttötuoli kysyttäessä löytyy. Mitään erityiskohtelua ei tarvitse, mutta samaa palvelua jokaiselle, sellaista kuin ennen lastakin! Kyllä jokaisen pitäisi olla asiakkaana samalla viivalla niin vauvan kanssa liikkuvan vanhemman kuin sen läppärisalkun kanssa kulkevan etätyöläisen.

-Iida

IMG_5654.jpg

Kommentit (88)
  1. Onpa kurjaa lukea noita negatiivisia kommentteja. Kaikilla on oikeus olla osa yhteistä arkea, myös pikkulapsilla. Myönnän, että vaikka pidän lapsista ja olen työskennellyt päiväkodissa, ärsyynnyn silloin tällöin lasten metelöinnistä. Ainakin silloin, kun haluaisin väsyneenä rentoutua esimerkiksi uimahallin saunassa. Silloin kuitenkin tiedän koko ajan, että ärsyyntyminen on ihan oma ongelmani eikä tarkoita että lapset eivät saisi olla paikalla. Enkä ikinä näyttäisi sitä tunnetta ulospäin! Päinvastoin, saatan tsempata esimerkiksi raivoavan lapsen kanssa parhaansa tekevää vanhempaa kassajonossa hymyilemällä. Oikeastaan lasten huuto ja väärässä tilanteessa juoksentelu ym. ei häiritse mua, jos huomaan että vanhempi napakasti ohjeistaa lasta toimimaan oikein. Todellinen ärsytys tulee vain silloin, jos vanhemmat antavat lasten käyttäytyä huonosti yrittämättä puuttua asiaan. Ei lapsi osaa kaikkea heti, sitä harjoitellaan 🙂

  2. Pinja Mitrovitch
    27.12.2018, 23:23

    Hei Iida

    En kyllä ymmärrä, miten tällainen postaus voi tuoda ihmisille näin paljon mielipahaa. Kerroit oman kantasi yhdestä ravintolastta ja heti nousi hirveä mylly. Eikö jengillä ole oikeasti omaa elämää, kun pitää kirjoitella kaikenlaista paskaa muiden kustannuksella? Voisit kirjoittaa kirjan ”Kaikki vihakirjeet, joita olen koskaan saanut.” 😀

    #menitunteisiin

    yst. Pinja Mitrovitch // http://www.pinaycoco.fi

    1. Kiitos Pinja kommentista! Postausvinkkiin, siitä tulisi niin pitkä, ettei kukaan jaksaisi lukea!! :DDD

    2. Samaa ihmettelin minä! 

      Mun ensimmäinen tuntemus oli sympatia kirjoittajaa kohtaan. Jos kuvittelisin itselleni nyt vauvan tähän viereen (apua), niin kyllä musta tuntuisi pahalta jos meille näytettäisiin ovea mun lempipaikoista joissa olen aiemminkin käynyt. Uskoisin, että tuoreena äitinä kokisin muutenkin paljon epävarmuutta ja hämmennystä, jonka vuoksi tuollaiset kokemukset tuntuisivat hankalilta. 

      Toki jokainen ei tunne näin, mutta silti voi koittaa ymmärtää toisenkinlaisia tuntemuksia. 

      Kaikin puolin outo vastaanotto tällä tekstillä, ihmeellisiä kommentteja. 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *